Marhabanin keittiössä puhutaan tänään ukrainaa. Välillä kuuluu venäjänkielisiä sanoja. Hellalla porisee soppa, jonka parissa hääräävät Valentina Shamitko, Kateryna Solodka, Svitlana Dorohan ja Mariam Men.

Shamitko lisää pilkottuja kasviksia keittoon. Valmistumassa ovat myös varenikit, perunalla ja muilla kasviksilla täytetyt taikinanyytit. Taikinan teosta vastaa Dorohan.

Marhaban on Tampereen seurakuntien kansainvälinen olohuone Kalevan kirkossa. Keskiviikko on yleensä kokkailupäivä. Yhden maissa ovet avataan ja ruokaa tarjotaan kaikille.

– Marhabaniin ovat tervetulleita kaikki. Paikka ei ole vain maahan muuttaneille, Juliet Kamala muistuttaa.

– Paikalliset ja maahan muuttaneet voivat tutustua täällä toisiinsa ja ystävystyä, hän lisää.

Juliet Kamala on Marhabanissa vapaaehtoistöissä tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin eli aina, kun olohuone on auki kävijöille. Hän kävi Marhabanissa ensimmäistä kertaa vuosi sitten ja halusi heti ryhtyä vapaaehtoiseksi. Kun joku tulee ovesta sisälle, hän tykkää olla vastassa.

– Sitten vietän aikaa ihmisten kanssa. Jos kävijä puhuu englantia, juttelen hänen kanssaan mielelläni, telugua äidinkielenään puhuva Kamala sanoo.

Toisinaan yhteinen kieli on hindi, jota Intiasta kotoisin oleva Kamala on myös opiskellut.

Perunalla ja muilla kasviksilla täytetyt taikinanyytit eli varenikit ovat menossa uuniin. Kuva: Hanna Hirvonen

Yhden kulttuuriryhmän ruoanlaitto innosti muutkin

Marhabanin toiminnanohjaaja, diakoni Maria Haapavaara kertoo, että ohjelma kansainvälisellä olohuoneella muuttuu kävijöistä riippuen.

– Ihmiset saavat toivoa ohjelmaa tai he voivat tuoda tänne oman osaamisensa ja jakaa sitä muille.

Nykyisin tarjolla on suomen ja englannin kielen tunteja, piirtämiseen liittyvää ohjelmaa ja naisten ryhmä. Halutessaan Marhabaniin voi tulla vain oleskelemaan. Joskus kokeillaan yhdessä ulkolajeja, kesällä vaikka uintia ja talvella hiihtoa.

Eri kulttuurien ruokia alettiin valmistaa vuonna 2017, kun Marhaban oli vasta perustettu. Eräs nainen sanoi olevansa taitava kokki ja kysyi, voitaisiinko Marhabanissa tehdä kurdilaista ruokaa. Syötyään nigerialaiset naiset halusivat pistää ruoanlaitoissa paremmaksi. Kolmannen vuoron keittiössä pyysivät afganistanilaiset.

Kansainvälisellä olohuoneella käy turvapaikanhakijoita, hiljattain oleskeluluvan saaneita ja pitkään Suomessa asuneita maahan muuttaneita sekä syntyperäisiä tamperelaisia. Vuosien varrella kävijöitä on ollut lähes sadasta maasta. Ruoka on tärkeää, kun toivotetaan uudetkin kävijät tervetulleiksi ja luodaan yhteisöllistä ilmapiiriä.

– Ruoan kautta voi tutustua ihmisiin helposti ja päästä sisälle erilaisiin kulttuureihin.

Marhabanissa on mukana lähes kymmenen seurakuntatyöntekijää. Vapaaehtoiset, kieli- ja työharjoittelijat ovat merkittävässä roolissa paikan pyörittämisessä. Arkisten kohtaamisten ja kuulumisten vaihdon lomassa annetaan neuvontaa ja ohjausta esimerkiksi paperiasioihin liittyen.

