Porno läpäisee yhteiskunnan. Vuonna 2018 julkaistun Ilta-Sanomien suuren kyselytutkimuksen mukaan ainakin joskus pornoa katsoo 87 prosenttia suomalaisista. Väestöliitto kertoi jo 2015, että nuorten miesten pornon kulutus on tällä vuosituhannella kasvanut yli 20 prosentin. 30–40-vuotiaista miehistä pornoa kuluttaa peräti 96 prosenttia. Väestöliiton tuolloisen tutkimuksen mukaan kaikista miehistä pornoa oli katsonut viimeisen vuoden aikana 70 prosenttia ja naisista 25 prosenttia. 20-vuotiaista naisista nettipornoa oli vuoden aikana kuluttanut kuitenkin peräti 60 prosenttia. Mistä on kysymys?

Globaalisti porno on miljardiluokan liiketoimintaa ja kategorioita löytyy jokaiseen makuun. Oma lukunsa on kristittyjen suhde pornoon. Yhdysvalloissa pornonvastaiset kampanjat ovat arkipäivää ja keskustelu kuumeista. Evangelicals and Sexual Pleasure on the Internet -kirjan kirjoittanut Kelsy Burke kiteyttää tilanteen toteamalla, että ”Amerikan suurimmat vastavoimat ovat porno ja protestantismi”. Suomen kirkollisissa piireissä aihepiiristä on silti lähinnä vaiettu.

Syytä keskustelulle olisi. Seinäjoen perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Markku Orsila kertoo pornon nousevan esille perheneuvonnan piirissä viikoittain. Parit haluavat keskustella kasvavissa määrin pornosta ja sen vaikutuksista parisuhteeseen. Orsilan mukaan älypuhelimet ovat vieneet ilmiön uudelle tasolle.

– Se on yleistä, koska se on niin helppoa. Ihmiset kaipaavat kiihottumista.

Orsila tahtoo välttää mustavalkoisuutta. Hän korostaa, että pornolla voi olla myönteisiäkin vaikutuksia.

– Joitain suhteita se on jopa pelastanut, kun ihmiset ovat löytäneet jotakin uutta seksielämäänsä. Jotkut katsovat pornoa yhdessäkin.

Orsila on silti tietoinen myös pornon haittapuolista.

– Moni puoliso kokee pornon katsomisen todella loukkaavana tai pettämisenä. Joskus itsetyydytys on myös pois parisuhteen hellyydestä ja läheisyydestä. Sillä on myös yhteiskunnallisia seurauksia.

Yhteiskunnallisilla seurauksilla Orsila viittaa erityisesti parisuhdeseksin vähentymiseen, josta tilastot kertovat. Myös pornon eettisyys pohdituttaa.

– Kyllähän siellä teollisuudessa monet ihmiset tulevat poljetuiksi. Kärjistyksiä ei tähän keskusteluun kaivata. Aihe ei tule käsitellyksi, jos siitä puhutaan vain hyvä-paha-akselilla.

”Moni on jämähtänyt muinaisuuteen, missä porno tarkoitti Jallua ja Playboyta. Nykypornon kuvasto on kuitenkin käsittämättömän paljon rajumpaa.”

PORNOSTA VÄITÖSKIRJAA tekevä Pia Rendic on toista mieltä. Rendicin mukaan kristillisissä piireissä sekä vastustetaan pornoa kärkkäästi että kulutetaan sitä todella paljon.

– Kyselytutkimusten mukaan kristityt kuluttavat pornoa siinä missä muutkin. Tarkemmissa kyselyissä paljastuu, että he kokevat toiminnastaan enemmän häpeää ja syyllisyyttä.

Rendicin mukaan syyllisyys ei kuitenkaan johda käytöksen muuttumiseen.

– Kyse on valitettavan usein riippuvuuden kehästä. Vaikka kaikki pornoa katsovat eivät koukussa olekaan, niin moni on. Kun halu iskee päälle, harva pysähtyy pohtimaan, onko tämä nyt oikein. Häpeä iskee vasta itsetyydytyksen jälkeen.

