Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta, lupaa psalmilaulaja psalmissa 91. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota lupauksista jälkimmäiseen. Kiinnostavaa, että jo tuhansia vuosia sitten pahat sanat olivat ahdistava ongelma. Vaikka huippu-
nopea tiedonvälitys ei levittänyt niitä sekunneissa miljoonien ihmisten luettavaksi, sanoilla osattiin haavoittaa, leimata, syyttää ja sivaltaa silloinkin.
Pääsiäistä kohti kulkiessa voisimme ottaa tavoitteeksi viljellä hyviä sanoja. Kannustavia, rohkaisevia, tukevia, avaria ja ymmärtäviä. Jesajan kirjassa tarjotaan tähän selkeä tuki: ”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.”
Lisäksi kannustan itseäni ja sinua: Puhutaan myös itsellemme hyväksyvästi ja armahtaen, yritetään edes. ”Minä olen ihme.” (Ps. 139) Tämä on totta yhtä aikaa kaiken riittämättömyytemme ja epätäydellisyytemme kanssa. Ihminen on maan tomua ja suuri ihme yhdessä ja samassa paketissa.