Tiukassa vaalissa Pirkkalan kirkkoherraksi valittu Tuomo Törmänen: ”Seurakunnassa on tilaa erilaisille kristityille”

Kuva: Jussi Rytkönen

Tuomo Törmänen, 38, on valittu Pirkkalan seurakunnan kirkkoherraksi. Valinnan teki Pirkkalan kirkkovaltuusto torstaina 8.2.

Tiukassa vaalissa äänet jakautuivat kolmen hakijan kesken: Taivalkosken kirkkoherra Tuomo Törmänen sai 13 ääntä, Pitäjänmäen seurakuntapastori Asko Nuorkivi 12 ääntä ja Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan hallinnon assistentti Heidi Pitkänen 2 ääntä.

Koska kukaan ehdokkaista ei saanut yli puolta äänistä, järjestettiin toinen kierros Törmäsen ja Nuorkiven kesken. Siinä Törmänen sai 14 ja Nuorkivi 13 ääntä.

Pirkkalan kirkkoherran virkaa hakivat myös Jämsän seurakuntapastori Ari Mäkelä ja Sääksmäen kirkkoherra Timo Waris.

Törmänen kertoo saaneensa vaalin jälkeen Pirkkalan suunnalta positiivisia viestejä.

– Seurakunnan henki on sellainen, että nyt kun tulos on selvillä, niin tästä mennään yksituumaisesti eteenpäin. En usko, että vaali jätti seurakuntaan jakolinjaa.

Pirkkalan seurakunnan kirkkoneuvosto esitti virkaan Törmästä. Myös Tampereen tuomiokapitulin arvion mukaan Törmänen oli vahvin hakija.

TÄLLÄ HETKELLÄ Taivalkosken seurakunnan kirkkoherran virasta virkavapaalla oleva Tuomo Törmänen asuu Kuusamossa, mistä hän on myös kotoisin. Nyt suunnitelmissa on muutto Pirkanmaalle Tampereen seudulle. Toiveena on, että uusi koti löytyisi nimenomaan Pirkkalasta. Mukana muuttavat vaimo sekä perheen 10- ja 13-vuotiaat pojat.

– Tämä on minulle ja koko perheelle iso elämänmuutos, Törmänen sanoo.

Tampereen kyljessä kasvavaa Pirkkalaa Törmänen luonnehtii hyvin elinvoimaiseksi. Kunnan väkiluku kasvaa nopeasti noin 500 asukkaan vuosivauhtia. Seurakunnan jäsenmäärä on pysynyt tasaisena noin 14 000 hengessä.

Seurakunnan taloudelliset toimintaedellytykset ovat Törmäsen mukaan poikkeuksellisen hyvät. Seurakunnalla on paljon kiinteistöjä, mutta ei korjausvelkaa. Myös työntekijöitä on riittävästi.

– Tuon kokoisessa seurakunnassa on yleensä noin 30–35 työntekijää, mutta Pirkkalan seurakunnassa työntekijöitä on 50, Törmänen sanoo.

– Seurakunta on poikkeuksellisen elinvoimainen ja vireä.

Viime vuosina myös moniin muihin kirkkoherranvaaleihin osallistunut Törmänen kertoo vastanneensa vaalipaneeleissa usein kysymykseen siitä, mistä kirkkoherrana säästäisi. Pirkkalassa kuitenkin kysyttiin, mitä kirkkoherra tekisi, jos rahaa onkin liikaa.

– Siellä on edellytyksiä kehittää toimintaa ja kokeilla uutta. Pirkkalalla on mahdollisuus olla monessa Suomen eturivin seurakunta, joka näyttää tietä muillekin.

Erityisiksi vahvuuksiksi Törmänen nimeää nuorisotyön, rippikoulutyön ja aikuistyön. Törmäsen mukaan seurakunnalla on vahva oma identiteetti, joka on määritelty seurakunnan strategiassa.

– Pirkkala edustaa hyvällä tavalla avarakatseista luterilaisuutta. Siellä on tilaa hyvin erilaisille kristityille. Niille, jotka kyselevät ja hapuilevat, ja niille, jotka ovat uskossaan vahvoja. Jäsenistö oin hyvin moninainen.

”Olen haaveillut omasta omenapuusta, mutta se ei ole ollut Koillismaalla mahdollista.”

TAIVALKOSKEN TYÖHUONEENSA Törmänen kertoo siivonneensa jo viime jouluna virkavapaalle jäädessään.

