Yhteisvastuukerääjä Markku Valkeavuoren kerääjäuran hauskimpiin muistoihin kuuluu kohtaaminen Riihimäen varuskunnan kerrostalossa.
Ovikellon kilahduksen jälkeen sisältä kuului komentava ääni: ”Kuka henkilö? Mitä asiaa?” Kerääjä oli heti juonessa mukana, selvitti kurkkuaan ja antoi kuulua: ”Markku Valkeavuori! Asia: Yhteisvastuukeräys!” Varmuuslukko avautui ja sitten ovi, jonka takana asukas tuijotti kerääjää silmiin ja komensi: ”Henkilötodistus ja keräyslupa!” Onneksi paperit olivat mukana. Valkeavuori kaivoi ne esiin. Mies pyysi kerääjää odottamaan, hävisi huoneeseen ja tuli takaisin kukkapurkin kanssa. ”Pistä kädet alle!” Valkeavuori ojensi molemmat kourat ja otti vastaan vuolaan virran kolikoita, yhteensä 40 euroa.
‒ Olin oikein tyytyväinen. Laitoin kolikot nopeasti taskuihin. Onneksi niissä oli vetoketjut, niin lantit pysyivät tallella koko kierroksen ajan.
Pyytäminen ja kauppaaminen on minulle luontevaa
Riihimäellä asuva Markku Valkeavuori sai 25 vuotta sitten seurakunnan diakonissalta puhelinsoiton. Tämä pyysi häntä vapaaehtoistyöhön yhteisvastuukerääjäksi. Mikäpä siinä, Valkeavuori ajatteli.
Hän on itsekin koulutukseltaan diakoni ja toimi tuolloin Riihimäen vankilan liikunnan ja vapaa-ajan ohjaajana. Hän oli kulkenut isänsä mukana Sysmän kirkossa pienestä asti, auttanut rippikouluikäisenä kolehdinkeruussa ja myynyt pyörällä polkien joulukortteja ovelta ovelle.
‒ Pyytäminen ja kauppaaminen on minulle luontevaa. Minusta on myös hauskaa kertoa Yhteisvastuukeräyksen kohteista.
Tänä vuonna keräysvaroilla torjutaan nälkää ja köyhyyttä kotimaassa ja ulkomailla.
Kirkkoherra kokosi rukousringin
Samaan aikaan kun Valkeavuori aloitti keräämisen, hän ymmärsi entistä syvemmin, miten tärkeää on saada hädän tullen toisilta apua. Hän näyttää kristillisestä lehdestä kolmen sivun juttua, jonka otsikossa lukee ”Minut rukoiltiin ja rakastettiin terveeksi”. Kirjoitus kertoo, kuinka Valkeavuori sairastui ensin sydäninfarktiin, sitten aivoinfarktiin ja eturauhassyöpään.
Miehen maatessa henkitoreissaan sairaalassa kirkkoherra tarttui puhelimeen ja kokosi laajan esirukousringin.
‒ Olin tajuton enkä hengittänyt moneen minuuttiin, mutta minut saatiin elvytettyä. Olin silloin 42-vuotias. Nykyisin olen onnellinen mies, mutta se on vaikeaa, että aivoinfarktin jälkeen en ole saanut ajaa autoa. Olisi mukava kuljettaa lapsenlapsia.
Vaimo näyttää kännykästä kuvaa, jossa viides lapsenlapsi makaa kirkossa seimeen kapaloituna. Vauva aloitti seurakunnalliset vapaaehtoistyöt kahden viikon ikäisenä joulukuvaelmassa.
Mallia anopista, joka kiersi listojen kanssa 90-vuotiaaksi
Valkeavuorien suvussa on ollut intoa auttaa ja osallistua monessa polvessa. Markun anoppi kulki ovilla Yhteisvastuukeräyksen listojen kanssa 90-vuotiaaksi asti.
Hän lahjoittaa edelleen säännöllisesti rahaa kansainvälisiin keräyksiin ja kutoo vuodessa miljoona sukkaa, jotka myydään lähetystyön hyväksi. Niitä lahjoitetaan myös naapureille, suvulle ja palvelulinjan kuljettajalle. Kun kauppa-auto vielä kiersi, sen kuljettaja sai myös yhden parin.
Valkeavuori myöntää, että auttamishalun lisäksi myös kilpailuvietti auttaa lähtemään liikkeelle. Tänä vuonna hän yrittää taas ennätystä. Siihen tarvittaisiin yli 400 euroa.
Riihimäellä ovilla käy enää muutama listakerääjä.
‒ Kun ihmisillä ei ole enää käteistä kotona. Mutta minun mielestä sekin on hyvä, että voin kertoa keräyskohteista ja jättää tilisiirtolomakkeen. Sanon, että tuohon voit jotakin laittaa, kun käyt seuraavan kerran nettipankissa.
Kuva: Danielle Miettinen