Jumala loi päivä- ja yöeläimet. Linnuista pöllöt saivat hyvän näön ja kyvyn saalistaa öisin.
Eräs pöllölaji kuitenkin arveli, että päiväsaikaan olisi mukavampi jahdata pikkujyrsijöitä ja muuta ravintoa. Ja näkisi maisemiakin kunnolla. Niinpä pöllö kääntyi enkelin puoleen ja tiedusteli mahdollisuutta ryhtyä päiväaktiiviseksi.
– Kiinnostava ajatus. Pitää kysyä ylempää, enkeli sanoi ja kääntyi serafin puoleen.
– Kiinnostava ajatus. Pitää kysyä ylempää, serafi sanoi ja kääntyi Luojan puoleen.
Luoja pyysi pöllön luokseen, otti sen käsiinsä ja muotoili pöllöä hieman, teki sille pitemmän pyrstön.
– Kas niin, sanoi Luoja ja puhalsi pöllön matkaan.
Siitä lähtien hiiripöllöt ovat saalistaneet päivisin muista pöllöistä poiketen.
Hiiripöllö (Surnia ulula) pesii Pohjois-Suomessa metsäisillä alueilla. Syksyisin se vaeltaa etelään, jolloin lintuja tavataan etelärannikkoa myöten. Parimäärä vaihtelee suuresti ravintotilanteen mukaan 500–6 000 parin välillä. Hiiripöllöä tavataan koko pohjoisella pallonpuoliskolla.
Hiiripöllö viihtyy hakkuuaukeilla ja soiden laidoilla. Se ei mielellään hakeudu ihmisasutuksen läheisyyteen. Pesä on usein matalassa puunkolossa, mutta tarvittaessa myös pöntössä. Pesinnän hiiripöllö voi aloittaa jo maaliskuussa, mutta useimmat parit aloittavat pesinnän huhtikuussa, jotkut vasta toukokuussa.
Pesäänsä puolustava hiiripöllö voi olla ihmistäkin kohtaan aggressiivinen.
Pitkäpyrstöinen hiiripöllö saattaa erehdyttävästi muistuttaa haukkaa, varsinkin varpushaukkaa.
Pöllöjen silmissä on terävä katse. Hiiripöllön keltaiset silmät tuntuvat porautuvan syvälle sieluun. Linnun katseessa on Luojan lahjoittamaa syvyyttä, jonka edessä ihminen tuntee pienuutensa.