Jyväskylän rauhanyhdistyksen johtokunta on kieltäytynyt antamasta lestadiolaispuhujan tehtävästä erotetulle papille Tuomas Palolalle pöytäkirjaotteita lukuisista kokouksista, joissa hänen asiaansa on käsitelty.
– Haluaisin tietää, mitä minusta on sanottu kokouksissa ja kirjattu pöytäkirjoihin. Haluaisin myös tietää, keitä minua käsitelleissä kokouksissa on ollut läsnä.
– Harkittu pöytäkirjojen salailuoperaatio on saanut minut epäilemään, että pöytäkirjoissa saattaa olla kunniaani ja yksityisyyttäni loukkaavaa tekstiä. Lisäksi mieleni on tullut kysymys, ohjaavatko johtokunnan toimintaa tosiasiassa sen ulkopuoliset vaikuttajahahmot, joita on saamieni tietojen mukaan ollut kokouksissa läsnä, Palola kertoo Kotimaa24lle.
Palola on saanut Jyväskylän rauhanyhdistykseltä sähköpostin, jossa pöytäkirjaotteiden luovuttamisesta kieltäydytään sillä perusteella, että edes yhdistyksen jäsenillä ei ole Jyväskylän Rauhanyhdistyksen sääntöjen mukaan oikeutta automaattisesti saada tietoja johtokunnan pöytäkirjoista.
Tuomas Palola ei ole yhdistyksen jäsen, vaikka onkin toiminut ennen tehtävästä erottamistaan yhdistyksen luottamustehtävässä eli puhujana.
– En ole aiemmin törmännyt vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä tällaiseen, että yhdistyksen sääntöjen perusteella yhdistyksen jäsenillä ei ole oikeutta valvoa johtokunnan toimintaa. Pidän tätä erikoisena ja SRK:n uuden avoimuuslinjan vastaisena. Kuvastuuko tässä näkemys siitä, että johtokunta olisi niin sanottu Jumalan valtakunnan huoneenhallitus, jonka toimintaa ei voida arvioida? Palola kyselee.
Palola on kuullut puheita, joiden mukaan hänen kanssaan ei enää tarvitse keskustella, koska hän on eriseurainen. Eriseuraisella tarkoitetaan vanhoillislestadiolaiseen uskonyhteyteen aiemmin kuulunutta henkilöä, jonka katsotaan väärien opillisten näkemystensä perusteella jättäneen uskonyhteisönsä.
Palola erotettiin puhujantehtävästä maaliskuussa ja prosessiin liittyi monia erikoisia piirteitä, joiden vuoksi myös Jyväskylän kirkkoherra Arto Viitala ja Lapuan piispa Simo Peura puuttuivat asiaan tiukasti (kts. linkit vanhoihin juttuihin lopusta).
”Jokainen yhdistys määrittelee itse sääntönsä”
SRK:n eli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteerin Juha Kaarivaaran mukaan tässä asiassa ei ole yhtenäistä käytäntöä tai linjauksia vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, vaan jokainen rauhanyhdistys määrittelee omat sääntönsä itse Suomen yhdistyslain puitteissa.
– Jos yhdistyslaki tällaisen johtokunnan pöytäkirjojen salaamisen sallii, niin tuskin vanhoillislestadiolaiset yhdistykset tässä ovat mikään erityistapaus. Varmasti käytäntöä on muuallakin. Itse en tunne tätä asiaa erityisen hyvin enkä halua lähteä arvioimaan Jyväskylän tilannetta. Tämä asia kuuluu paikalliselle rauhanyhdistykselle, Kaarivaara sanoo.
Kaarivaaran mukaan keskusyhdistys järjestää kyllä paikallisille yhdistyksille jäsenyhdistyskursseja, jotka toimivat keskustelufoorumina ja joissa SRK esittelee paikallisyhdistyksille tarjolla olevaa tukea.
– Tämä johtokuntien pöytäkirjojen lukuoikeusasia ei ole kuitenkaan ollut näissä tapaamisissa esillä, Kaarivaara sanoo.
”Tuomas on saanut riittävästi tietoa”
Jyväskylän rauhanyhdistyksen puheenjohtajan Tapani Miinalaisen mukaan heidän yhdistyksensä johtokunnan pöytäkirjat ovat lähtökohtaisesti salaisia päätöspöytäkirjoja.
– Keskustelupöytäkirjoja emme ole tehneet. Olemme toimittaneet johtokunnasta vuosien aikana muotoutuneen käytännön mukaisesti tarpeelliseksi katsomiamme tiedonantoja ja pöytäkirjanotteita asianosaisille.
– Mielestämme Tuomas on saanut riittävästi tietoa asiansa käsittelystä. Johtokunnassa käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia, eikä niistä voida kertoa muuta kuin mikä näkyy pöytäkirjanotteissa tai tiedonannoissa, Miinalainen sanoo.
Kuva: Matti Karppinen.
Lue myös: Pappi ja tutkija Tuomas Palola irtisanottiin lestadiolaispuhujan tehtävästä
Kirkkoherra otti suorasukaisesti kantaa vanhoillislestadiolaisuuteen
Piispa Peura vaatii Jyväskylän rauhanyhdistykseltä selitystä Palolan erottamisesta
Viljo Juntunen: Saarna ei voi olla liian Kristus-keskeinen
”Tuomas Palola ei korostanut riittävästi yhteisön merkitystä”