Filosofian ja teologian tohtori Uuras Saarnivaaran toiminta loi yhtenäisyyttä 1960-luvun uuspietismille ja oppositioasennetta Kansanlähetykselle suhteessa kirkkoon, selviää Ari Aurasen Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassa.
Väitöskirjan aiheena on Uuras Saarnivaaran (1908–1998) rooli vuonna 1967 perustetun Suomen evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen teologisena auktoriteettina.
Saarnivaaralla oli Aurasen mukaan laajan kirjallisen toiminnan ja julistustoiminnan kautta huomattava vaikutus teologista identiteettiään etsivän nuoren herätysliikkeen opillisiin ja ideologisiin näkemyksiin. Teologisten kannanottojensa välityksellä hän toimi mentaalisena vaikuttajana uuspietistien keskuudessa.
Aurasen tutkimuksen mukaan Saarnivaaran näkemykset loivat perusteita uuspietistisen ryhmän teologisten näkemysten yhdenmukaisuudelle ja oppositioasenteelle luterilaisen kirkon sekularisaatiokehitystä kohtaan. Samalla hän vaikutti herätyskristillisen rintaman vahvistumiseen ja uuden katto-organisaation syntyyn.
Uuras Saarnivaaralla ei ollut varsinaista asemaa Kansanlähetyksen hallinnollisessa johdossa, vaan hän toimi uuspietistisessä liikkeessä ruohonjuuritasolla. Tämä merkitsi Kansanlähetyksen kiinnittymistä suomalaisen uuspietismin näkemyksiin, joihin Saarnivaara toi oman lisänsä amerikkalaisen lestadiolaisuuden, fundamentalismin, evankelikalismin eli evankelioivan herätyskristillisyyden ja karismaattisuuden pohjalta.
Väitöskirja Herätyksen aalloissa ja karikoissa – Uuras Saarnivaaran rooli Kansanlähetyksen perustamisessa, toiminnassa ja hajaannuksessa 1965 – 1976 tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa lauantaina 5. joulukuuta. Vastaväittäjänä on dosentti Mikko Malkavaara ja kustoksena professori Hannu Mustakallio. Väitöskirjan kustantaa Uusi Tie.
Ari Auranen, 49, toimii Lappajärven kirkkoherrana. Hän on väitellyt vuonna 2008 Oulun yliopistossa filosofian tohtoriksi aiheesta Lestadiolais-uuspietistinen konservatiiviteologi, Uuras Saarnivaaran elämä ja toiminta vuoteen 1966.