Kun Kaisa Kariranta, 44, aloitti työnsä Sipoon suomalaisen seurakunnan pappina tammikuussa, hän julkaisi alkutöikseen kuvaamansa videon netissä.
Videolla Kariranta esittäytyi ja kutsui kaikkia mukaan saarnaetkoille. Pappi keksi etkot saarnatakseen paremmin.
Saarnaetkot eivät olleet ensimmäisellä kerralla varsinainen yleisömenestys. Neljän ihmisen voimin toteutunut yhteistyö täytti silti tarkoituksensa.
Kariranta kuunteli, mitä ihmiset kysyivät ja mitä he halusivat.
– Sain saarnaetkoilta tietoa, mitä en olisi muuten saanut. Uskon, että yhdessä valmistetusta saarnasta tulee parempi kuin yksin kyhätystä.
”Meillä oli pieni raamattumeditaatio”
Saarnaetkoilla oli paikalla henkilöitä, joille seurakunta on tuttu.
– Meillä oli pieni raamattumeditaatio. Olin etsinyt pohjatietoa tekstiin liittyen. Luimme tekstiä ja keskustelimme siitä. Sitten luimme tekstin uudestaan. Ideana oli kuulostella, mitä ajatuksia Raamatun teksti kenessäkin henkilökohtaisesti herättää.
Vuonna 2016 papiksi vihitty Kariranta painottaa, että jumalanpalvelus avaa onnistuessaan yhden helposti lähestyttävän ja toistuvan perusajatuksen. Tämän perusajatuksen etsintä oli yksi lähtökohdista saarnaetkoille.
– Haluan, että sitä perusajatusta etsitään yhdessä saarnatekstistä. Että ei oteta irrallisia paloja sieltä, täältä ja tuolta.
Karirannan mielestä ensimmäisillä saarnaetkoilla Sipoossa päästiin tavoitteeseen. Paikalle tulleet lukivat Markuksen evankeliumista, miten Jeesus parantaa Pietarin anopin.
– Minulla oli aluksi mielessä kuusi pointtia saarnaan ja onnistuin tiivistämään ne lopulta yhteen. Tekstissä puhuttiin siitä, kuinka usko aukeaa ulospäin. Kun Jumala koskettaa, ihminen haluaa lähteä toimimaan hyvän puolesta.
Kariranta kutsuu jatkossakin kaikkia saarnaetkoille keskiviikkoiltaisin niillä viikoilla, kun on hänen vuoronsa johtaa messua.
”Osa kirkon jäsenistä on turvallisuushakuisia, osa kaipaa rohkeaa otetta”
Kolmen lapsen äiti toimi ennen Sipooseen rantautumistaan Helsingin piispan erityisavustajana ja Kirkon viestinnän toimittajana. Hän on kolmatta teostaan työstävä tietokirjailija.
Kaappiluterilaisessa lapsuudenperheessä kasvanut Kaisa Kariranta on pappi, joka kokeilee uutta ja tukeutuu vanhaan.
Hän puhuu huojentuneena tutun ja turvallisen kantavasta voimasta sipoolaisessa palvelutalossa. Hengellinen yhteys oli vahvasti läsnä haastattelua edeltäneessä hartaudessa.
– Tällaisen hartauden jälkeen kiitän polvistuen valmiista sanoista. Vaikka ihminen ei muista paljoa, laulujen sanat tai yhdessä opeteltu Isä meidän -rukous saattavat muuttaa tunnelman rauhalliseksi.
– Olen pappina kokeilemassa uusia keinoja, mutta perustan on oltava kirkon traditiossa. Loputon ajanmukaistaminen ei ole tavoite. Sopiva sekoitus toimii parhaiten.
Erilaisia ihmisiä puhutellakseen seurakuntien on jo lähtökohtaisesti oltava enemmän kuin ennen. Kirkossa ei ole enää yksiselitteisiä auktoriteetteja. Samalla tavalla muissakin arvostetuissa instituutioissa vaikutusvalta on ansaittava joka päivä.
Kirkon viestinnän entisenä toimittajana Kaisa Kariranta näkee, että oikea tasapaino on säilytettävä suomalaiset tavoittaakseen. Kirkon viestinnässä ollaan hänen mukaansa hyvin perillä tämän päivän tilanteesta.
– Osa ihmisistä on turvallisuushakuisia ja haluaa sisällön samalla tavalla kuin ennenkin. Osa taas kaipaa rohkeampaa otetta.
”Haluan kertoa uskon aarteista”
Teologi sanoittaa uskoa myös heille, jotka eivät ole siinä syvästi sisällä.
– Haluan kertoa aarteista, joita uskossa on. Niiden löytämiseksi ei tarvita kouliintumista seurakunnan kielenkäyttöön.
Kariranta ei ole yksin rakentamassa yhteyksiä. Hän iloitsee toisiaan täydentävästä työyhteisöstä.
– Onneksi meillä on monta pappia.
Sanat eivät Karirannan mukaan yksin riitä.
– Uskosta kertovat sekä sanani että tekoni. Mitä enemmän tekoni vastaavat sanojani, sitä vahvemmin puhun.
”Uskon ihmeisiin”
Kaisa Kariranta kirjoitti yhdessä pappi ja päätoimittaja Jaakko Heinimäen kanssa Tapakristityn tyylikirjan (Kirjapaja, 2016). Hän kertoo olevansa vankkumaton tapakristillisyyden kannattaja.
– Tavat ovat uskon matkan kulkemista, osa oman hengellisyyden kehittymistä. Tavasta seuraa monta hyvää asiaa.
Kariranta ei halua jakaa ihmisiä tapakristittyihin ja muihin kristittyihin.
– Sillä ei ole mitään väliä, miksi joku on uskovien jengissä. Hyvä, että on mukana.
Karirannan ensimmäinen teos oli nimeltään Jeesus ja elämisen taito (Kirjapaja, 2014). Parhaillaan Keravalla asuva pappi kirjoittaa ihmeistä. Ihmeellinen matkakirja (kirjan työnimi) johdattaa aikanaan lukijoita pyhiinvaelluskohteisiin.
– Olen käynyt paikoissa, joihin ihmiset matkustavat ihmeiden toivossa. Uskon ihmeisiin. Mutta ihme saattaa vaatia ihmeiden näkökykyä, silmien avaamista.
”Video kirkon tornista levisi tosi hyvin”
Hartauksia ja muita ohjelmia eri medioihin tuottanut Kaisa Kariranta on ahkera sosiaalisen median käyttäjä.
– Se alkoi ensimmäistä lasta odottaessani. Varsinkin keskimmäistä odottaessani meillä oli tiivis porukka äitejä. Jaoimme kokemuksia omassa ryhmässämme.
Pappi on kiinnostunut kaikista viestintävälineistä, jotka auttavat häntä työssään. Myös somen mahdollisuuksista tavoittaa uusia ihmisryhmiä.
Kariranta on avannut persoonaansa ja Sipoon kirkon tornia kuvaamillaan videoilla, jotka on julkaistu seurakunnan Facebook-tilillä.
– Video kirkon tornista levisi tosi hyvin, kun sitä jakoi esimerkiksi Sipoon perinnerakentajat. Tuntui hauskalta, kun oma kiinnostuksen aihe levisi.
Kariranta tekee nyt papin töitä elokuun loppuun asti ulottuvalla sopimuksella Sipoossa. Hän on viihtynyt hyvin uudessa työympäristössään.
– Työ on kiinnostavaa, kun opeteltavaa riittää.
Kuva: Jouni Lampinen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä