Ukrainan ja Venäjän välisellä sodalla on myös oma kirkkopoliittinen taustavireensä. Konfliktissa etua saa se, joka pystyy uskottavasti osoittamaan olevansa myös hengellisesti oikeutetulla asialla.

Toimiiko Ukrainassa yksi ortodoksinen kirkko vai useampia?

Muun muassa tätä perusongelmaa pohtivat teologian yliopistotutkija Heta Hurskainen ja filosofian tohtori Teuvo Laitila tuoreessa kirjassaan Ukraina on meidän! – Kirkot ja politiikka Ukrainan ja Venäjän välisissä suhteissa (Gaudeamus 2023).

– Ukraina ja Venäjä liittyvät toisiinsa, mutta Ukrainaa käsitellään usein Venäjän kautta. Halusimme kirjassamme tuoda Ukrainaa esille tasavertaisena, tai ainakin merkittävänä toimijana, Laitila taustoittaa.

Kirja luotaa kahden maan historiaa aina niistä ajoista saakka, jolloin kristinusko saapui itäisen Euroopan tasangoille. Kiovan Rus on se ortodoksisten itäslaavien alkukehto, johon keskusteluissa edelleen säännöllisesti viitataan.

Tämä ei ole mitenkään sattumaa.

– Kyseessä on identiteetin rakentaminen ja sen perustelu. Nykypäivän positiolle haetaan tukea historiasta ja nimenomaan sen tulkinnasta, Hurskainen sanoo.

TOTALITAARISEN VENÄJÄN valtion kanssa tiiviissä yhteistyössä toimiva Venäjän ortodoksinen kirkko eli Moskovan patriarkaatti lähtee siitä, että sen alueeseen kuuluu myös koko Ukraina.

Moskovan patriarkaatin seurakunnista huomattava osa, vähintään neljännes, sijaitsee Ukrainan valtion alueella.

Laitilan mukaan Moskovan patriarkaatin ajattelu pohjautuu pitkälti patriarkka Kirillinkin voimallisesti ajamaan russki mir eli venäläinen maailma -ajatteluun.

– Kun lähtökohta on tämä, niin Ukrainasta ei ole varaa luopua. Se lasketaan kirkollisesti ja arvoiltaankin Moskova-johtoiseen ortodoksiseen maailmaan. Ukrainan valtion nähdään sen sijaan langenneen eurooppalaiseen harhaan ja ajautuneen pois oikeista arvoista.

KIRKOLLISET KIISTAT Ukrainassa kulminoituvat tällä hetkellä erityisesti kahden ortodoksisen kirkon keskinäiseen kamppailuun. Tilanne elää käytännössä koko ajan.

Moskovan patriarkaattiin autonomisena kirkkona kuuluva Ukrainan ortodoksinen kirkko (UOK) on sodan aikana joutunut altavastaajaksi.

– Sitä haastaa voimakkaasti vuonna 2019 perustettu Ortodoksinen kirkko Ukrainassa (OKU). Sen perustamisessa merkittävä rooli oli silloisella presidentillä, Petro Porošenkolla, Teuvo Laitila kertoo.

Ukrainan kirkoista puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään kreikkalaiskatolista kirkkoa. Se syntyi jo 1500-luvun lopulla, kun silloisen Puola-Liettuan ortodoksisten piispojen enemmistö solmi liiton Rooman kirkon kanssa.

– Kyseisellä kirkolla on Ukrainassa perinteisesti ollut sillanrakentajan rooli. Heillä onkin mahdollisuus olla synnyttämässä maahan ilmapiiriä, jossa kirkkojen diahlogi voisi olla hieman helpompaa, Laitila huomauttaa.

VIIME VUODEN helmikuussa syttyneen sodan aikana Ukrainan kirkkohpolitiikassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Heta Hurskaisen mukaan yksi avainkysymys on se, voiko kirkollisella taholla olla mitään suhteita Ukrainaan vihamielisesti suhtautuvaan maahan.

– Jo muutama kuukausi sodan alkamisen jälkeen UOK ilmoitti, että se on täysin itsenäinen, eikä sillä ole mitään kytkentää Moskovan patriarkaattiin. Käytännössä kyseisen kirkon asema on kuitenkin edelleen epäselvä.

Sodan alkuvaiheessa Ukrainan hallinto pyrki pitämään kirkolliset kiistat taka-alalla. Kaikki voimat haluttiin keskittää hyökkäyksen torjumiseen.

