Konfliktien ratkaisijana Juha Christensen on riippumaton diplomaatti ja salaisten rauhanoperaatioiden erikoismies, jolla on lehmän hermot. Sademetsät, vuoristot ja aseistautuneet sissiryhmät ovat tulleet tutuiksi. – Vaikka joskus jännittää, pystyn pysymään rauhallisena, hän sanoo. Lahden seurakuntanuorissa aikoinaan syntynyt maailmankatsomus on edelleen Christensenin elämän punainen lanka.

Pikkukalsarisillaan on hirveän epämiellyttävää seistä sissien edessä, myöntää rauhanvälittäjä Juha Christensen puhelimitse Indonesiasta.

Hän muistelee, miten matkusti Suomesta vuonna 2023 Indonesiaan kuuluvalle Länsi-Papuan saarelle ja käveli viimeiset neljä päivää reppu selässä sademetsässä.

Vuoristossa vastassa olivat uusiseelantilaisen lentäjän kidnapanneet kapinalliset. Raskaasti aseistautuneet sissit pakottivat pankkivankineuvottelijan riisuutumaan, kun he tutkivat tavarat ja vaatteet.

– Se otti vähän omanarvontunnon päälle, että tein valtavan työn päästäkseni heidän luokseen ja tämä oli vastaanotto!

Videoidun ruumiintarkastuksen jälkeen metrin päässä suomalaisesta laukaistiin rynnäkkökivääri. Christensenin korvat soivat pitkään.

– Se oli heidän sisäistä teatteriaan. Toisaalta se oli testi: pettääkö minun pokkani tai hermoni? Klaarasin sen tilanteen kyllä äärimmäisen hyvin.

Papuan panttivankidraaman vaiva palkittiin. Phillip Mehrtens vapautettiin vuonna 2024 Christensenin ja muutaman muun tahon neuvottelutyön tuloksena.

Kovanaamojen luottomies

Panttivangin vapautusprosessi alkoi Juha Christensenin yhteydenotolla Indonesian hallituksen korkean tason edustajaan, joka antoi salaisessa tapaamisessa luvan tavata Papuan itsenäisyysliikkeen kapinalliset.

Christensen avaisi riippumattomana fasilitaattorina suoran keskusteluyhteyden kaappaajien kanssa.

Kommunikointiyhteyden saaminen sisseihin oli vaikeaa, sillä he olivat piilossa vuoristossa yli kahden kilometrin korkeudessa tiettömän taipaleen päässä ja varoivat koko ajan, etteivät tule paljastetuksi.

– Hallitus ja kidnappaajat luottivat minuun, vaikka olin ulkomaalainen, ja hyväksyivät minut neuvottelijaksi. On vaikea kuvitella, kuka toinen maailmassa olisi omannut saman luottamuksen, verkostot ja edellytykset tähän tehtävään.

Kyseisellä Papuan seudulla on tehty vielä 1970-luvulla havaintoja kannibaaleista eli ihmissyöjistä. Pelottiko pataan joutuminen?

– Tuolla alueella koston kierre on kouriintuntuvaa ja kalavelat maksetaan periaatteella silmä silmästä. Kapinallisten viidakkokylässä minulla oli kuitenkin – pelkät kalsarit jalassakin – vahva luottamus siihen, että he tiesivät minun olevan riippumaton neuvottelija.

Missio ja johdatus

Miten 67-vuotias merkonomi, ulkomaankaupan konsultti ja yksityisyrittäjä päätyi kapinallisten keskelle panttivankia vapauttamaan?

Ainakin sellaiseen seuraan hakeutuminen vaatii poikkeuksellista persoonallisuustyyppiä.

”Lahden seurakuntanuorissa syntynyt maailmankatsomukseni on edelleen elämässäni kirkkaana ja vahvana punaisena lankana.”

Juha Christensenin toimiin tutustuessa vaikutelmaksi tulee, ettei hänen päätään ole ennenkään paleltanut. Mies on mennyt moniin erikoisiin paikkoihin ja vaikeasti tavoitettavien, vaarallistenkin ihmisten pakeille.

Suomalaisittain harvinaisen vahvoiksi kehittyneiden itsetunnon, itsevarmuuden ja itseluottamuksen lisäksi häneltä löytyy uskoa itseään korkeampiin tahoihin.

Rauhanvälittäjä ei halua profiloitua uskonsa kautta, sillä uskonnot ovat usein konflikteissa tulenarka aihe, mutta jotain hän on halukas sanomaan.