Mutta miksi häpeää pitäisi tuntea? Miksi sitä tunnetaan? Rendicin mukaan kristitty pornonkatsoja tietää vähintään alitajuisesti toimivansa arvomaailmaansa vastaan. Moni tiedostaa pornon vaikutuksen parisuhdeseksin vähenemiseen ja hahmottaa pornoteollisuuden kovan todellisuuden. Rendicin mukaan isoin ongelma Suomessa on, että pornosta ei puhuta.

– Koulutin perheneuvojia tammikuussa ja aihepiiri oli monelle uusi. Moni on jämähtänyt muinaisuuteen, missä porno tarkoitti Jallua ja Playboyta. Nykypornon kuvasto on kuitenkin käsittämättömän paljon rajumpaa.

Rendicin mukaan pornoa valkopestään jatkuvasti. Syy on kulttuurissa.

– Yhteiskunnallinen keskustelu keskittyy seksuaaliseen nautintoon ja siihen, miten sitä voi saada mahdollisimman paljon. Edes siitä ei puhuta, miten haitallista porno on lapsille. Tavalliset sivustot ovat täynnä todella rajuja videoita. Miten sivustolle eksyvä 13-vuotias reagoi niihin?

RENDICIN MUKAAN ongelma on nimenomaan siinä, millaista pornoa ihminen kuluttaa ja miten. Erotiikan demonisointiin hän ei kannusta. Helposti saatavilla olevan materiaalin joukkoon mahtuu kuitenkin äärimmäistäkin materiaalia. Mitä Rendicin mukaan eettinen porno voisi olla?

– No, jos vaikka Alaston Suomi -palvelua miettii, niin se on melko eettinen. Jos Matti ja Liisa kuvaavat omaa seksiään saunassa ja lisäävät videon nettiin, niin ei siinä heidän kannaltaan mitään vikaa ole.

Katsojalle voi sekin koitua ongelmaksi. Rendicin mukaan porno addiktoi helposti ja joku voisi hypoteettisesti jäädä koukkuun vaikka ihan vaan siihen Matin ja Liisan saunavideoonkin.

– Juuri siinä addiktiossa piilee käyttäjän näkökulmasta se suurin ongelma, jonka valtava tarjonta luo. Erotiikkaa on ollut aina, mutta se, että miehet masturboivat päivittäin nettipornolle, on tuore ilmiö. Varsinkin parisuhteissa ongelma on todellinen. Toki pornoa saa haluta katsoa, mutta olennainen kysymys on, miksi mies ei halua haluta vaimoaan?

Rendicin mukaan kristittyjen pornon kuluttajien avaintunteita ovat syyllisyys ja häpeä. Markku Orsila myöntää näiden tunteiden olevan perheneuvonnan näkökulmasta tuttuja.

– Moni mies kertoo pornon aiheuttamasta häpeästä ja syyllisyydestä. Se, että etsii nautintoa ja sen seurauksena kokee häpeää, aiheuttaa valtavan ristiriidan ihmisen sisälle.

”Aiheuttaako porno syyllisyyttä ja parisuhdeongelmia vai onko taustasyynä konservatiivisen kristillisyyden ihanteiden ja omien biologisten himojen ristiriita?”

MIELENKIINTOINEN KEHÄ syntyy, kun häpeään jää koukkuun. Törkyisistä b-elokuvistaan tunnettu John Waters kiitti muistelmissaan katolista kasvatustaan siitä, että seksuaalisuuteen liittyi aina erityisen kiihottava syyllisyyden ja häpeän ulottuvuus. Waters koki sen stimuloivana.

Ajatus ei ole tutkijallekaan tavaton. Erikoisinta on, että uskonnollisella kuvastolla on oma roolinsa pornon maailmassa. Teologian maisteri Anna Rajala teki maisterintutkielmansa siitä, miten uskonto aihepiirin elokuvissa näkyy, ja miksi uskonnollinen kuvasto halutaan tuoda osaksi pornoa. Avainsana on Rajalan mukaan transgressio.

– Elokuviin koitetaan rakentaa vastinpareja, kuten esimerkiksi valkoinen nainen ja tummaihoinen mies.