– Täällä ihmiset voivat rentoutua. Marhaban on koti poissa kotoa, Juliet Kamala sanoo.
Kuva: Hanna Hirvonen

Koti poissa kotoa

Kun Juliet Kamala tapasi Maria Haapavaaran ensimmäisen kerran, hän tunsi vahvasti, että hänen kannattaa puhua myös huolistaan. Tapaamisen aikoihin hänet aiottiin käännyttää Suomesta. Hän oli stressaantunut ja masentunut.

Haapavaara löysi Kamalalle apua. Tällä hetkellä Kamala on turvapaikanhakijana Suomessa. Hän tietää kokemuksesta, että Intia on vaarallinen paikka hänelle, yksin elävälle kristitylle naiselle, jonka terveydentila on heikko.

– Olen kokenut hyväksikäyttöä, syrjintää ja vainoa lapsuudestani alkaen.

Julietilla oli rakastavat adoptiovanhemmat. Äiti ja isä olivat kuitenkin ainoat, jotka välittivät hänestä. Kaikki muut, vanhempien sukulaiset mukaan lukien, kohtelivat häntä kaltoin. Yksi syy aikuisuuteen jatkuneeseen kiusaamiseen oli se, että Juliet on orpo. Hän ei tiennyt, mistä biologiset vanhemmat olivat kotoisin tai mikä heidän uskontonsa oli.

Nyt jo edesmennyt aviomies osoittautui väkivaltaiseksi. Miehellä oli suhde toisen naisen kanssa, ja nainen muutti perheen kotiin. Julietilla ei ollut tilanteessa sananvaltaa. Jos hän ilmaisi mielipiteensä, rangaistus oli kidutus. Toisinaan mies hieroi Julietin silmiin veteen sekoitettua chilijauhetta. Kun lapset eivät suostuneet kutsumaan uutta naista äidiksi, heitä lyötiin.

– Otin kaksi alaikäistä lastani ja muutin heidän kanssaan toiseen osavaltioon. Työskentelin lujaa, jotta pystyin pitämään huolta lapsista ilman tukea keneltäkään.

Suomessa Kamala kävi ensimmäisen kerran vuonna 2011. Suomalaisen miehen kanssa avioitunut tytär oli raskausaikana heikossa kunnossa ja tarvitsi äidin apua. Suomen-vierailulla vuonna 2016 Julietin oma terveys romahti. Hän ei voinut enää palata yksin Intiaan, koska sokeutui 70-prosenttisesti diabeteksen ja retinopatian takia. Hän haki oleskelulupaa perhesiteiden perusteella, mutta sitä ei myönnetty.

Kamalan tytär ja lapsenlapsi ovat Suomen kansalaisia. Myös hänen poikansa asuu Suomessa. Osasta ystäviä on tullut kuin perheenjäseniä. Intiassa Kamalalla ei ole yhtään läheistä ihmistä. Sen sijaan on edesmenneen aviomiehen ja tämän naisystävän sukulaisia, jotka uhkailevat.

– En voi mennä Intiaan, koska henkeni olisi uhattuna. Jos kuolisin siellä, lapseni eivät edes saisi tietää siitä. Intiassa ei ole ketään, joka kertoisi heille.

Moni Marhabanin kävijä on stressaavassa elämäntilanteessa.

– Täällä ihmiset voivat rentoutua. Marhaban on koti poissa kotoa, Juliet Kamala sanoo.

Keskiviikkoisen ruokailun jälkeen pidetään Pyhä hetki. Sen aikana luetaan Raamattua, rukoillaan yhdessä ja huokaillaan sydämellä olevia huolia Jumalalle.

– Monella kävijällä on kaipuuta hengellisyyteen, sillä oma ja maailman tilanne tuntuvat raskailta. Kun asioita pääsee viemään yhdessä Jumalalle, taakka kevenee, Maria Haapavaara sanoo.

Osa ihmisistä menee Pyhän hetken aikana mieluummin suomen tunnille tai jatkaa ruokapöydässä alkanutta keskustelua tuttavan kanssa.

