Seurakunta on ypäjäläiselle Johanna Alangolle, 21, rauhoittumisen paikka. Siitä tulee mieleen mukavia ja turvallisia muistoja lapsuudesta asti.
Myönteiset kokemukset kotiseurakunnasta saivat Alangon lähtemään ehdokkaaksi viime seurakuntavaaleihin. Hän on tällä hetkellä Ypäjän seurakunnan valtuuston toiseksi nuorin jäsen. Kirkkovaltuuston lisäksi Alanko toimii myös kirkkoneuvostossa sekä lasten ja nuorten vastuuryhmässä.
– Kävin pienenä veljieni kanssa seurakunnan kerhoa. Myöhemmin olen toiminut seurakunnassa muun muassa isosena ja ollut mukana erilaisissa tapahtumissa. Minulla on siellä edelleen hyviä kavereita. Seurakunnan kautta olen tutustunut myös moniin vanhempiin ihmisiin, Alanko kertoilee.
Uuden luottamushenkilön on hyvä alkuun kuunnella
Hevospitäjänä tunnettu Ypäjä sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa. Sen lähimmät kaupungit ovat Loimaa ja Forssa. Ypäjän seurakunnassa on vähän yli 2000 jäsentä.
Johanna Alanko on yllättynyt siitä, kuinka paljon uutta asiaa seurakunnan hallinnossa vaikuttaminen on hänelle opettanut. Varsinkin neuvostossa asioihin pääsee tutustumaan syvällisemmin, ja hänestä on ollut mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea eri toimintamuotojen takana on.
Kokouksissa Alanko on ollut alkuun enimmäkseen kuuntelevalla ja opettelevalla kannalla.
– Olen melko puhelias, mutta en halua laukoa mielipiteitä, jos en tiedä asioista tarpeeksi. Ennen ja jälkeen kokousten keskustelen mielelläni muiden valtuutettujen kanssa. Joissakin asioissa olen kysynyt ohjausta pidempään luottamushenkilöinä olleilta, ja he puolestaan ovat mielenkiinnolla kuunnelleet myös minun näkemyksiäni asioista. Kaiken kaikkiaan ilmapiiri on ollut erittäin positiivinen.
Vastuuryhmissä lisääntyy ymmärrys työntekijöitä kohtaan
Johanna Alanko on nauttinut myös vastuuryhmätyöskentelystä. Vastuuryhmissä on mukana sekä valtuutettuja että seurakunnan työntekijöitä, joten molemminpuoliset toiveet ja ehdotukset tulevat siellä hyvin esille.
Seurakunnassa on Alangon mielestä paljon monipuolista osaamista. Kaikkien seurakunnan luottamushenkilöiden olisi Alangon mielestä hyvä tutustua välillä myös seurakunnan työntekijöiden arkeen; seurata vaikkapa päiväkerhonohjaajan, taloudenhoitajan tai suntion päivää.
– Siitä on apua myös valtuustossa työskennellessä. Joskus kokouksissa tulee eteen asioita, joista on vaikea tehdä päätöksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi töiden ulkoistaminen ja osa-aikaistaminen. Omaa mielipidettä on hankala muodostaa, jos asiasta ei tiedä tarpeeksi eikä hahmota kokonaisuutta.
Tulevaisuuteen suuntaavia positiivisia päätöksiä on Alangon mielestä huomattavasti miellyttävämpi tehdä. Ne voivat liittyä vaikkapa uusien toimintamuotojen ideointiin ja käyttöönottoon.
– Täällä Ypäjällä on esimerkiksi toteutettu erilaisia messuja. Suosittuja ovat olleet muun muassa perhemessut, sukupolvienmessut ja sanajumalanpalvelukset. Myös svengaava messu on saanut hyvää palautetta ja tuonut lisää ihmisiä kirkkoon. Tänä vuonna Ypäjällä järjestettiin ensimmäistä kertaa myös lasten 10-vuotissynttärit.
Ensi kesänä kokeillaan hevosriparia
Kaikenikäisiin seurakuntalaisiin tulee Johanna Alangon mielestä suhtautua tasapuolisesti.
– Nuorimpia ikäluokkiakaan ei saa unohtaa. Näin turvataan, että kirkossa on jäseniä myös tulevaisuudessa. Ypäjän seurakunnan toiminnassa on mukana myös innokkaita nuoria, joista löytyy vapaaehtoisia esimerkiksi erilaisten kerhojen vetämiseen. Täytyy vain uskaltaa ideoida ja olla innovatiivinen.
Agrologiksi opiskeleva Alanko on itse lähtöisin maalaistalosta ja tottunut tekemään ja touhuamaan paljon ulkona. Siksi hänen mielestään seurakunnassakin on tärkeää kehitellä toimintamuotoja, jotka houkuttelevat lapset ja nuoret ulos ja jonkin mukavan tekemisen pariin.
– Ei ole hyvä, jos vain erakoituu kotiin koneen ääreen. Nuoria tyttöjä kiinnostavat esimerkiksi hevosaiheiset tapaamiset, ja täällä hevospitäjässähän sellaisia on mahdollista järjestää. Ensi kesänä seurakunnassamme kokeillaan ensimmäistä kertaa hevosriparia, jolle on ollut paljon kysyntää.
Kuva: Johanna Alangon kotialbumi.