"Diakonia on kiistaton muutos­voima" – Asian­tuntija kannustaa siirtämään huomion laskevista resursseista vaikuttavaan toimintaan

Diakonian asiantuntija Titi Gävert. Kuva: Jukka Granström

Diakonian vaikuttamistyötä vaivaa alemmuudentunne, sanoo Helsingin Malmin seurakunnan diakoniajohtaja Elina Leppihalme. Asiat sanotaan kauniisti ja varovasti, ettei kukaan vaan suutu.

Leppihalme kysyi tiistaina 10.5. Saara Huhanantin ja Veera Walleniuksen toimittaman kirjan Diakonia. Nyt. Näkökulmia vaikuttavaan auttamistyöhön julkaisuseminaarissa Helsingissä, onko diakonian tehtävä olla profeetta vai palveluntuottaja, ja mikä on oikea tasapaino näiden kahden välillä.

Kirkkojärjestystä tulkitaan hänen mukaansa jopa niin, että laajempi yhteiskunnallinen vaikuttaminen ihmisten ongelmien juurisyihin ei kuuluisi diakoniatyöhön. Itse hän tulkitsee toisin.

– Tietty ulkopuolisuus suhteessa viralliseen palvelujärjestelmään antaa meille erityislaatuisen mahdollisuuden vaikuttaa. Meidän on pidettävä yhteiskunnassa ääntä siitä, mitä työssä näemme. Myös kirkkoherrojen ja luottamushenkilöiden pitäisi ymmärtää, että työmme on konkreettisen auttamisen lisäksi hädän syihin vaikuttamista.

Leppihalme totesi poliittisuuden olevan monille diakoniatyöntekijöille eräänlainen peikko, mutta turhaan.

– Heikomman äänen vahvistaminen yhteiskunnassa on poliittinen teko, siitä emme pääse mihinkään. Työmme on puoluepoliittisesti sitoutumatonta mutta diakonisesti sitoutunutta.

Seminaarissa pohdittiin laajasti, mitkä ovat diakoniatyön vaikuttamisen mahdollisuudet ja kompastuskivet nykyään ja miten diakoniatyön vaikuttavuutta voisi mitata.

Näyttöön perustuva vaikuttavuus kannustaa maksamaan kirkollisveroa

Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestön SOSTEn erityisasiantuntijat Mervi Aalto-Kallio ja Erica Mäkipää totesivat, että näyttöön perustuvan vaikuttavuuden arviointi on nosteessa sekä järjestöissä että kirkossa. Niukkenevat resurssit kannattaa käyttää tehokkaasti. Toiminnan ja rahankäytön oikeudenmukaisuuden ja vastuullisuuden osoittaminen sekä arvoista ja merkityksistä puhuminen on yhä tärkeämpää, jotta ihmiset edelleen haluavat tukea järjestöjä tai maksaa kirkollisveroa.

Aalto-Kallio ja Mäkipää suosittelivat myös kirkolle ja diakoniatyölle vaikuttavuusketjua työkaluksi sen pohtimiseen, miten halutaan vaikuttaa ja mitä muutoksia halutaan saada aikaan.

Ketjussa lähdetään liikkeelle yhteiskunnallisesta tarpeesta tai ongelmasta, sen syistä ja seurauksista. Seuraavaksi linjataan perimmäinen vaikuttamispäämäärä. Tämän jälkeen määritetään selkeä tavoite, johon pyritään. Liian abstraktit tavoitteet tekevät vaikuttamisesta tehotonta ja vaikutusten mittaamisesta vaikeaa.

Seuraavaksi kartoitetaan resurssit ja mietitään toiminta, jolla tavoitteeseen päästään. Tämän jälkeen tarkastellaan tuotoksia sekä toiminnan tuloksia ja vaikutuksia suhteessa tavoitteeseen. Lopuksi kartoitetaan vielä toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja aikaansaatuja pysyvämpiä muutoksia pidemmällä tähtäimellä.

Kokemustietoa diakoniatyössä kohdatuilta

Diakonian asiantuntija Titi Gävert Kirkkohallituksesta piti vaikuttavuusketjua käyttökelpoisena mallina tulevaisuustyöhön ja toiminnan suunnitteluun. Hänen mukaansa kirkossa ja myös diakoniatyössä jäädään nykyään usein tuijottamaan laskevia käyriä.

– Silloin mietimme vain, kuinka supistamme ja tulemme toimeen pienemmällä. Painopistettä olisi kuitenkin hyvä siirtää toiminnan vaikuttavuuteen.

Visioiva strateginen keskustelu on Gävertin mukaan seurakunnissa välttämätöntä, koska on tiedettävä, miksi jotain tehdään ja pohdittava, miten sen voi tehdä mahdollisimman vaikuttavasti.

Gävert totesi, että diakonisten kohtaamisten vaikuttavuuden mittaaminen on haastavaa. Pelkät lukumäärät eivät kerro siitä kattavasti. Niinpä muutamassa seurakunnassa on meneillään nyt osallisuusindikaattori-kokeilu, jonka avulla kerätään kokemustietoa diakoniatyössä kohdatuilta ihmisiltä.

"Ilman toiveikkaita tulevaisuudenkuvia käperrymme ja kuihdumme"

Titi Gävert kysyi myös, vahvistaako diakoniatyö huono-osaisuutta, kun ihmisiltä kysytään heidän vaikeista elämäntilanteistaan. Näin voidaan kyllä osoittaa, että diakonia on rankkaa työtä ja että se auttaa heitä, joille muu apu ei yllä. Mutta tuetaanko ihmisiä näin kohti parempaa elämää?

– Entä jos kysyisimme onnistumisen ja kuuluvuuden kokemuksista ja viestisimme, mitä asiakkaamme näkevät elämässään voimavaroina?

Gävert kiinnitti huomiota myös siihen, että vaikuttava toiminta syntyy aina yhteistyössä. Diakoniatyöntekijät ovat vahvasti verkostoituneita paikallisten sosiaalialan toimijoiden kanssa, mutta Gävert kannusti liittymään myös laajempiin kokonaisuuksiin ja lisäksi ylittämään työalarajat seurakunnissa. On hyvä päästää irti "meidän työstä" ja kulkea rohkeasti kohti yhteistä työtä.

Tärkeää on myös pohtia, millaista Suomea ja kirkkoa halutaan rakentaa tulevaisuudessa. Toivo antaa motivaation ponnistella.

– Ilman toiveikkaita tulevaisuudenkuvia käperrymme ja kuihdumme.

Gävert rohkaisi diakoniatyöntekijöitä tekemään valintoja.

– Emme voi auttaa kaikkia. Meidän on valittava myös, mitä emme tee ja ketä emme auta.

Lopuksi hän kannusti itseluottamukseen. Työntekijät voivat hänen mukaansa luottaa siihen, että diakonia on kiistaton muutosvoima tässä maailmassa.

Oikaisu 12.5.2022 kello 16.30. Juttuun on tarkennettu tieto, että seminaari liittyi kirjan julkaisuun.

Lue myös:

Tutkija Jyri Komulainen diakonia­seminaarissa: Jeesus lähestyi samarialaista naista inter­sektionaalisen feminismin keinoin

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

"Diakonia on kiistaton muutosvoima" – Asiantuntija kannustaa siirtämään huomion laskevista resursseista vaikuttavaan toimintaan