Keskustelu pohjoispohjalaisen päiväkodin Pääsiäispolku-tapauksen ympärillä jatkuu. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan päiväkoti toimi syrjivästi. Asiantuntijat ovat toista mieltä.

Pohjoispohjanmaalainen päiväkoti järjesti viime huhtikuussa seurakunnan kanssa tapahtuman, jossa nähtiin katkelmia pääsiäisen tapahtumista. Yhden perheen ilmoitettua, että heidän lapsensa ei osallistu uskonnollisena pitämäänsä ohjelmaan, päiväkodista oli tiedusteltu, voiko lapsi jäädä tapahtuman ajaksi kotiin. Lapselle kuitenkin järjestyi paikka toisesta ryhmästä.

Vanhemmat olivat tapahtuneen tiimoilta yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutettuun, joka totesi päiväkodin toimineen syrjivästi. Kunta maksoi perheelle 1 500 euroa hyvitystä.

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo kommentoi marraskuussa, että tapaus kaventaa positiivista uskonnonvapautta. Kotimaa sai Keskitalon kommentin jälkeen selvennystä tapaukseen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston toimistopäälliköltä, vs. yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltuselta. Hiltusen mukaan tapahtumassa rajan ylitti kohtaus, jossa enkelit käskivät levittää ilosanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta.

”Onko uskonnottomuudesta tulossa yhdenvertaisuuden keskeinen periaate?”

Yhdenvertaisuusvaltuutetun päätös ja sen kirjallinen selvitys hämmentää alan tutkijoita. Helsingin yliopiston uskonnondidaktiikan yliopistonlehtori ja dosentti Saila Poulter sekä väitöskirjatutkija ja varhaiskasvatuksen opettaja Silja Lamminmäki-Vartia näkevät, että valtuutetun kommentit eivät vastaa varhaiskasvatuksen pedagogisia periaatteita ja opetushallituksen ohjeistuksia.

Poulter ihmettelee, miksi valtuutettu on määritellyt uudestaan sen, mikä on uskonnollinen tilaisuus.

– Opetushallituksen ohjeiden mukaan uskonnolliseen tilaisuuteen sisältyy uskonnonharjoittamista, esimerkiksi rukous tai siunaus. Tämän yhdenvertaisuusvaltuutettu myöntää ja kommentoi, että vaikka kyseessä ei ollut uskonnollinen tilaisuus, niin uskonnollisia elementtejä oli liikaa. Päiväkodin ja seurakunnan mukaan tilaisuus oli kaikille sopivaa tiedollista sisältöä.

Poulter ja Lamminmäki-Vartia korostavat, että heidän näkökulmastaan rajaa ei ylitetty. Lamminmäki-Vartia toteaa, että valtuutetun kommenteissa uskonnottomuuden ääni korostuu ja varhaiskasvatuksen ääni puuttuu.

– Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet normatiivisena asiakirjana ei ohjaa sellaiseen tulkintaan, että uskontojen rooli tulisi pitää vähäisenä. Lapsiryhmän jäsenten edustamat katsomukset saavat näkyä ja olla esillä.

Poulter mainitsee , että pääsiäisesitys alkoi sanoilla ”olipa kerran”.

– On erikoista, että pääsiäisen kristillisen historian avaaminen tarinallisuuden kautta ei täytä valtuutetun mukaan yleissivistävyyden kriteeriä. Mikä sitten täyttää? Alkavatko viranomaiset määrittelemään yleissivistävyyttä tai sitä, kuinka monta kertaa sana ”Jumala” saa olla läsnä ilman, että hartauden harjoittamisen raja ylittyy?

Poulterista vaikuttaa siltä, että yleissivistävyys ja uskonnottomuus liitetään yhteen.

– Onko uskonnottomuudesta tulossa yhdenvertaisuuden keskeinen periaate? Uskonto pyritään privatisoimaan perheiden omaksi asiaksi. Ohjaavat asiakirjat lähtevät kuitenkin liikkeelle siitä, että perheiden kulttuurisesta ja uskonnollisesta moninaisuudesta puhutaan. Sekularisoiva kehitys asettuu vastateloin ohjeistuksien kanssa.

”Varhaiskasvatussuunnitelman ajatus on, että lapset oppivat kaikista katsomuksista”

Lamminmäki-Vartia kertoo, että lapsi oppii leikin ja kokemuksen kautta.

– Tarinallistaminen on hyvä lähtökohta opettaa kertomuksia ja myyttejä. Näin lapsi oppii uskontojen juhlaperinteistä ja etiikasta. Kyseessä olisi voinut olla esimerkiksi Buddhan opetus kohtuullisuudesta. Varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelman ajatus on, että lapset oppivat kaikista katsomuksista. Siinä toteutuu yhdenvertaisuuden vaatimus.

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus hakee asiantuntijoiden mukaan vielä muotoaan. Poulter pitää valitettavana sitä, että tapaus vahvistaa jo ennestään varovaista toimintakulttuuria.

– Joillain paikkakunnilla on peruutettu seurakunnan kanssa suunniteltuja yhteistapahtumia. Dikotominen ajattelu lähtee aikuisista, ei lapsista.

Poulter näkee, että kokonaisvaltaisessa ajattelussa asiat eivät ole lapsille uskonnollisia tai uskonnottomia.

– Määritelmät ovat aikuislähtöisiä. Lapset tulee kasvattaa tulevaisuuden maailmankansalaisiksi, jotka pienestä asti tottuvat kohtaamaan katsomuksia ja uskontoja.

Lue myös:

Piispa Keskitalo perään­kuuluttaa katsomusten rinnakkais­eloa päivä­­kotijupakan keskellä – ”Ei se saastuta ihmistä, jos oppii perinteestä”

Yhdenvertaisuus­valtuutetun toimisto vastaa: Enkelien viesti ylitti uskonnon­harjoituksen rajan päivä­kodin pääsiäis­polulla

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

”Uskonnottomuuden ääni korostuu ja varhaiskasvatuksen ääni puuttuu” – Tutkijat haastavat yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen Pääsiäispolku-tapauksesta