Kaamokseen käpertymisestä ei ole tietoakaan kun nelisenkymmentä leiriläistä on kokoontunut yhdeksän isosen ja muutaman ohjaajan kanssa parin päivän leirille Haapajärven seurakunnan leirikeskukseen Honkaniemeen. Ikäjakauma on laaja: väkeä on 65-vuotiaista yli satavuotiaisiin.
Lämmin yhteishenki ja iloinen yhdessä tekeminen välittyvät vierailijalle. Samantyyppisen ’meidän jengi’ -ilmiön voi havaita, kun pistäytyy rippikoululeirillä vierailupäivänä. Ikääntyneiden leirin osanottajat eivät ole lapsena tai nuorena olleet leireillä, mutta onneksi tilanteen voi korjata näin vanhempana.
– Ihmiset! Parasta leirillä on ihmiset. Se, että näkee heitä ja saa puhua. On ihanaa olla toisten joukossa. Minut sai lähtemään kämpiltä se ainainen yksinäisyys. Mieheni kuoli toistakymmentä vuotta sitten. Liikun varsin vähän kipeän polveni vuoksi, mutta ystävät kannustivat mukaan ja Jani-isonen tuli kotoa hakemaan, kiittelee Sirkka Anttinen, 82, silmät tuikkien.
Ruoka maistuu porukalla paremmalta ja veisaaminen ilahduttaa
Anttisen ystävät, palapelin parissa viihtyvät Helmi Hyvönen, 72, ja Taimi Parttimaa, 84, ovat myös leskiä ja jakavat ystävänsä kokemuksen yksinäisyydestä, joka meinaa välillä käydä liian raskaaksi. Kerhoissa ja leirillä toisten seurassa oleminen auttaa sietämään yksin elämistä. Ystävykset iloitsevat erityisesti leirin tarjoamasta hengen ravinnosta ja mielen virkistyksestä, toki myös ruokapuoli on kiitollisuuden aihe.
– Nautimme toisten kokkaamasta hyvästä ruoasta. Kotona tulee lusikoitua toisinaan päivätolkulla samaa keittoa, eikä ruoka yksin ollessa edes maistu, Hyvönen ja Parttimaa toteavat.
Valmiiseen pöytään istuminen ja seurassa syöminen ilahduttaa myös Eino Finnilää, 75. Hänestä leirin parasta antia ovat hengellinen ohjelma ja maittavat ruoat.
– Tulin omalla autolla ja toin mukanani kolme mummua. Tykkään käydä erilaisissa tapaamisissa ja jutella ihmisten kanssa. Se karkottaa yksinäisyyttä ja auttaa jaksamaan. Leirillä kaikki huomioidaan hyvin, toisia tervehditään ja keskustelukumppaneita löytyy.
– Kovana veisaajana pidän siitä, että täällä järjestetään veisuut ja muutenkin lauletaan paljon. Leirimessu ja ehtoollinen ovat minulle erityisen tärkeitä. Täältä saa mielen piristystä ja hengen ravintoa, Finnilä sanoo.
Keskusteluihin ja hengellisiin hoivahetkiin varataan aikaa
Leiriohjaajana toimivan seurakuntapastori Kaija Tiirolan mukaan keväällä ja syksyllä järjestettävän leirin suunnittelussa lähdetään siitä, että kohdataan aikuisia, jotka kaipaavat ravintoa sielulleen ja ruumilleen; hengellistä ja fyysistä hoivaa. Kiireettömyys ja rauhalliseen kohtaamiseen pyhitetty aika on hyvä lähtökohta leirille. Raamattutunnit ovat kunkin papin näköisesti hengellisiä hoivahetkiä. Messu kuuluu ehdottomasti leiriohjelmaan.
Ohjelmassa on myös hauskanpitoa ja mukavia juttuja. Askartelu ja käsillä tekeminen kiinnostavat leiriläisiä. Jumppatuokioista, tietokilpailuista, aivojumpista, ulkoilusta, leiriolympialaisista ja leirin iltaohjelmasta kuten tarinoista, lauluista ja sketseistä tykätään.
– Kohtaamisiin ja keskusteluihin yhdessä ja pienemmissä porukoissa varataan aikaa. Isoset ja ohjaajat pyrkivät juttelemaan jokaisen leiriläisen kanssa myös kahdestaan niin, että hiljaisimmatkin tulevat huomioiduksi ja kuulluksi, painottaa Tiirola.
Ohjelmaa ei saa olla liikaa eikä liian vähän
Leiri on tarkoitettu virkistykseksi ja kohtaamispaikaksi kotonaan asuville. Leiriohjaajien, lähetyssihteeri Sirkku Katajamäen ja diakonissa Tiina Laajalan mukaan leirin suunnittelussa huomioidaan se, että leiriläiset ovat erikuntoisia. Nuorimmat leiriläisistä ovat 65-vuotiaita ja vanhin on yli satavuotias, toki suurin osa porukasta on 80 vuoden molemmin puolin, mutta mukana on myös monia yli 90-vuotiaita.
– Joustavuus ennen kaikkea. Parista kolmeen päivään kestävillä leireillä voi olla alusta loppuun tai käydä päiväkävijänä ja yöpyä kotona. Päivittäin voi lähteä vaikka jo lounaalta tai päivälliseltä kotiin jaksamisen mukaan. Jokainen ottaa leiristä irti sen minkä kykenee ja jaksaa, sanovat ohjaajat.
Kaikkiin tekemisiin varataan reilusti aikaa. Ohjaajilla on kokemusta sekä liian tiukasta ohjelmasta, joka uuvutti leiriläiset, että liian löysästä aikataulusta, joka ei sekään toiminut. Toiset leiriläiset tarvitsevat lepohetkiä ja samaan aikaan muille pitää olla tekemistä. Asia on ratkaistu siten, että seurustelutilassa on pelejä, askartelupöytä ja palapelejä, joiden parissa voi omaehtoisesti viettää aikaa.
Ikääntyneiden leirillä on ohjaajien apuna isosia kuten lasten ja rippikoululaisten leireillä. Isoset Rauni Konu ja Erkki Åvist kertovat järjestävänsä ohjelmaa ohjaajien kanssa. He myös avustavat ruokailussa ja ovat tukena saunareissuilla.
Iltaohjelman päätteeksi hiljennytään rukousliinojen avulla
Iltaohjelmassa niin leiriläisillä, isosilla kuin ohjaajilla on osuutensa. Lauletaan, näytellään, tarinoidaan ja pidetään hauskaa. Ilta päättyy hartaushetkeen, jossa hiljennytään Sirkku Katajamäen ideoimien rukousliinojen avulla. Eriväriset virkatut pitsiliinat toimivat kuten rukoushelmet.
Lopuksi veisataan: Ilta on tullut, Luojani, armias ole suojani. Anteeksi synnit antaen rauhalla siunaa Jeesuksen. (virsi 563).
Iltapalan- ja pesun jälkeen koittaa jännittävä hetki: saako sitä nukuttua, jos huonetoveri on kova kuorsaamaan. Joka tapauksessa samassa huoneessa toisen ihmisen kanssa nukkuminen ilahduttaa yksinasuvan mieltä. Kukaan ei halua yksityishuonetta.
Kuva: Tanja Kopsa. Haapajärven seurakunnassa ystävystyneet Sirkka Anttinen, Taimi Parttimaa ja Helmi Hyvönen aivojumppaavat mielellään ristikoilla, sudokuilla ja palapeleillä.