Loppuvuonna 2022 tapahtui linjanmuutos. Sen jälkeen Ukraina on alkanut korostaa sitä, että heillä on oma ja lojaali ortodoksinen kirkko. Se on OKU.

– UOK on puolestaan nähty Venäjän vaikuttamiskanavana ja sen takia myös turvallisuusongelmana.

TILANNE EI missään nimessä ole vakaa. Esimerkiksi Kiovassa merkittävien kirkollisten kohteiden, Pyhän Sofian kirkon ja luolaluostarin hallinnasta käydään kovaa juridista kamppailua.

Välillä kiista on yltynyt käsirysyksikin.

Onko mahdollista, että Venäjä esimerkiksi tiedustelupalveluidensa kautta pyrkii tietoisesti eskaloimaan näitä konflikteja?

– UOK on monimuotoinen, ja se tuskin on organisaationa tuollaisessa mukana. Mutta en lainkaan epäile, etteikö tuon kirkon sisällä olisi tahoja, jotka luovat noita konflikteja, Hurskainen arvioi.

Laitilan mukaan liian suora yhteyksien vetäminen Moskovaan voi antaa hieman liioitellun kuvan Kremlin mahdollisuuksista.

– Ihmiset tekevät valintojaan erilaisin perustein. Heillä voi olla täysin Moskovasta riippumattomia syitä vastustaa Ukrainan valtion nyt ajamaa kirkkopolitiikkaa.

MYÖS KANSAINVÄLISILLÄ areenoilla Ukrainan kirkkojen tilanne on aiheuttanut paljon päänvaivaa. Heta Hurskainen toteaa, että vuoteen 2022 saakka Moskovan patriarkaatin alainen kirkko oli kansainvälisesti tunnustetumpi.

– Venäjän hyökkäyksen jälkeen tilanne on alkanut muuttua. Kun Ukrainan ortodoksisuus oli aikaisemmin ekumeenisesti edustettuna ainoastaan Moskovan patriarkaatin kautta, nyt sillä on oma ääni.

Kirkkojen maailmanneuvostossa muutama vuosi sitten perustettu OKU on päässyt jäsenyysprosessiin. Viime syksynä se oli järjestössä mukana jo tarkkailijan statuksella.

– Muut kuin ortodoksikirkot ovat kallistumassa siihen, että OKU saisi Kirkkojen maailmanneuvostossa vastaavan aseman kuin muutkin ortodoksikirkot riippumatta siitä, mikä OKU:n asema on ortodoksisten kirkkojen sisällä.

Maailman ortodoksikirkkojen suhtautuminen Ukrainan uuteen ortodoksiseen kirkkoon vaihtelee. Moskovan patriarkaatti liittolaisineen ei luonnollisestikaan pidä OKU:a muuna kuin harhaoppisena eksyttäjänä.

– Konstantinopolin patriarkaatin lisäksi muun muassa Kreikan ortodoksinen kirkko on tunnustanut OKU:n. Tämän lisäksi on ortodoksisia kirkkoja, joissa yksittäiset piispat ovat antaneet tunnustuksen, Hurskainen sanoo.

MILTÄ NÄYTTÄVÄT sitten tulevaisuuden skenaariot? Ukrainan kirkkojenkin osalta kaikki riippuu sodan lopputuloksesta.

Heta Hurskainen toteaa, että Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon asema tulee joka tapauksessa olemaan jatkossakin kysymys, joka on pakko ratkaista.

Täydellistä pattitilannetta ei ole. UOK:n ja OKU:n välillä on ollut epävirallisia neuvotteluja.

– Aitoa dialogia pitää vielä kuitenkin pohjustaa paljon, jotta päästäisiin oikeasti neuvottelemaan esimerkiksi kyseisten kirkkojen yhdistymisestä.

Teuvo Laitila arvioi, että paljon riippuu siitä, millaiseen tahtiin maailman ortodoksiset kirkot tunnustavat OKU:n.

– Jos ne kääntyvät OKU:n kannalle, niin uskon että UOK siirtyisi ainakin pääosin sen yhteyteen. Tai päästäisiin edes paremmin yhdistymiskeskustelujen alkuun.

Realistisesti Laitila nostaa esiin vielä yhden skenaarion, jonka Venäjän voitto sodassa saattaisi tuoda.

– Silloin voisi käydä niin, että nykyinen Ukrainan valtion jaetaan suunnilleen Dnepr-jokea myöten kahteen osaan. Läntisen puolen ortodoksiseksi kirkoksi jäisi silloin OKU ja itäisen UOK.