– Lahden seurakuntanuorissa syntynyt maailmankatsomukseni on edelleen elämässäni kirkkaana ja vahvana punaisena lankana.

Siitä katsomuksesta nousseesta missiosta ja johdatuksen kokemuksesta hän on saanut paljon tukea tiukoissa paikoissa.

– Viimeksi tänään sanoin salaisessa rauhandialogissa, että Acehin rauhanprosessissa oli niin paljon yhteensattumia, etten voi pitää niitä pelkästään yhteensattumina. Kun asioissa näkee suuremman ulottuvuuden, se valaa uskoa, että vaikeista paikoista pääsee yli.

Parasta huumetta

Lahden seurakuntanuorten joukosta Juha Christensen löysi myös vaimonsa. Pariskunnan ensimmäinen missio oli toimia kielentutkijoina Indonesiassa. He asuivat kolmen poikansa kanssa Sulawesin saaren viidakossa vuosina 1985—1990.

”Minua motivoivat intohimo, visio ja missio. Jännitys ruokkii itse itseään, kun etenet ja pääset yhä uudesta ovesta sisään.”

Lukiosta lähtien maailmanpolitiikasta kiinnostunut Christensen seurasi Suomeen palattuaan Aasian valtioiden kehitystä.

Hän valmisteli rauhanvälittäjänä ensimmäisen dialogikonseptinsa Indonesian hallitukselle 1990-luvun jälkipuoliskolla ja sai poikkeusluvan liikkua vapaasti Itä-Timorin kapinallisten keskuudessa.

Konfliktinratkaisu ei vielä tuolloin ottanut tuulta alleen, mutta muutaman vuoden pohjatyön jälkeen hän oli hyvin valmistautunut avaamaan rauhanneuvottelijana yhteydet sekä Indonesian hallitukseen että Vapaa Aceh -itsenäisyysliikkeen GAM:n johtoon.

Christensenistä tuli Acehin rauhanprosessin valmistelija, arkkitehti, neuvottelija ja yksi rauhansopimuksen toimeenpanon keskeisistä henkilöistä.

Toimitusjohtaja ja yrittäjä kertoo tehneensä tuolloin omalla kustannuksellaan tuhansia työtunteja ja käyttäneensä rauhantyön kuluihin kymmeniä tuhansia euroja.

– Ei tässä ole tarkoitus röyhistellä ja hakea kunniaa, muttei myöskään pidä sivuuttaa sitä, että tein yhteisen hyvän eteen todella paljon työtä yrittäjän innolla.

Rauhantyö tuntui ”parhaalta huumeelta, huimalta etuoikeudelta ja lahjalta”, jonka arvoa ei voi mitata rahassa.

– Minua motivoivat intohimo, visio ja missio. Jännitys ruokkii itse itseään, kun etenet ja pääset yhä uudesta ovesta sisään. Haasteet kasvavat älyllisesti ja strategisesti.

Christensenin tultua kotiin perhe ihmetteli, kun isä vetäytyi toistuvasti työhuoneeseensa valmistelemaan kaikilta salassa pidettävää Acehin rauhanprosessia.

– Oli vaikeaa vetää rajaa työlle, koska avainhenkilölle kasautui paljon kriittisiä tehtäviä. Vastuuni operaatiosta oli niin iso, ettei liikkuvasta junasta voinut hypätä kesken pois.

Ahtisaari sinetöi sovun

Kun palapelin palat alkoivat olla kohdillaan, sekä hallitus että kapinalliset olivat aidosti valmiita rauhanneuvotteluihin.

– Acehin onnistuminen oli määrätietoisen työn tulos. Minulla ei ollut tukenani instituutiota, joka avaa ovet, vaan työ rakentui oman innovatiivisuuteni varaan.

Vuonna 2004 Juha Christensen otti yhteyden Martti Ahtisaareen, joka oli perustanut konfliktien ratkaisemiseen keskittyvän CMI-järjestön.

Kaikki osapuolet suostuivat siihen, että arvostettu ja kunnioitettu ex-presidentti johtaisi Acehin rauhanneuvotteluita. Ahtisaaren, Christensenin ja CMI:n luotsaama rauhansopimus solmittiin Suomessa elokuussa 2005.

Ahtisaari sai vuonna 2008 Nobelin rauhanpalkinnon ansioistaan Namibian itsenäistymisessä, Kosovon konfliktin ratkaisemisessa ja Acehin rauhansopimuksessa sekä panoksestaan Pohjois-Irlannin, Keski-Aasian ja Afrikan sarven konfliktien selvittämisessä.

