Piispa Keskitalo perään­kuuluttaa katsomusten rinnakkais­eloa päivä­­kotijupakan keskellä – ”Ei se saastuta ihmistä, jos oppii perinteestä”

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalon mukaan yhdenvertaisuusvaltuutetun kannanotto pohjoispohjanmaalaisen päiväkodin pääsiäispolku-tapaukseen kaventaa positiivista uskonnonvapautta. Erityisen huolissaan hän on siitä, että tapauksessa on lähdetty vahingonkorvausten maksamisen tielle.

Pohjoispohjanmaalainen päiväkoti järjesti seurakunnan kanssa Pääsiäispolku-tapahtuman, jossa muun muassa esitettiin katkelmia pääsiäisen tapahtumista. Seurakunta ja päiväkoti olivat pitäneet huolta siitä, että uskonnollisista aiheista huolimatta Pääsiäispolku-tapahtumaan ei sisälly varsinaista uskonnonharjoittamista.

Perinteisesti uskonnonharjoittamiseksi on katsottu esimerkiksi jumalanpalvelus, kirkolliset toimitukset tai rukoileminen.

Yksi perhe oli ilmoittanut päiväkotiin, että heidän lapsensa ei saa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Pyynnön johdosta lapsi oli viettänyt tapahtuman ajan toisessa päiväkotiryhmässä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vanhemmille.

Perhe otti yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutettuun, joka totesi päiväkodin toimineen syrjivästi. Toiseen ryhmään siirtäminen ei valtuutetun mukaan ollut asianmukaista korvaavaa toimintaa. Lopulta kunta maksoi perheelle 1500 euroa korvauksia syrjivästä toiminnasta.

”Miksi uskonnottomuus olisi neutraalimpaa kuin uskonnollisuus?”

Piispa Jukka Keskitalo on ollut päiväkodin tapauksesta huolissaan. Hän kertoo kommentoivansa tapausta siitä näkökulmasta, miten kyseinen kunta on asiaa tulkinnut.

– Kunnan mukaan tapahtuma oli yleissivistävää katsomuskasvatusta, eikä siinä ollut esimerkiksi rukousta tai julistusta. Kyseessä oli ollut pääsiäisen tapahtumien taustoittaminen draaman keinoin. Vanhempi oli kuitenkin tulkinnut, että tapahtuma on uskonnonharjoittamista. Samalle kannalle asettui yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Lasten kirkko -neuvottelukunnan puheenjohtaja ja Hämeenlinna-Vanajan kirkkoherra Kimmo Reinikainen kiinnittää huomiota siihen, että jos yhdenvertaisuusvaltuutettu ja opetushallitus tulkitsevat uskonnollisuutta eri tavoin, seurakunnat ovat hämmentävässä tilanteessa.

– Jos yhdenvertaisuusvaltuutettu laskee katsomuskasvatuksen uskonnolliseksi, tilanne on hankala.

Keskitalon mukaan on huolestuttavaa, jos yhdenvertaisuusvaltuutettu ei tunnista uskonnollistaustaisen kulttuuriperinnön yleissivistävää vaikutusta.

– Kaikki tulkitaan hyvin nopeasti uskonnonharjoittamiseksi. Pitäisi lähteä liikkeelle eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaisesti katsomuksellisen suvaitsevaisuuden näkökulmasta. Yksittäiset uskonnolliset elementit eivät vielä tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista.

Myös Reinikainen ihmettelee uskonnottoman katsomuksen nostamista neutraaliin asemaan.

– Miksi uskonnottomuus olisi jotenkin neutraalimpaa kuin uskonnollisuus? Kaikkien katsomusten tulisi olla samalla viivalla. Se olisi todella positiivista uskonnonvapautta.

Positiivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus vääntävät kättä

Koulujen ja seurakuntien yhteistyö on jakanut mielipiteitä jo pitkän aikaa. Keskustelun ytimessä on negatiivisen ja positiivisen uskonnonvapauden toteutuminen.

Positiivisella uskonnonvapaudella viitataan siihen, että oppilaalla tulee olla oikeus oman uskontonsa harjoittamiseen sekä vapaus tutustua sen perinteisiin myös yhteisöllisesti.

Negatiivisella uskonnonvapaudella puolestaan halutaan turvata jokaisen oppilaan yhtäläiset oikeudet ja etuudet niin, että uskontokuntiin kuulumattomat huomioidaan yhdenvertaisesti. Samalla tulee turvata uskonnottomien oikeus saada olla osallistumatta mihinkään uskonnonharjoittamiseen liittyvään.

Malliesimerkkeinä positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden välisestä kädenväännöstä voidaan pitää niin suvivirsikeskustelua kuin joulukirkkoihin liittyvää väittelyäkin.

”Rahalliset korvaukset vievät tilannetta vain vaikeampaan solmuun”

Piispa Keskitalosta tuntuu, että yhdenvertaisuusvaltuutetun kannanotto kaventaa positiivisen uskonnonvapauden alaa.

– Mitään uskontoon viittaavaa ei saisi oikein enää näkyä julkisessa tilassa. Ei tällainen kanta edusta hyvää monikulttuurisuusstrategiaa. Toisaalta se viestii myös siitä, että Suomi on monikulttuurisena maana vielä kovin nuori.

Keskitalon mukaan maissa, joilla on pitkä monikulttuurinen historia, ollaan sisäistetty paremmin rinnakkaiselon ajatus.

– Ei se saastuta ihmistä, jos hän sattuu kuulemaan jotain tai oppii tietämään jostakin perinteestä. Se rakentaa yhteiskuntarauhaa. Ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaan, jos lasteni päiväkodissa olisi ollut muslimilapsia ja siellä olisi kerrottu ramadanin aikaan, mistä on kysymys.

Huolestuttavimpana Keskitalo pitää sitä, että lähdetään vahingonkorvausten maksamisen tielle.

– Jos kunnan tai koulun järjestelyt ovat huonoja, niin sitten korjataan järjestelyjä ja toteutetaan parempaa vaihtoehtoista ohjelmaa jatkossa. Rahalliset korvaukset vievät tätä tilannetta vain aiempaa vaikeampaan solmuun.

Kimmo Reinikaisen mukaan monet ymmärtävät positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden eri tavoin.

– Ihmiset puhuvat herkästi toistensa ohi. Keskustelulle on kuitenkin aina tarvetta.

Samaa mieltä on Keskitalo.

– Tavoitteena tulisi olla katsomuksellinen suvaitsevaisuus ja rinnakkaiselo. Sitä yhdenvertaisuusvaltuutetun linjaus ei edistä.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Piispa Keskitalo peräänkuuluttaa katsomusten rinnakkaiseloa päiväkotijupakan keskellä – ”Ei se saastuta ihmistä, jos oppii perinteestä”

Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Ei ole elävien ja kuolleiden valta­kuntaa, vaan kaikille yhteinen Jumalan valta­kunta
Seuraava artikkeliKirkollis­kokouksessa käsitellään ensi viikolla siunauksen signaaleja ja pohditaan, mitkä virret ovat yleis­sivistäviä

Ei näytettäviä viestejä