Voimakas haju täyttää Pohjois-Tansanian maaseudulla sijaitsevan Ngyekun yläkoulun laboratorioluokan, kun Tatu, 14, avaa muovipullon. Pullosta hän kaataa kerosiinia muruksi hajotetun styroksin joukkoon.
– Arvaatteko mitä tästä syntyy? Tatu kysyy ja jatkaa sitten kuin opettaja konsanaan:
– Kuten näette styroksi liukenee. Tästä saadaan liimaa.
Tosiaan. Muovirasiassa pienet valkoiset styroksin palat alkavat pehmetä ja liueta paksuun vaaleanruskeaan nesteeseen.
Oppilaiden tekemää liimaa on luokassa käytetty moneen. Sen avulla on esimerkiksi pehmustettu metallisia tuoleja kiinnittämällä niihin tyhjiä muovipulloja tai vanhojen patjojen paloja.
Liimaa on tehty kemian tunneilla. Kemia onkin yläkoulun ensimmäistä luokkaa käyvän Tatun lempiaine. Syy on selvä: uusien asioiden luominen kiinnostaa häntä.
Muita Tatun suosikkiaineita ovat fysiikka, biologia ja matematiikka. Haaveena on lentäjän ura.
– Mutta jos vanhemmillani ei ole varaa koulutukseen, niin sitten haluaisin olla luonnontieteilijä, Tatu sanoo.
Kuva: Tuija Pyhäranta
SAMAT LUONNONTIETEELLISET aineet luettelee suosikkeinaan myös Sylvester, 14. Häntäkin niissä kiinnostaa erilaiset kokeet sekä uusien, entistä paremmin toimivien asioiden kehittely.
Liiman lisäksi laboratorioluokassa on tehty muun muassa kotitekoista lannoitetta ja hyönteismyrkkyä. Niitä käytetään koulun puutarhassa.
Sylvester haaveilee biologin urasta. Myös tietokoneet kiinnostavat häntä.
– Tietokoneiden avulla voi oppia uusia asioita maailmasta, hän toteaa.
Ngyekun yläkoulun rehtorille Aristides Kilawelle Sylvester oli taannoin esittänyt toiveen tietokoneiden käytön opetuksesta, mutta siihen koululla ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollisuuksia. Koululla on vain yksi tietokone, ja se on rehtorin käytössä.
Oppilaiden innon luonnontieteitä kohtaan on pannut merkille myös Ngyekun yläkoulun biologian opettaja Peter Kwaang.
Kwaang toteaa, että luonnontieteiden opetukseen panostetaan, sillä niiden osaamisella on merkitystä koko Tansanialle. Hän arvelee, että osin oppilaiden intoa selittääkin se, että myös he ymmärtävät luonnontieteiden osaamisen arvon.
– Oppilaat näkevät vaivaa menestyäkseen näissä aineissa pärjätäkseen työmarkkinoilla, hän toteaa.
Se ei kuitenkaan Kwaangin mukaan ole ainoa syy. Toinen liittyy opetukseen.
– Opetus on hyvin käytännönläheistä. Oppilaat pääsevät todella kokeilemaan asioita itse.
Kun Kwaang kertoo oppilailleen jostain kasvista, hän vie heidät ulos katsomaan sitä, hän havainnollistaa.
Myös laboratorioluokka on täynnä erilaisia luonnonopetuksessa käytettäviä välineitä. Seinällä roikkuu ihmisen luurangon malli ja kaapissa on kolme mikroskooppia. Pöydällä on koulun pihamaalta löytyneitä havaintomateriaaleja: kuivattuja käärmeitä ja hyönteisiä ja eläinten kalloja.
NGYEKUN YLÄKOULU Merun maakunnassa Pohjois-Tansaniassa on tavallinen valtion omistama julkinen koulu. Peter Kwaang on työskennellyt koulussa jo yksitoista vuotta. Aiemmin opetus oli Kwaangin mukaan perinteistä: opettaja puhui ja oppilaat kuuntelivat.
Nyt käytössä ovat uudet, käytännönläheiset metodit. Muutoksen taustalla on täydennyskoulutus, johon Kwaang on osallistunut yhdessä muutamien muiden Ngyekun koulun opettajien kanssa.
Koulutusta järjestetään Makumiran yliopistolla, jonka omistaa Tansanian luterilainen kirkko. Koulutuksen tavoitteena on parantaa opettajien pedagogisia valmiuksia. Rahoitus hankkeeseen on saatu Suomen Lähetysseuran kautta valtaosin ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista.
Kaikkiaan hankkeessa on mukana 34 Pohjois-Tansaniassa sijaitsevan Merun alueen yläkoulua. Niistä suurin osa on valtion kouluja. Mukana on lisäksi kuusi luterilaisen kirkon koulua.
