Orimattilaan perustettu UKK-arkisto on tutkijoille ja muille Kekkosen ajasta kiinnostuneille Suomen poliittisen lähihistorian aarreaitta. Autenttinen miljöö vie vierailijansa 1970-luvulle. Päivän päätteeksi ruumista ja sielua voi lepuuttaa samassa saunassa, jonka löylyissä Kekkonen palautui viranhoidon rasituksista ja puhui kavereittensa kanssa politiikkaa.
Ei ole ihan jokapäiväistä herätä tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkosen aikoinaan käyttämästä vuoteesta. Makuuhuone sijaitsee Orimattilan Niinikosken kylässä, UKK-arkiston rakennuksen yläkerrassa.
Arkisto on monessa mielessä omaperäinen. Siellä vierailevat tutkijat voivat esimerkiksi yöpyä ilmaiseksi talon majoitustiloissa, joista yksi on Kekkosen makuuhuone.
Nousen vuoteesta ja katselen ympärilleni. Aamuaurinko pilkistää verhojen välistä. Yöpöydällä lepää 1970-luvun ruotsalaista huipputekniikkaa edustanut, Kekkosen kaverin teollisuusmies Marcus Wallenbergin lahjoittama pikavalintapuhelin.
Huoneen toisella seinällä on Artekin peilipöytä. Sen kulmalla komeilee kullatun omenan kaltainen Vuoden Mies -palkinto, jonka Kekkonen voitti vuonna 1971 Eeva-lehden äänestyksessä.
Maailman melskeestä Hovilan rauhaan
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen pohdiskeli 1960-luvulta lähtien yhä useammin presidenttiytensä jälkeistä aikaa. Vielä hyväkuntoista ja valtansa huipulla ollutta mutta ikääntyvää presidenttiä kiinnosti arkiston ohella myös rauhallinen tila, jossa hän pystyisi järjestämään papereitaan ja kirjoittamaan, varsinkin suunnittelemansa muistelmat.
Ratkaisevan sykäyksen idean toteuttamiseksi Kekkonen sai valtiovierailullaan Yhdysvalloissa vuonna 1970, jolloin hän pääsi tutustumaan presidentti Richard Nixonin seurassa Franklin D. Rooseveltin presidentilliseen arkistoon ja kirjastoon.
Kekkonen teki tiedusteluja, mistä voisi hankkia myös tutkijoiden käyttöön tarkoitetulle arkistolle sopivan kiinteistön.
Etsinnöissä Kekkonen päätyi Orimattilan Niinikoskella sijaitsevaan Hovilan tilaan. Sen kivestä tehty päärakennus sekä 35 hehtaaria ympäröivää metsää tulivat Kekkosen perustaman arkistosäätiön omistukseen vuonna 1970. Säätiön varat olivat pitkälti pellervolaisen yritysmaailman lahjoittamia.
Muistelmia Kekkonen ei koskaan kirjoittanut, nuoruusvuosiaan kuvannutta Vuosisatani 1 -teosta lukuun ottamatta. Mutta Suomen ainoa yksityinen presidentillinen arkisto syntyi. Se vihittiin käyttöön marraskuussa 1971.
Kekkonen vieraili 1970-luvulla Hovilassa noin sata kertaa ja vietti siellä myös kymmeniä öitä. Paikka oli Kekkoselle mieluinen. Useimmat hänen vuoden 1970 jälkeen tekemänsä kirjat syntyivät täällä, esimerkiksi kuuluisaksi tulleet Kirjeitä myllystäni sekä Nimellä ja nimimerkillä.
Kekkosen työhuone kalusteineen on nykyisin tutkijoiden käytössä. Kun siellä selaa Kekkosen käsissään pitämiä papereita, joutuu ihmettelemään sitä informaation määrää, joka tasavallan presidentin silmien ohi kulki.
Usein Kekkonen aloitti ja päätti autolla tehdyt maakuntamatkansa Hovilassa. Sen tiloihin kertyi myös runsaasti lahjoja, joita maan päämies sai eri puolilta Suomea.
Autenttista tunnelmaa
Arkiston tiloissa on myös runsaasti valtiovierailuilta kertynyttä lahja- ja muuta materiaalia. Kalustus ja miljöö ovat pitkälti samanlaiset kuin Urho Kekkosen isännöidessä rakennusta.
Sisustussuunnittelija Ulla-Leena Karilta tilattiin 1930-luvun ilmapiiriä henkinyt kalustus, jossa näkyisi myös 1970-luku. Kekkosen puolison Sylvi Kekkosen tahdosta arkistossa on museohuone. Siellä on Kekkosten Helsingin Kampinkadun asunnon vanhoja 1800-luvun kalusteita, jotka Sylvi (os. Uino) oli perinyt suvultaan.
Vuonna 1974 kuolleen Sylvi Kekkosen ei kuitenkaan tiedetä viettäneen Hovilassa yhtäkään yötä. Yksin Kekkosen ei silti tarvinnut olla: paikalla olivat aina poliisi-henkivartijat ja adjutantti. Niinikosken kyläteillä nähtiin usein myös muutaman turvamiehen kanssa kävelyllä ollut presidentti. Menneen ajan Suomi oli lintukoto.