Acehin sopimuksen jälkeen Christensen jäi vielä kuudeksi vuodeksi Indonesiaan rauhanrakentamisohjelman johtajaksi ja valvoi sopimuksen toteutumista.

– Minulla oli pääsy kaikkien hallinnon avainhenkilöiden luo, presidentistä lähtien. Kulttuurintuntemukseen ja kielitaitoon perustuvaa rooliani ei olisi pystynyt kukaan muu ottamaan ja saamaan samaa luottamusta kaikkiin osapuoliin.

Salaistakin salaisempaa

Juha Christensenin rauhanvälittäjän tehtävä jatkuu edelleen tiiviisti useassa Aasian maassa hänen Singaporessa sijaitsevan Pacta Asia -järjestönsä kautta.

”Nyt olen nimeämättömässä paikassa Kaakkois-Aasiassa.”

Tämä haastattelu tehtiin reilun kahden kuukauden, viiden puhelun ja pitkällisen viestittelyn aikana. Sillä välin Christensen ehti edistää rauhanvälityshankkeiden valmisteluja Indonesian lisäksi muun muassa Singaporessa, Malesian Kuala Lumpurissa, Australian Sydneyssä ja Canberrassa, Thaimaan Bangkokissa sekä New Yorkissa.

Rauhanprosessit ovat ilmeisen intensiivisiä: moni haastattelupuhelu siirtyi eteenpäin ja Pacta Finland -yhdistyksen Helsingin toimistoon sovittu tapaaminenkin peruuntui, sillä samana päivänä päälle painoivat muut kiireelliset työpalaverit.

Juuri nyt työn alla on ”luottamuksellinen salassa pidettävä workshop”. Alkuvaiheessa olevassa dialogiprosessissa rauhanvälittäjät rohkaisevat osapuolia osallistumaan dialogiprosessin valmisteluun, jonka tavoitteena on johtaa myöhemmin varsinaisiin rauhanneuvotteluihin.

– Sen verran voin kertoa, että olen nimeämättömässä paikassa Kaakkois-Aasiassa. Kun täällä on luottamusta ja henkilö tunnetaan, vanhat yhteydet eivät katkea. Olen tavannut ja tunnen useamman Kaakkois-Aasian maan valtionjohtoa ja ministereitä.

Autuaat rauhantekijät

Mikä on uskontojen ja uskonnollisten johtajien merkitys rauhantyössä?

– Uskonnollisilla johtajilla on iso vaikutus ja on hyvä, että heidän osaamistaan pyritään hyödyntämään. En usko, että siitä potentiaalista on ammennettu vielä täysimääräisesti, Christensen vastaa.

Hän viittaa paavi Franciscukseen, joka piti rauhantyötä yhtenä keskeisistä tehtävistään. Uusi paavi Leo XIV jatkaa samaa linjaa.

”Jos uskoo, että Jumala on kaikkivaltias maailmankaikkeuden Luoja, ei voi ajatella, että häntä pitäisi auttaa tappamalla toisia luomuksia.”

Uskontoja ei kannata Christensenin mukaan tuoda rauhanprosessin keskiöön, mutta on ymmärrettävä uskonnon ydinsisällön avaamat mahdollisuudet.

– Usko siihen, että jokainen ihminen on Jumalan luomus ja kuva, antaa syvyyttä motivaatiolle pyrkiä lopettamaan konfliktit.

– Jos uskoo, että Jumala on kaikkivaltias maailmankaikkeuden Luoja, ei voi johdonmukaisesti päätyä siihen, että tällaista Jumalaa pitäisi auttaa tappamalla toisia luomuksia.

Uskontoa on kuitenkin usein käytetty konfliktien ja väkivallan välikappaleena.

– Se on äärettömän traagista ja juuri siksi uskonnolliset johtajat pitäisi ehdottomasti saada laajemmin mukaan rauhanprosesseihin. Heidän kauttaan pitäisi tapahtua ihmisten ravistelu ja herätys: älä tapa!

Monilla johtajilla on sekä uskonnollista että maallista vaikutusvaltaa. Esimerkiksi Indonesian entinen varapresidentti Jusuf Kalla on Christensenin hyvä ystävä.

– Luottamus välillämme on horjumaton. Se syntyi jo vuonna 2004 Acehin prosessissa. Hän piti pragmaattisuudestani ja rohkeudestani. Teemme yhä yhdessä korkean tason rauhantyötä.

