Vuorisaarna oli rauhanliikkeen ytimessä – kunnes Jeesus vaihtui Che Guevaraan

Vuorisaarna oli pitkään rauhanliikkeen ytimessä.
Rauhaa kohti -lehden joulunumeron kansi 1926. Kannessa Édouard Debat-Ponsanin “La Christ Sur La Montagne” -teos. Kuvaa on käytetty myös artikkelin aiheena olevan väitöskirjan kannessa. Kuva: Digi.kansalliskirjasto.fi

Rony Ojajärven Itä-Suomen yliopistossa huhtikuussa 2025 tarkastettu väitöskirja pohjautuu yllättävään havaintoon: vielä 1900-luvun alkupuolella pasifistit ammensivat retoriikkansa kristilliseltä maaperältä. Sitten jotain tapahtui.

Ojajärvi tarkkaili kirkkohistorian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan rauhanliikkeiden suhdetta uskontoon 1900-luvun alusta 1970-luvun puoliväliin.

Ojajärven hämmennykseksi Raamatun arvovalta pasifismin airuena katosi.

– Sen käyttö lakkaa rauhanliikkeiden julkaisuissa täysin. Kristillinen rauhanliike muodostui sitten erilliseksi liikkeeksi, mutta ei perinteinen Vuorisaarnaan vetoava argumentointi ole ollut kovin vahvaa sielläkään.

Ojajärven mukaan Vuorisaarna oli ollut suomalaisen rauhanliikkeen ytimessä.

Rony Ojajärvi. Kuva: Itä-Suomen yliopisto.

Kehityksen taustalla on kaksi linjaa. Ensimmäinen on geopoliittisten valtasuhteiden muutos. 1940-luvun lopulla Neuvostoliitosta tuli keskeinen toimija Euroopassa. Samoihin aikoihin neuvostoliittolainen rauhantyö ryhtyi järjestelmällisesti rakentamaan uskonnollista kulttuuridiplomatiaa.

– Yhdysvallat, länsi ja Nato esitettiin yksinomaan maailmanrauhan estäjinä, Neuvostoliitto taas rauhantuojana.

OJAJÄRVI KERTOO Neuvostoliiton rauhanpropagandan halunneen pikku hiljaa liittää kaiken rauhantyön osaksi neuvostoliittolaista viitekehystä.

– Jopa neuvostoliittolaiset baptistit näyttelivät tässä keskeistä roolia. Monia suomalaisia rauhantyöntekijöitä kutsuttiin itänaapuriin heidän vieraikseen.

Uskonnollisessa kulttuuridiplomatiassa rauhantoimijoille haluttiin esitellä, että uskonnot voivat rautaesiripun takana hyvin. Rauhantyö haluttiin kuvata vasemmistolaisen maailman omistamana.

Toisena keskeisenä linjana Ojajärvi pitää rationaalisuuden nousua. Siinä äänenjohtajana toimi Suomessa Pentti Linkola, jonka mukaan Jumalan valtakuntaan vehtoava rauhanajattelu on yhtä yleistä kuin tehotontakin.

– Hänen mukaansa Suomen varustukset tulisi antaa YK:n poliisiarmeijalle, jolle ainoana suodaan globaali väkivaltamonopoli. Se oli Linkolan mielestä järkevämpi vaihtoehto, kuin rauhanhaihattelijoiden visiot, joissa jesajamaisesti aseet taotaan auroiksi.

Ojajärven mukaan rauhantyöstä haluttiin tehdä loogista. Samalla se ankkuroitui Neuvostoliittoon ja uusvasemmistolaiseen traditioon.

– Jeesus vaihtui Che Guevaraan.

Siinä missä 1900-luvun alun itsenäisen Suomen rauhantekijät vielä osasivat haastaa kristillis-patrioottista militarismia Raamatun avulla kristillisyyttä, myöhemmät sukupolvet eivät sitä enää viitsineet tehdä. Siksi Ojajärven mukaan valkoinen Suomi ja oikeisto perivät kristillisen kielen ja symboliikan.

– Koti, uskonto ja isänmaa voitti. Rauhanliike haastoi sitä enää vain uskonnottomassa vasemmistolaisessa viitekehyksessä ja Vuorisaarnaan vedonneet aktivistit hiljentyivät toisen maailmansodan tuomien muutosten myötä.

Rony Ojajärvi: Losing Faith, Finding Reason. Continuity and Change in the Religious Language and Religiopolitical Worldview of Peace Movements in Finland, 1919–1975.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKlassikkotarina Risti ja linkkuveitsi puhuttelee edelleen – nyt onnistuneesti myös teatterissa
Seuraava artikkeliLukijoilta: Pastoraalinen ohje ja vastalauseet

Ei näytettäviä viestejä