Kun maailma oli luotu ja kun ihmisiä ei vielä ollut kovin paljon sotkemassa omia ja maailman asioita, enkeleillä oli luppoaikaa.
– Hankitaan lemmikkejä, sanoi kerubi.
Tuumasta toimeen. Enkelit ottivat pieniä pilviä, sitoivat niihin kultaisia tai hopeisia naruja.
– Mitä me niillä teemme? kysyivät enkelit tosiltaan.
Jumala kuuli enkeltensä puheen ja vastasi:
– Ulkoiluttakaa niitä.
Ja niin enkeleiden nähtiin kulkevan pilvien kanssa taivaan kannella. Ihmiset ihailivat lemmikkipilviä niin paljon, että kun koira aikanaan ryhtyi ihmisen kaveriksi ja niitä alettiin jalostaa, ihminen etsi pilvenoloista koiraa. Lopulta sellainen myös löytyi.
Villakoira eli puudeli on alun perin ollut noutava lintukoira. Sen kotimaana pidetään Ranskaa. Nykyisin valtaosa puudeleista on seurakoiria, johon tehtävään se sopii mainion luonteensa vuoksi. Villakoiraa on pidetty yhtenä älykkäimmistä koiraroduista. Ne ovat eloisia, oppimis- ja miellyttämishaluisia.
Nimensä mukaisesti villakoira on villava, sen turkki on tuuhea ja karva hienoa. Karvat eivät irtoa, vaan kasvavat jatkuvasti. Villakoiran turkin muotoiluista on tullut oma taiteenlajinsa. Näyttelykoirille leikataan usein taidokas leijonakampaus.
Villakoiria on virallisesti neljää kokoa: iso-, keskikokoinen-, kääpiö- ja toy-villakoira. Viidentenä kokona on harvinainen teacup eli todellinen minikoira. Villakoirien värit vaihtelevat ja sekavärejäkin (harlekiini) tavataan.
Villakoiraihmisillä on taivaassa mukavaa. Heillä riittää paljon keskusteltavaa pilviä ulkoiluttavien enkeleiden kanssa.