Transgression käsitteellä viitataan siihen, että ”rajanylitykset” ja vastakkaisuudet luovat eroottiseen fantasiaan kiihoketta. Esimerkiksi suosituissa roolileikeissä saattaa olla kysymys samasta ilmiöstä. Yksi nettipornon suosima vastakkainasettelu syntyykin juuri uskonnon ja pornon jännitteestä.

Joskus transgressiivinen asettelu synnyttää ilmiöitä. Esimerkiksi kun libanonilaistaustainen pornonäyttelijä Mia Khalifa esiintyi pornovideolla hijabiin pukeutuneena, se nosti hänet ”pornomaailman huipulle”. Hänestä tuli Pornhub-sivuston toiseksi haetuin näyttelijä ja pelkästään vuonna 2018 hänen videoitaan katsottiin 288 miljoonaa kertaa. Vastaavasti Khalifa sai niskaansa valtavan ryöpyn tappouhkauksia ja hän joutui lopettamaan esiintymisensä strippiklubeilla, koska klubien omistajat eivät voineet taata hänen turvallisuuttaan.

Rajala toteaa tapauksen olevan hyvä esimerkki transgressiosta.

– Tällainen jännite on omiaan lisäämään kuluttajan kiihottuneisuutta. Esimerkiksi katolisilla alueilla pappeihin ja nunniin liittyvä fetissikuvasto on hyvin yleistä.

Rajala kertoo, että katsoja tunnistaa vähintään alitajuisesti sen, että kuvasto on ytimeltään epäsopivaa. Juuri siksi se kuitenkin kiihottaa.

Rajalan tutkima transgressio voisi osaltaan selittää, miksi häpeän ja syyllisyyden tunteet eivät vähennä pornon katsomista, vaan jopa päinvastoin. Kun himoon liittyy syyllisyyden elementti, se saattaa jopa edistää kiihottumista ja ”nostaa kierroksia”. Suomalaista seksuaalihistoriaa väitöskirjassaan tutkinut Teemu Ratinen kertoo, että jo itsetyydytykseen itsessään on liittynyt historiallisesti häpeää ja syyllisyyttä.

– Ei tarvitse katsoa kuin vaikkapa sotien jälkeen julkaistua kasvatusmateriaalia. Siellä puhutaan suoraan itsesaastutuksesta. Herkästi nähtiin, että ihminen, joka harjoittaa itsetyydystä on laajemminkin moraalisesti höllentynyt henkilö.

Vaikka itsetyydytystä on Ratisen mukaan pidetty jopa ”kansallisesti degeneroivana voimana”, ei kirkollisissa kasvatusoppaissa pornoa edes sivuta. Pornon haitallisuutta parisuhteille Ratinen ei allekirjoita sellaisenaan.

– Aiheuttaako porno syyllisyyttä ja parisuhdeongelmia vai onko taustasyynä konservatiivisen kristillisyyden ihanteiden ja omien biologisten himojen ristiriita?

Opettajana Ratinen törmää pornokeskusteluun aika ajoin.

– Nuoret ovat tietoisia pornon riskitekijöistä.

ONKO KASVANUT pornon kulutus syntyvyystilastojen taustalla oleva mörkö? Onko olemassa eettistä pornoa? Jos eettistä pornoa löytyy, saako parisuhteessa oleva kristitty katsoa sitä? Markku Orsila painottaa avoimuuden olevan avainsana.

– Pariskuntien pitää käsitellä asia yhdessä. Malleja on tuhansia ja miljoonia. Parien täytyy löytää yhteinen tie, jossa molemmat kokevat tulevansa kuulluiksi.

Myös Pia Rendic puhuu avoimuuden puolesta.

– Parien on opittava puhumaan seksistä ja seksuaalisuudesta paremmin. Seksi on positiivinen ja hyvä asia.

Pornosta on kuitenkin ryhdyttävä puhumaan. Ilmiö on valtavan suuri, ja sen säteilyvaikutukset laajoja. Rendicin mukaan pornoistuminen on tiedostettava myös kasvatustyössä.

– Kukista ja mehiläisistä puhuminen ei enää johda mihinkään. Karua todellisuutta on se, että jo rippikouluikäiset kuluttavat pornoa, jopa sen rajuimmissa muodoissaan. Aiheesta on ryhdyttävä puhumaan suoraan.

Ilmoita asiavirheestä