Aikansa myyntimenestys, Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomuksia, on teos, jota teologian tohtori Erika Boije on ensimmäisenä tutkijana tarkastellut teologisesta ja kirkkohistoriallisesta näkökulmasta. Teos julkaistiin osissa 1850- ja 60-luvuilla.

– Silloin historiallinen romaani oli uusi genre, ja faktan ja fiktion välinen suhde oli hyvin liukuva. Lukija ei aina voinut tietää, mikä on totta ja mikä ei. Ihmiset lukivat Välskärin kertomuksia kuin oppikirjaa Suomen historiasta, Boije sanoo.

Ja lukijoita riitti. Välskärin kertomuksia oli kustantajansa Albert Bonnierin myyntimenestys.

Topelius oli Bonnierin suosituin ja eniten myyty kirjailija 1800-luvulla, ja Välskärin kertomuksia keräsi paljon lukijoita molemmin puolin Pohjanlahtea.

– Se on muokannut kuvaamme historiasta sekä Suomessa että Ruotsissa.

Välskärin kertomuksia ilmestyi alkujaan jatkokertomuksena Helsingfors Tidningar -sanomalehdessä. Teos oli suosittu koko 1800-luvun loppupuoliskon aina pitkälle 1900-luvun puolelle. Kirjassa Topelius kirjoittaa Suomelle omaa menneisyyttä ja historiaa erillään emävaltio Ruotsista.

TUTKIMUKSESSAAN BOIJE kiinnitti erityistä huomiota Topeliuksen tapaan luonnehtia luterilaista ihanneyhteiskuntaa. Tutkimus on jatkoa Boijen gradulle, jossa hän tutki Topeliuksen kirjoittamaa Maamme kirjaa kirkkohistoriallisesta näkökulmasta.

Välskärin kertomuksissa Topelius poimii nationalismin ja uskonnon kansakunnan rakennusaineiksi. Hänen ajattelussaan luterilainen perinne antaa perustukset suomalaiselle kansakunnalle. Tätä ilmentävät viittaukset Lutherin kokoamaan huoneentauluun (saksaksi Haustafel), joka sisältää Raamatun lauseista koottuja oppeja eri asemissa ja rooleissa toimiville – muun muassa aviomiehille, vaimoille, isännille, emännille ja lapsille.

Topelius korosti, miten tärkeitä kotitaloudet ovat koko kansakunnan muovautumiselle – aivan kuin kansakunnan miniatyyrejä. Aatelismiesten sijaan hän painotti porvariston ja maanviljelijöiden ahkeruuden ja konkreettisen työnteon tärkeyttä.

– Teoksessaan Topelius kuvailee, miten toimivat hyvä luterilainen mies ja nainen. Yksi tärkeimmistä symboliikoista on hedelmällisyys. Hyvät luterilaiset naiset ja miehet saavat paljon lapsia ja ovat suurperheen äitejä ja isiä. Lasten kasvattamista arvostetaan.

TOPELIUS RAKENTAA kansakuntaa sulkemalla siitä pois tiettyjä ihmisryhmiä. Boije luonnehtii Topeliuksen kirjoitustyyliä antisemitistiseksi, islamofobiseksi ja antikatoliseksi. Saamelaiset Topelius laskee osaksi luterilaista kansakuntaa, joskin sävy on väheksyvä.

Juuri vähemmistöjä kuvatessaan Topelius menee usein faktan sijaan fiktion puolelle.

– Mustamaalaamalla vähemmistöjä Topelius sai ideaalin – eli esimerkiksi luterilaisuuden – loistamaan hienommin.

Vähemmistökuvaukset vaikuttivat sen ajan ihmisten mielikuviin ja käsityksiin.

– Topelius on tyypillinen luterilainen 1800-luvun kirjailija. Siihen aikaan oli erittäin tyypillistä kirjoittaa vähemmistöistä kuten Topelius kirjoitti. Jos tarkastelee varsinkin hänen akateemisia luentojaan, näkyy niissä ihan selvästi 1800-luvun rotubiologia.

Boijelle Topelius näyttäytyy kiinnostavana tutkimuskohteena uransa ja teostensa monipuolisuuden sekä vaikutusvaltansa vuoksi. Topelius oli kirjailija, akateemikko, historioitsija, journalisti ja aktiivinen toimija esimerkiksi virsikulttuurin parissa. Esimerkiksi Totuuden henki -virren sanat ovat Topeliuksen.

Boije tunnistaa nykypäivän keskusteluista ja uutisista aivan samoja kysymyksiä kuin 1800-luvulla.

– Suomessa puhutaan edelleen siitä, ketkä saavat olla osa Suomea ja ketkä eivät mahdu tänne. Toisinaan puhutaan siitäkin, että Suomen tulisi olla kristillinen – jopa luterilainen.

HEDELMÄLLISYYS ON sekin ajankohtainen puheenaihe niin Ruotsissa kuin Suomessa. Boije huomauttaa, että näin ollen keskustelua käydään nationalismin peruskysymysten parissa, kuten mitä Suomelle, Ruotsille ja Pohjoismaille tapahtuu, jos tänne ei synny enemmän lapsia.

– Jotkut puhuvat ihan siitäkin, kenen tulisi saada lapsia ja kenen ei. Se on tätä samaa symboliikkaa, joka näkyy Välskärin kertomuksissa.

Kun Boije aloitti väitöstutkimuksensa, hän ei osannut odottaa sillä olevan näinkin paljon yhtymäkohtia nykyaikaan.

– On hyvin surullista nähdä, miten nämä samat kysymykset ja tapa puhua ja kirjoittaa vähemmistöistä ja hedelmällisyydestä ovat yhä esillä. Monet jotenkin syöksähtävät nationalismiin, eivätkä ole tarpeeksi varovaisia tunnistaakseen, mitä ongelmia siihen liittyy.

– Topeliuksellakin oli ehkä hyvät ajatukset ja tarkoitusperät, mutta nationalismilla on aina kääntöpuolensa.

Erika Boije väitteli otsikolla En ny luthersk nation: Ideal och motbilder i Fältskärns berättelser av Zacharias Topelius Uppsalan yliopistossa 9.1.2026.

Ilmoita asiavirheestä