Turun ortodoksinen seurakunta hakee kaupungilta miljoonakorvausta kirkon vaurioitumisesta

Kirkkoherra Ioannis Lampropoulos esittelee kirkon kivijalassa olevaa halkeamaa. Kuva: Seppo Kemppainen

Turun ortodoksinen seurakunta vaatii Turun kaupunkia osallistumaan kaupungin keskustassa sijaitsevan Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkon korjauskustannuksiin. Seurakunta on jättänyt kaupungille noin kolmen miljoonan euron suuruisen korvausvaatimuksen, joka koskee kirkon perustusten vaurioita.

Myöhemmin korvausvaatimukseen saatetaan lisätä myös kustannuksia, jotka littyvät seinien halkeamien korjaamiseen ja muihin korjauksiin.

Seurakunnan mukaan kirkon painuminen ja halkeamat seinissä ja perustuksissa johtuvat siitä, että pohjaveden pinta alueella on laskenut. Pohjaveden pinnan alenemiseen puolestaan on vaikuttanut maanalaisen pysäköintilaitoksen rakentaminen osittain kirkon alle 1990-luvun lopulla.

Turun kaupunki hylkäsi korvausvaatimuksen jo kertaalleen viime vuoden keväällä. Uudelleen jätetyn korvausvaatimuksen tueksi seurakunta on esittänyt rasitesopimuksen, joka on laadittu huhtikuussa 2000, ja joka ei ollut tiedossa vuosi sitten. Sopimuksessa kaupunki sitoutui vastaamaan pysäköintiluolan rakentamisen aiheuttamista vahingoista.

Seurakunnan mukaan jo pysäköintiluolan rakentamiseen liittyvässä loppuraportissa todetaan, että ortodoksisen kirkon painuminen rakentamisen aikana on johtunut pohjaveden pinnan laskusta sekä mahdollisesti moreenin tiivistymisestä tärinän vaikutuksesta.

KIRKOSSA ON kivinen perustus. Viime vuonna tutkimuksissa tuli esille, että kirkon alla on puiset paalut. Turun keskustan vanhoissa rakennuksissa on viime vuosikymmeninä jouduttu korjaamaan runsaasti perustuksia, koska pohjaveden laskemisen myötä puisilla paaluilla ei ole enää aikaisempaa tukivaikutusta.

Muutama vuosi pysäköintilaitoksen valmistumisen jälkeen kaupunki yritti nostaa pohjaveden pintaa syöttämällä vettä maan alla olevaan moreenikerrokseen. Toivottuja tuloksia ei kuitenkaan saavutettu. Veden lisäpumppaaminen saattoi jopa pahentaa tilannetta, koska ylimääräinen vesi etsi uusia purkautumisreittejä moreenin läpi.

Halkeamien kehittymistä seurataan tarkoin mittauksin koko ajan. Kuva: Seppo Kemppainen

Ortodoksisen kirkon painumaa on mitattu vuodesta 1978 lähtien. Ennen pysäköintiluolan rakentamista rakennus painui tasaisesti, joten suuria vaurioita ei päässyt syntymään.

Maanalaisen rakentamisen seurauksena painuminen on kiihtynyt ja samalla rakennus on ruvennut painumaan epätasaisesti, mikä on kasvattanut jännitteitä kirkon kantavissa rakenteissa. Lopulta rakennelmiin on syntynyt halkeamia, joita näkyy seinissä ja kivijalassa.

Kirkon sisällä halkeamat seinissä erottuvat selvästi. Kuva: Seppo Kemppainen

Seurakunnan kirkkoherra Ioannis Lampropoulos kertoo, että kirkon perustusten korjaaminen maksaa arviolta neljä miljoonaa euroa. Tämän lisäksi edessä on myös näkyvien halkeamien korjaaminen ja kirkon seinien restaurointi. Pienelle seurakunnalle kokonaisuus on haastava, kirkkoherra myöntää.

− Kirkkorakennus on kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokas, joten myös valtion pitäisi osallistua kustannuksiin, hän sanoo.

VAIKKA KAUPUNKI suostuisi esitettyyn kolmen miljoonan euron korvauksiin, joutuu seurakunta keräämään siis rahaa myös muilla keinoilla. Seurakunta on perustanut yhdistyksen, jonka kautta kirkon ystävät voivat osallistua rahoitukseen tai tukea muuten seurakuntaa.

Turun kaupungin lakiosastolta ei vastattu Kotimaan esittämään tiedusteluun. Mediatietojen mukaan kaupunki ottaa kantaa seurakunnan korvausvaatimukseen vielä kevään aikana.

Seurakuntaneuvosto on päättänyt, että kirkossa keväällä 2027 aloitettavien peruskorjaustöiden aikana väistötilana toimii VPK:n talo Turun keskustassa.

Turun Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko valmistunut vuonna 1846, ja syyskuussa seurakunta viettää kirkon 180-vuotisjuhlallisuuksia.

Turun ortodoksinen kirkko vuonna 1898. Kellotapuli purettiin vuonna 1930 ja viereinen Cygnaeuksen koulu vuonna 1968. Kuva Rurik Hjelt /Turun kaupunginmuseo
Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliSeurakunnat ovat monin tavoin mukana Oulun kulttuuripääkaupunkivuodessa
Seuraava artikkeliMika Ijäs: Digivanhemmuus

Ei näytettäviä viestejä