Evankeliointi ja diakonia nähdään toisinaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kahtena ääripäänä, vaikka tehtävämme kirkossa on kokonaisvaltainen. Näin totesi Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka diakonian viran 150-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä 10.5. Seminaari juhlisti Saara Huhanantin ja Veera Walleniuksen toimittaman kirjan Diakonia. Nyt. Näkökulmia vaikuttavaan auttamistyöhön (Kirjapaja 2022) ilmestymistä.
Hintikka puhui seminaarissa holistisesta missiosta, jossa evankeliumi, diakonia ja profeetallinen vaikuttamistoiminta ovat kaikki kirkon ja lähetyksen kovaa ydintä. Vaikuttamistoiminnassa nostetaan esiin niitä juurisyitä ja rakenteellisia asioita, joiden vuoksi kaikkien elämä ei suju yhtä hyvin.
Hintikka peräänkuulutti kirkon työalojen välistä verkostoitumista ja keskustelua siitä, mikä on kirkon yhteinen tehtävä maailmassa. Samalla hän totesi, että työalarajat ovat ensimmäisen maailman ongelma. Pienillä kirkoilla ei ole palkattuja viranhaltijoita, mutta diakonia on jokaisen seurakuntalaisen tehtävä arjessa.
”Köyhät evankelioivat kirkon”
Kokonaisvaltaisesta missiosta ja globaalin etelän kirkoilta oppimisesta puhui myös Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtava asiantuntija Jyri Komulainen. Hän kysyi, miten kirkkomme voisi olla vähemmän keskiluokkainen ja ylhäältä päin köyhiä auttava.
Komulaisen mukaan suomalaisten tietoisuuteen on valunut varsin hitaasti, että jo 1980-luvulla kristinuskon painopiste siirtyi globaaliin etelään, niin kutsuttuihin kehittyviin maihin.
– Tänä päivänä keskivertokristitty on afrikkalainen nainen. Köyhät evankelioivat kirkon, ja kirkon kuuluu olla oppimassa.
Komulaisen mukaan globaalin etelän kirkoilla ei ole ollut koskaan poliittista valtaa, ja joskus kirkko on niissä jopa vainottu. Ne toimivat enimmäkseen hyvin hauraissa yhteiskunnissa, joissa esiintyy paljon korruptiota sekä suhteellista ja absoluuttista köyhyyttä. Toimintaympäristö on moniuskontoinen.
– Olemme tottuneet ajattelemaan Eurooppaa kristikunnan keskuksena, josta uskoa viedään reuna-alueille. Nykyään Afrikka on kuitenkin kristillisin maanosa. Hyvä sanoma on jo maailmalla.
”Evankeliointi, julistustyö ja liturgia ovat diakonian asioita”
Kaikki teologia on Komulaisen mukaan paikallista, kontekstuaalista. Globaalissa etelässä painotetaan marginaalien missiota, ja diakonia on voimaannuttavaa. Raamatun köyhistä luettaessa päälle ei pidä pukea hengellistäviä silmälaseja.
– Jeesus lähestyi samarialaista naista Sykarin kaivolla intersektionaalisen feminismin keinoin, jolloin nainen voimaantui. Kun hän juutalaisena miehenä puhui samarialaiselle naiselle ja pyysi tältä vielä juotavaakin, hän rikkoi aikansa tapakulttuurin ja uskonnon sääntöjä. Hän myös huomioi naisen elämäntilanteen eri näkökulmista, jonka jälkeen nainen lähti voimaantuneena kertomaan muille Jeesuksesta.
Komulainen korosti, että evankeliointi, julistustyö ja liturgia ovat kaikki diakonian asioita.
Hän nosti esiin, kuinka Latinalaisen Amerikan katolisten piispojen mukaan evankeliointiin sisältyy aina köyhien ensisijaisuus, kokonaisvaltainen ihmisyyden edistäminen ja kristillinen vapautus.
Aasian katoliset piispat puolestaan liittävät ehtoollisteologiaan oikeudenmukaisen palkan ja arvokkaat työolosuhteet todetessaan, että ”eukaristia palauttaa uskon Luojaan ja kunnioituksen luomakuntaa ja ihmisen työtä kohtaan lahjoina, ei hyödykkeinä, jotka voidaan alistaa kulutusideologian päämäärille”.
– Miten suomalainen entinen valtiokirkko oppisi olemaan barrikadeilla, jopa ensimmäisenä vaatimassa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, Komulainen kysyi.
Hän toivoi, että kirkkomme palauttaisi elämän liturgian kaiken keskukseen ja näkisi rukouselämän ja pyhien toimitusten olevan yhteydessä maallisiksi miellettyihin kamppailuihin tasa-arvon ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Tutkija Jyri Komulainen diakoniaseminaarissa: Jeesus lähestyi samarialaista naista intersektionaalisen feminismin keinoin