Mukaan on valittu kouluja, joilla on vähän resursseja ja joiden oppilaat ovat menestyneet yläkoulun päättökokeissa keskivertoa heikommin. Valtaosa koulujen oppilaista on omien perheidensä ensimmäisiä koulunkävijöitä.
Tarve opettajien täydennyskoulutukseen liittyy uuteen opetussuunnitelmaan, joka Tansaniassa otettiin käyttöön vuonna 2005. Sen tavoitteena oli siirtyä ulkoa opettelusta ajattelun taitojen ja ongelmanratkaisun opetukseen.
Opettajien koulutuksessa muutosta ei kuitenkaan otettu heti riittävällä tavalla huomioon.
– Opettajat saavat tietoa osallistavista opetusmetodeista, mutta niiden käyttöä ei harjoitella. Heiltä puuttuu taitoa ottaa menetelmät käyttöön oppilaiden kanssa, Peter Luhwa kertoo.
Luhwa työskentelee Makumiran yliopistolla kielitieteen opettajana ja Pita-hankkeen koordinaattorina.
TOINEN ONGELMA, johon täydennyskoulutuksessa on kiinnitetty huomiota, liittyy opetuskieleen. Tansanian yläkouluissa se on englanti. Taustalla vaikuttaa Tansanian siirtomaahistoria. Nykyään englannin käyttöä perustellaan kansainvälisyydellä. Ajatellaan, että englannin osaaminen avaa ovet maailmalle.
Tansanian alakouluissa opetuskieli on kuitenkin swahili. Niinpä moni oppilas joutuu aloittamaan yläkoulunsa kielellä, jota ei lainkaan osaa.
– Käytännössä opettajien on pakko käyttää swahilia, jotta oppilaat ymmärtävät opetusta. Mutta kokeet täytyy järjestää englanniksi, Luhwa sanoo.
Luhwa toteaa, että pedagogiikan näkökulmasta paras opetuskieli olisi se, jota niin opettajat kuin oppilaat osaavat parhaiten. Tansaniassa se olisi swahili. Poliittista tahtoa yläkoulujen opetuskielen vaihtoon ei kuitenkaan ole ollut. Niinpä täydennyskoulutuksessa on pyritty antamaan aineenopettajille välineitä siihen, miten siirtymä voidaan tehdä parhaalla mahdollisella tavalla.
Ngyekun yläkoulun opettajan Peter Kwaangin mukaan opetuskieli ei ole enää yhtä suuri haaste kuin aiemmin. Nyt opettajat ovat tietoisia siitä, että myös aineenopettajien täytyy opettaa oman aineensa lisäksi myös englantia.
– Kielen vaihtuminen ei ole enää niin suuri ongelma, koska tiedämme, miten sen voi ratkaista.
Kaikkiaan hankkeessa mukana olevien koulujen oppilaat menestyvät nyt yläkoulun päättökokeissa selvästi muutaman vuoden takaista paremmin.
Vielä vuonna 2021 oppilaista vain noin kolmannes saavutti kokeissa lukio-opintoihin vaadittavan tason. Vuonna 2024 lukiotason saavutti lähes puolet oppilaista. Myös tyttöjen ja poikien välinen ero tuloksissa on kaventunut selvästi.
Köyhissä perheissä tytöillä on paljon kotitöitä. Silloin läksyihin ei välttämättä jää tarpeeksi aikaa.
TYTTÖJEN ASEMAAN opetuksessa onkin hankkeessa kiinnitetty erityistä huomiota. Hankkeessa mukaan olevissa kouluissa poikien oppimistulokset olivat aiemmin tyttöjen tuloksia selvästi
parempia.
Merun alueen erityisopetuksesta vastaavan virkamiehen Morice Missangan tämä johtuu siitä, että Pita-hankkeen koulut ovat valtaosin julkisia, valtion kouluja. Yksityiskouluissa tytöt sen sijaan pärjäävät poikia paremmin.
Taustalla vaikuttaa perheiden taloudellinen asema. Köyhissä perheissä tytöillä on paljon kotitöitä. Silloin läksyihin ei välttämättä jää tarpeeksi aikaa.
– Tytöillä on paljon velvollisuuksia kotona siitä riippumatta opiskelevatko he, Missanga toteaa.
Ngyekun yläkoulussa tytöt kuitenkin pärjäävät biologian opettaja Peter Kwaangin mukaan luonnontieteissä poikia paremmin.
Kwaang arvelee, että syynä on asenne. Sekin vaikuttaa koulussa luonnontieteiden opettajina työskentelee naisia. Heistä tyttöoppilaat saavat roolimalleja ja itseluottamusta.
– Kerromme tytöille, että luonnontieteiden opiskelu on mahdollista ja että he pystyvät siihen. Ja sitten he pystyvät, Kwaang sanoo.
Juttu on tehty Suomen Lähetysseuran ja ulkoministeriön rahoittamalla toimittajamatkalla Tansaniaan.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä