Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan perhekoko pienenee ja perheet monimuotoistuvat. Nuoret perheet ovat entisaikoja tasa-arvoisempia ja yksilökeskeisempiä.
Hallintotieteiden tohtori Alexandra Keurulaisen väitöskirjassa tarkasteltiin suomalaisten perheiden elämäntapaa.
Keurulainen jakoi tutkimuksessaan perheet kolmeen perhetyyppiin. Isovanhempien eli vanhojen parien ja leskien elämäntapa on tutkijan mukaan perhekeskeinen ja sille on tyypillistä selkeät sukupuoliroolit, selkeä työnjako miesten ja naisten töihin, perinteiset arvot ja yhden elättäjän perhemalli. Näille perheille tärkeää on yhteisöllisyys sekä uhrautuminen toisten hyväksi.
Lapsiperheitä Keurulainen luonnehtii sen sijaan lapsikeskeisiksi. Nykylapsiperheet ovat entistä moniarvoisempia ja -kulttuurisempia. Elämäntapa on pirstaleinen, kaikilla perheenjäsenillä on omat harrastuksensa ja tyypillistä on tarve omalle ajalle. Perheissä on yleensä kaksi elättäjää.
Tulevien perheiden eli sinkkujen ja lapsettomien parien elämäntapaa Keurulainen kutsuu yksilökeskeiseksi. Se tiivistyy sanoihin minä, minun ja minun oikeuteni muiden oikeuksista piittaamatta. Keurulaisen näkemyksen mukaan tuleville perheille kuvaavia piirteitä ovat myös pinnallisuus, trendien mukaan eläminen, liberaali arvomaalima, julkisuushakuisuus, vaihtuvat parisuhteet, todellinen tasa-arvo sekä uudenlaiset perhemallit.
Keurulaisen mukaan hyvinvointi koostuu erilaisista mahdollisuuksista ja valinnoista, joita perheet tekevät jokapäiväisessä elämässään. Näiden valintojen ja mahdollisuuksien perusteella määräytyy perheen elämäntapa, joka ei ole pysyvä olotila. Perheiden elämäntapa muuttuu tarpeen ja tilanteen mukaan.
HTT Alexandra Keurulaisen sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitöskirja ”Muuttuva suomalainen perhe” tarkistetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti, yliopettaja Timo Toikko Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja kustoksena professori Juhani Laurinkari Itä-Suomen yliopistosta.