– Minulla oli aavistus, että Pirkkalan vaalissa voisi käydä hyvin.

Törmänen ehti työskennellä Taivalkosken kirkkoherrana melkein 10 vuotta. Lähtö ei tunnu helpolta.

– Taivalkoski on Pirkkalaan verrattuna hyvin erilainen. Se on pieni mutta kokoonsa nähden vireä. Paljon hyvää jää taakse.

Erityisesti Törmänen kehuu luottamushenkilöitä, joilta hän on kokenut saaneensa paljon tukea.

Taivalkoskea Törmänen luonnehtii hengellisesti kahtiajakautuneeksi: toisella puolella jakolinjaa ovat vanhoillislestadiolaiset ja toisella puolella muut. Siitä huolimatta luottamushenkilöiden näky seurakunnan tulevaisuudesta on Törmäsen mukaan ollut yhteinen.

Oliko Taivalkoskella kaikesta hyvästä huolimatta myös työntäviä tekijöitä? Pirkkalan vaalin lisäksi Törmänen on osallistunut viime vuosina ainakin Kajaanin, Akaan, Vaasan, Keravan, Ylöjärven ja Kirkkonummen kirkkoherranvaaleihin.

– Työntävänä tekijänä on ollut seurakunnan pieni koko ja sen takia niukat resurssit. Oma persoonani on eteenpäin katsova. Haluan kokeilla ja uudistaa rohkeasti ja myös kehittyä johtajana. Siihen edellytykset ovat Taivalkoskella olleet niukat.

PIRKKALAN SEURAKUNNAN kirkkoherran viran Tuomo Törmänen ottaa vastaan kesäkuun alussa. Siihen asti hän jatkaa virkavapaataan. Sen aikana Törmäsen tavoitteena on saattaa valmiiksi käsikirjoitus populaariin kirkkohistorian alan tietokirjaan. Tarkkaa aihetta Törmänen ei vielä halua paljastaa, sillä arvelee aiheen herättävän paljon tunteita.

– Haluan taata itselleni työrauhan.

Koulutukseltaan Törmänen on teologian maisteri. Kirkkohistorian alan väitöskirjakin on tosin viimeistelyä vaille valmis. Se käsittelee Pohjois-Suomen lestadiolaisuuden ja kommunismin suhdetta ja yhteyttä vaaran vuosina 1944–1948.

– Väitöskirja on kalkkiviivoilla, mutta se on ollut täysin samassa vaiheessa vuosia. Erinäiset virkatyöt ja muuten aktiivinen elämä on vienyt huomiota muualle.

Viime vuosina Törmänen on osallistunut aktiivisesti myös politiikkaan. Kuusamossa hän on toiminut kokoomuksen kunnanvaltuutettuna vuodesta 2021 lähtien. Lisäksi hän oli kokoomuksen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2023.

– Olen politiikasta kiinnostunut ja koen sen mielekkäänä, mutta kuntapolitiikan ja kirkkoherran viran yhdistäminen ei ole ihan helppoa. Tarkoitus on Pirkkalassa keskittyä seurakuntaan. Oma poliittinen urani taitaa jäädä tällä erää kolmen vuoden mittaiseksi.

Tähän velvoittaa myös Törmäsen antama vaalilupaus. Vaaleissa hän lupasi, ettei osallistu Pirkkalan kuntapolitiikkaan nyt tai myöhemminkään.

– Kirkkoherra tekee läheistä yhteistyötä kunnan johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Siinä jos yrittää samaan aikaan olla kuntapoliitikko, niin menee puurot ja vellit sekaisin.

Vapaa-ajallaan Törmänen kertoo harrastavansa intohimoisesti laskettelua. Siihen olosuhteet kuitenkin heikkenevät tulevan muuton myötä olennaisesti. Samalla tulee toisaalta tilaa uusille harrastuksille.

– Toivon, että uuteen kotiin kuuluisi puutarha. Olen haaveillut omasta omenapuusta, mutta se ei ole ollut Koillismaalla mahdollista.

Edellinen artikkeliPelätty ja haluttu hedelmä – Porno ja yhteiskunnan pornoistuminen pohdituttaa kirkon perheneuvojia
Seuraava artikkeliKolumni: Paastotkaa, itkekää ja valittakaa

Ei näytettäviä viestejä