Indonesian kansallisen moskeijaorganisaation puheenjohtajana maltillinen muslimijohtaja Kalla on auttanut yhteyksien ja luottamuksen luomisessa kaikkien uskontojen edustajiin.

– Kalla kävi kesällä Kabulissa työmatkalla, jonne minuakin pyydettiin, mutten valitettavasti päässyt. Se olisi ollut valtava kokemus, sillä delegaatio majoitettiin Afganistanin presidentin palatsiin.

Toinen vastaavanlainen vaikuttaja on Norjan entinen pääministeri ja luterilainen pappi Kjell Magne Bondevik. Hänen pääministerikaudellaan Norjan roolia rauhanvälittäjänä edistettiin entisestään.

”On häpeällistä, etteivät eri maiden organisaatiot ja rauhanvälittäjät tule toimeen keskenään.”

Kateelliset kampittajat

Diplomaattien lisäksi monilla yksityissektorin toimijoillakin on hyvät suhdeverkostot konfliktialueen vaikuttajiin. Siitä huolimatta poliitikot ja hallinnon edustajat harvoin pyytävät heitä osallistumaan rauhanneuvotteluprosesseihin.

– On itse asiassa häpeällistä, etteivät eri maiden organisaatiot ja rauhanvälittäjät tule toimeen keskenään! Eri tahojen pitäisi yhdistää voimansa. Kyräily ja nurkkakuntaisuus ei anna hyvää kuvaa rauhanohjelmien motiiveista.

Jo Acehissa Juha Christensen törmäsi siihen, että rauhanvälitysjärjestöt ja valtiot kilpailevat epäterveellä tavalla keskenään.

Acehin rauhan rakentamisessa karille ajautuneet japanilaiset kokivat menettäneensä kasvonsa. Sveitsiläinen konfliktinratkaisujärjestö taas ei suostunut hyväksymään, että Indonesian valtio ja Vapaa Aceh -liike eivät voineet enää jatkaa heidän kanssaan, vaan valitsivat uuteen prosessiin rauhanvälittäjiksi suomalaiset.

– Sveitsiläiset yrittivät vuosikausia röyhkeästi kampittaa meidän muita hankkeitamme. He eivät katsoneet hyvällä sitä, että aloitimme vilpittömin mielin uuden vaiheen ja neuvotteluprosessin Acehin konfliktissa.

Christensen kokee joidenkin kotimaistenkin toimijoiden asettaneen hänelle esteitä, vaikka hän hallitsee rauhanprosessissa taustatyön tekemisen, yhteydenpidon kaikkiin osapuoliin, neuvottelun, aseistariisunnan ja rauhansopimuksen toimeenpanon.

Kaikki riidat voidaan ratkaista

Maailmanrauhan tulevaisuus on täynnä ongelmia ja konflikteja lisääviä riskitekijöitä, Juha Christensen näkee.

Ilmastonmuutos on gigaluokan haaste, jonka tuomat muutokset ympäristöön, ruoantuotantoon ja elinolosuhteisiin aiheuttavat potentiaalisesti paljon uusia konflikteja.

– Toivon, että rajut sään ääri-ilmiöt ravistelevat ihmisiä hereille huomaamaan, että meillä on paljon tärkeämpiä tehtäviä kuin sapelinkalistelu ja vihanpito.

Lähi-itä näyttää pysyvän kriisipesäkkeenä.

– Pitkäaikainen viha on juurtunut siellä niin syvälle, että se pitää yllä riskiä konfliktien eskaloitumisesta. Lähi-itää en halua kuitenkaan paljon kommentoida, etten leimaudu sen aiheen kautta.

Onko Eurooppa liian heikko ja epäyhtenäinen kyetäkseen puolustamaan Ukrainaa ja rauhaa?

– Täytyy muistaa, että Venäjä on ydinasesupervalta, ja se on sellainen uhka, jonka eskalaation kynnystä kukaan ei halua ylittää.

Suomen vahva maanpuolustus on konfliktin estämisen instrumentti.

– Jokainen tervejärkinen eurooppalainen on varmasti nyt huolissaan. Suuri osa muusta Euroopasta on nukkunut naiivisti ruususen unta. Se taho, joka ei ole kunnolla varustautunut, on aina alakynnessä.

Juha Christensen haluaa kuitenkin valaa uskoa tulevaisuuteen.

– Jos meillä on tahtoa ja halua, kaikki erimielisyydet ja ristiriidat on mahdollista ratkaista, rauhanvälittäjä tietää.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 1/2025.

Ilmoita asiavirheestä