Hyvinkään seurakunnassa käynnistyy 12.2. huhtikuun loppuun asti kestävä Sota ja rauha -luentosarja. Seitsemän illan aikana käsitellään muun muassa ihmisen pahuutta, oikeutettua sotaa, Ukrainan sodan syitä ja seurauksia sekä Israelin ja Palestiinan konfliktin juuria.

Mistä Hyvinkään seurakunta sai ajatuksen tämän luentosarjan järjestämisestä ja mikä sen tarkoitus on, pastori Antti Kurkola?

– Sen pohjalla on maailman ajankohtainen tilanne. Mehän elämme nyt poikkeuksellista aikaa, vakauden ja rauhan aika on takana päin. Kriisit ovat tulleet etenkin median kautta suomalaistenkin iholle voimakkaasti ja yllättävänkin nopeasti. Meitä kehotetaan nyt varautumaan monin tavoin jopa pahimpaan vaihtoehtoon, sotaan.

– Viime syksynä pidin seurakunnassamme luentosarjan Ilmestyskirjasta, joka sekin puhuttelee nykyaikana monia. Senkin aikana huomasi, että ihmisillä esiintyy pelkoja ja ahdistusta. Myös halu rukoilla Suomen ja rauhan puolesta on viime vuosina lisääntynyt. Itsekin koen nämä rukousaiheet nyt erittäin läheisiksi.

Millaisista sisällöistä luennot koostuvat?

– Olemme rakentaneet perinteisestä poikkeavan luentosarjan, joka ei lukkiudu mihinkään järjestöön tai näkökulmaan. Puhujina on erilaisia teologian ja historian asiantuntijoita Eero Junkkaalasta ja Niko Huttusesta André Swanströmiin. Uskon, että tämä monipuolinen kokonaisuus puhuttelee muitakin kuin perinteistä seurakuntaväkeä.

– Toivon, että näiden luentojen ja keskustelujen kautta kuulijat pystyvät hahmottamaan, mistä pahuudessa ja sodissa on pohjimmiltaan kysymys. Samalla käydään läpi myös sitä, mitä kristillinen usko näistä asioista opettaa. Uskon, että perinteisen luentoformaatin kautta kipeätkään asiat eivät synnytä samanlaista vastakkainasettelua kuin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Luentosarja käsittelee muun muassa ihmisten pahuutta ja monenlaisia sotia. Onko mahdollista, että ihmisten pelot jopa lisääntyvät tällaisten aiheiden ruotimisen seurauksena?

– Se mahdollisuus on aina olemassa. Tarkoituksemme ei kuitenkaan ole mitenkään mässäillä maailman pahuudella tai sodan yksittäisillä asioilla. Pyrimme rakentamaan hahmoa sille kokonaisuudelle, joka luo meihin pelkoa ja ahdistusta. Samalla on mahdollista synnyttää kuulijoissa toivoa ja avata tulevaisuuden näköaloja.

– Luentojen yhteydessä käydään keskustelua ja olen niiden jälkeen myös käytettävissä henkilökohtaiseen keskusteluun, jos jollakin on tarvetta. Kun sotaa koskevia asioita otetaan esille, niin esimerkiksi iäkkäillä, sota-ajan muistavilla ihmisillä voi nousta esiin henkilökohtaisiakin kipupisteitä.

Olet teologi ja aktiivinen sotahistorian harrastaja. Jos kaikki sodan osapuolet rukoilevat Jumalaa, niin kenen puolella hän sitten oikein on?

– Sotaa ei pidä koskaan oikeuttaa Jumalalla, vaikka läpi historian onkin niin tehty. Ei Jumala ole meidän käskyvallassamme. Sota ilmentää aina pohjimmiltaan ihmiskunnan syntiä. Jumalan tahto on rauha, ja asein sitä ei edistetä.  Myös kristityt on kutsuttu rakentamaan rauhaa. Mutta sitten on tilanteita, jolloin kristittykin voi joutua tarttumaan aseeseen. Puolustussota on heikompien puolustamista vahvempien mielivaltaa vastaan.

– Suomen varautumista jopa sotaan en nykyisessä tilanteessa näe negatiivisena asiana, vaan se on vastuullista toimintaa ja parasta rauhan työtä. Kyseessä on vapautemme ja demokratiamme puolustaminen. Olemalla valmiina kerrotaan ulkomaille, että meillä on vahva puolustus. Tänne ei ole helppo tulla.

Lue myös:

Kenttäpiispa toivoo seurakuntien juhlivan itsenäisyyspäivää uudella tavalla – ”Koti, uskonto ja isänmaa ovat yhä edelleen tärkeitä teemoja” 

Lapin sodasta 80 vuotta – entisten aseveljien katkera yhteenotto, jota kumpikaan ei olisi halunnut