Enkelit kävivät aikojen alussa sienessä. Ne toivat isoja korillisia ensiluokkaisia ruokasieniä. Jumala katsoi maan antia tyytyväisenä, kunnes hänen katseensa osui johonkin asiaan kuulumattomaan.
– No mutta mikäs meillä täällä on!
Enkelit kauhistuivat:
– Mitä ihmettä, eihän korissa pitäisi olla mitään ylimääräistä, ne supisivat keskenään.
Jumala nosti pienen tintin niskahöyhenistä ylös korista. Lintu pelkäsi kuollakseen, mutta Jumala sanoi:
– Tervetuloa käymään taivaassa.
Jumala puhalsi kevyesti. Lintu leijaili takaisin maan pinnalle kuin höyhen. Siitä lähtien sen päässä on ollut töyhtö siinä kohdassa, johon Jumala hellästi tarttui. Se on pikkuruinen helmikruunu, tähtisumun peittämä minitiara.
Töyhtötiainen (Parus cristatus) on laajalle levinnyt, mutta sitä esiintyy vain Euroopassa. Se on yksi harvoista varpuslinnuista, joilla on töyhtö. Pienen tiaisen töyhtö on mustavalkoinen, kuin helmin koristeltu päähine.
Suomessa töyhtötiaista tavataan melko yleisesti havumetsissä aina Oulun korkeudelle saakka. Viime vuosina töyhtötintin parimäärät ovat kuitenkin vähentyneet, syyksi epäillään metsänhakkuita. Lajin kanta on arviolta 200 000–400 000 paria
Töyhtötiainen on paikkalintu, joten kovat talvet voivat koetella sen kantaa rajustikin.
Töyhtötiainen syö siemeniä, katajanmarjoja, hyönteisiä ja hämähäkkejä. Se vierailee myös lintulaudoilla. Töyhtis piilottaa ravintoa puiden kaarnan alle talven varalle.
Metsäretkellä vastaan hypähtävä töyhtötiainen on voimaannuttava ilmestys. Siitä saa ihmisparka puhtia arkeensa.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.