Viimeisen kerran Urho Kekkonen vieraili Hovilassa jo sairastuttuaan vuonna 1981.
”Alakerran aulassa kävelen suuren ja värikkään maton poikki. Sen Kekkonen sai 1967 lahjaksi Jugoslavian presidentiltä Titolta.”
Pienestä pitäen erityislaatuinen
Aamutoimien jälkeen kävelen portaat alakertaan. Portaikon yläpuolella on Kekkosen vuonna 1969 valtiovierailulla Unkarissa ampuman saksanhirven sarvet.
Alakerran aulassa kävelen suuren ja värikkään maton poikki. Sen Kekkonen sai lahjaksi vuonna 1967 tekemällään valtiovierailulla Jugoslavian presidentiltä Josip Broz Titolta.
Päivä arkistossa alkaa aamukahvilla paikan asiantuntevan henkilökunnan seurassa.
Urho Kekkonen aloitti itse luomansa materiaalin arkistoimisen varsin nuorena, toteaa UKK-arkiston johtaja, FM Pekka Lähteenkorva.
– Kekkonen on melkein pikkupojasta lähtien pistänyt papereita sivuun. Jos esimerkiksi itse olisin saanut kustantajalta nuorena raittiuskäsikirjoitukseni hylättynä takaisin, olisin hävittänyt sen. Mutta Kekkonen on sellaisen säilyttänyt, Lähteenkorva kertoo.
Tällaiset asiat osoittavat hänen mielestään, että Kekkonen on jo nuorena tajunnut olevansa jotenkin erityislaatuinen.
Lähteenkorva on toiminut UKK-arkiston johtajana vuodesta 1995. Hän on oman toimensa ohessa kirjoittanut myös Kekkos-aiheisia kirjoja.
Tutkijana UKK-arkistossa toimii myös VTM Tapio Enberg. Hän kertoo, että Tasavallan presidentin arkistosäätiön tarkoituksena on – Kekkosen omin sanoin – ”luovuttamastani ja muusta kirjallisesta aineistosta muodostaa arkisto ja ylläpitää sitä historiantutkimuksen edistämiseksi”.
– Tämä on työmme tarkoitus edelleen, Enberg sanoo.
Lähteenkorva lisää, että tutkimus on tietenkin kriittistä. Siksi yksi arkisto ei tutkijalle yleensä riitä.
– Tämä arkisto on Kekkosen näköinen, eli se kuvastaa Kekkosen näkemystä itsestään.
Arkistossa on Kekkosen papereiden lisäksi jo yli 80 muutakin arkistonmuodostajaa. Yleensä heillä on jokin liittymäkohta Kekkoseen. Tunnetuimpia ovat Kustaa Vilkuna, Kaarlo Hillilä, Eino Uusitalo ja Jouko Loikkanen.
2000-luvulla UKK-arkiston aineistoa on yhteistyössä Kansalliskirjaston kanssa digitoitu. UKK:n Kootut -tietokannassa on tuhansia asiakirjoja ja valokuvia.
Poliittinen historia ja Kekkosen perhe-elämä kiinnostavat
Presidentti Kekkonen kuoli vuonna 1986. Sen jälkeen Suomi ja maailma ovat muuttuneet kovasti, vaikka toisaalta 2020-luvulla on palattu kuin uuteen kylmään sotaan.
Mainitsen, että UKK-elämäkerrathan on jo kirjoitettu, mutta Lähteenkorva korjaa nopeasti: vasta ensimmäiset versiot niistä. Tulevaisuudessa voidaan odottaa myös uusia biografisia näkökulmia Kekkoseen. Sellaista tutkimus on. Uusia lähteitäkin löytyy.
Mikä Kekkosessa nykyisin tutkijoita kiinnostaa?
– Poliittinen historia kiinnostaa tällä hetkellä eniten, Lähteenkorva sanoo.
Toisaalta Enbergin mukaan myös idänkaupan historia näyttää kiinnostavan. Kekkosen suhde Neuvostoliiton KGB:hen on jo vanhastaan jossain määrin tuttua, mutta viime vuosina on tutkittu myös hänen suhdettaan läntisiin tiedustelupalveluihin.
Tutkijoita ovat kiinnostaneet myös ulkopolitiikka ja diplomatia sekä Suomen suhde Neuvostoliittoon, Yhdysvaltoihin, Saksaan ja läntisiin naapurimaihin.
– Ykkösenä on ollut noottikriisi. On tutkittu turvallisuustiedustelua, sotahistoriaa, turvallisuusorganisaatiota, Etsivää keskuspoliisia ja naisia diplomatiassa. Aiheena ovat olleet myös vuoden 1918 tapahtumat, Enberg kertoo.
Hän lisää joukkoon vielä Lapin sodan tutkimuksen, Petsamon alueen historian ja puolustusvoimien suhteen presidenttiin.
– Lisäksi yksi iso teema on ollut Kekkosen henkilöhistoria, perhe ja elämäntapa sekä hänen lähipiirinsä, Enberg lisää.
Vallankäyttöä ja lepoa löylyissä
Hovilassa on koettu myös potentiaalisesti suurta draamaa. Arkistot kertovat, miten maan hallitusratkaisuun pettynyt presidentti laati työpöytänsä ääressä ”varmuuden vuoksi” eroilmoituksensa jo vuonna 1975.
Paperia ei kuitenkaan koskaan lähetetty eteenpäin. Asiasta vaiettiin sisimmän piirin ulkopuolella muutenkin.
Illalla saunon Hovilan yläkerrassa Kekkosen saunassa. Siellä päämies aikoinaan toipui viranhoidon rasituksista, mutta kestitsi joskus myös kaveripiirinsä miehiä. Heitä olivat esimerkiksi vuorineuvos ja idänkaupan suurliikemies Kauko Rastas, varatuomari Sven Sevelius ja ministeri Veikko Ihamuotila sekä kauppaneuvos, liikemies Kalle Kaihari, jota tituleerattiin varapresidentiksi.
Mietin löylyissä, miten suurta roolia tämä alkusuomalainen sakramentti onkaan esittänyt maamme vallankäytössä. Nyt ja aina.
Kekkosesta on tullut kulttihahmo
Kuva Kekkosesta on tutkimuksessa elänyt vuosikymmenestä toiseen. Presidentin virassa olon aikana kriittinen Kekkos-tutkimus ei noussut siivilleen. Sen jälkeen on menty välillä jopa toiseen ääripäähän.
”Mannerheim ja Kekkonen ovat Suomen presidenttien joukossa aivan omassa sarjassaan.”
Nykyisin kuva Kekkosesta on Tapio Enbergin mukaan monipuolistunut. Asialla on jo tutkijapolvia, jotka eivät itse ole Kekkosen aikaa eläneet.
– Mielestäni Kekkos-kuva on nyt paljon neutraalimpi kuin se jossain vaiheessa oli. Toki nyt tiedetäänkin enemmän ja arkistot ovat auki. UKK:n ympärillä ei ole enää sellaista salamyhkäisyyttä, Enberg pohdiskelee.
Entä kuinka kauan Kekkonen muistetaan?
Enberg arvioi, että vaikka osa presidenteistä unohtuu suuren yleisön mielistä, Mannerheim ja Kekkonen tunnetaan edelleen.
Lähteenkorva huomauttaa, että Kekkosesta on muun ohessa tullut myös eräänlainen kultti- tai rock-hahmo.
– Se on mielestäni aika hienoa, koska mies on kuollut jo 40 vuotta sitten.
Ylipäätään Mannerheim ja Kekkonen ovat Lähteenkorvankin mukaan kestäviä, lähes myyttisiä hahmoja.
– He ovat Suomen presidenttien joukossa aivan omassa sarjassaan.
Tuhansien vierailijoiden aarreaitta
Tutkijoille ja yleisölle Tasavallan Presidentin Arkistosäätiön ylläpitämä UKK-arkisto avattiin vasta vuonna 1995. Sitä ennen sinne koottua aineistoa saivat käyttää varsin harvat henkilöt, tunnetuimpana Kekkosen päiväkirjat toimittanut ja hänen moniosaisen ”puolivirallisen” elämäkertansa kirjoittanut Juhani Suomi.
Laajemman akateemisen ja muun käyttäjäjoukon näkökulmasta arkiston käyttöä hankaloittivat pitkään laissa säädetyt varsin tiukat salassapitorajoitukset. Varsinkin ulkopoliittisen materiaalin käyttöä valvottiin tarkasti.
Urho Kekkonen on ainoa Suomen tasavallan presidentti, jonka koko presidenttiaika kului Neuvostoliiton kanssa solmitun ja Suomelle erittäin ongelmallisen yya-sopimuksen varjossa. Tämä ulko- ja sisäpoliittinen ”virtahepo olohuoneessa” näkyy myös Kekkosen arkistomateriaalissa. Ei hän todellakaan helpoissa olosuhteissa korkeaa virkaansa hoitanut.
Nykyisin UKK-arkisto on kovassa käytössä. Kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana Hovilassa on vieraillut pitkälle toista tuhatta eri alojen tutkijaa. Monet käyttävät hyväkseen myös mahdollisuutta yöpyä sen tiloissa. Muitakin vierailijoita on ollut jo toistakymmentä tuhatta.
Arkiston asiakirjat ovat nykyisin lähes täysin vapaasti avoinna kaikille kiinnostuneille. Poikkeuksen tekevät Kekkosten perhekirjeenvaihto sekä osa muista yksityiskokoelmista, joiden käyttöluvista päättää säätiön hallituksen johtaja, UKK:n pojanpoika Timo Kekkonen.
UKK-arkisto täydentyy koko ajan. Kuka tahansa voi lahjoittaa sinne Kekkoseen liittyviä muistojaan.
– Kekkosen kuolemasta tulee syksyllä 40 vuotta. Voisiko vanhemmilta lukijoilta kysyä, missä olit, kun kuulit Urho Kekkosen kuolemasta? Pekka Lähteenkorva ehdottaa.
Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 6/2026.
Ilmoita asiavirheestä