– Ajattelipa uskonnoista mitä tahansa, meille saa tulla. Haluamme olla turvallinen ja avoin tila kaikille.

Marhabanissa käydään mielenkiintoista uskontodialogia.

– Kerromme, mikä meille on tärkeää kristittyinä, ja kysymme, mikä muille on tärkeää muissa uskonnoissa.

Juliet Kamalan sanoin papit näyttävät Kristuksen kaikille, mutta ilman odotuksia. Hän on kristitty ja onnellinen siitä, että saa Suomessa harjoittaa uskontoaan pelotta. Intiassa vuokranantaja saattaa lähettää vuokralaisen pois, jos saa tietää tämän olevan kristitty.

Hindunationalistit käyttävät väkivaltaa kristittyjä vastaan.

– Olen ollut keittiössä ilman yhteistä kieltä muiden kanssa. Hyvin olemme pärjänneet, Mercedes Rodriquez-Diaz kertoo.
Kuva: Hanna Hirvonen

Marhabanissa saa olla avoimesti kristitty

Mercedes Rodriquez-Diaz kertoo, että myös hänen synnyinmaassaan Kuubassa on vaarallista olla avoimesti kristitty. Valtion valtaapitävät vainoavat. Uskon harjoittamisen takia saattaa joutua vankilaan tai tulla surmatuksi.

– Siitä syystä minunkin piti paeta. Perheeni äidin puolelta on kristittyjä, ja sukulaisia on joutunut vankilaan, Rodriquez-Diaz sanoo.

Hän oli Kuubassa aktiivinen kristillisessä vapausliikkeessä.

– Halusin kertoa evankeliumista ihmisille, sillä he ovat oikeutettuja kuulemaan siitä.

Rodriquez–Diaz haki Suomesta turvapaikkaa ensimmäisen kerran vuonna 2019. Välillä hänet siirrettiin Tampereelta Turkuun. Toukokuussa 2021 hän palasi Tampereen vastaanottokeskukseen. Silloin hän kertoi keskuksen infopisteellä, että haluaa löytää paikkansa paikallisesta seurakunnasta. Hänet ohjattiin nopeasti Marhabaniin.

– Tunsin heti kuuluvani tänne ja tunsin, etten halua lähteä mihinkään. Kuubassa olin kristittynä kuin lintu häkissä. Kun löysin tieni Marhabaniin, häkin ovet avautuivat.

Mercedes Rodriquez–Diaz ryhtyi vapaaehtoistyöntekijäksi ensimmäisenä päivänään Marhabanissa. Silloin oli keskiviikko. Hän tapasi nicaragualaisen naisen, joka oli laittamassa yhteistä ateriaa.

– Menin keittiöön auttamaan.

Nykyisin Rodriquez–Diazilla on kirjallinen vapaaehtoistyösopimus merkkinä sitoutumisesta Marhabanin toimintaan ja yhteisön rakentamiseen. Tekemistä riittää joka arkipäivä. Parasta vapaaehtoistyössä ovat keittiöhommat. Ruokaa laitettaessa Rodriquez–Diazin käytössä ovat oma äidinkieli espanja, muutama suomenkielinen sana ja puhelimella käytettävä kielenkääntäjä.

– Olen ollut keittiössä ilman yhteistä kieltä muiden kanssa. Hyvin olemme pärjänneet!

Kuubalaisessa ruoassa maistuvat usein pavut ja riisi. Keittiössä pyritään aina siihen, että ruoka sopii mahdollisimman monille. Esimerkiksi sianlihaa ei sen takia käytetä.

– Olen iloinen, kun ihmiset syövät, nauttivat ja kiittävät ruoasta. Mutta teen Marhabanissa kaikkea muutakin, mitä tarvitsee tehdä, Rodriquez–Diaz sanoo.

Rodriquez–Diaz vastaa vaatelahjoitusten järjestelemisestä kirpputoria varten. Tulevaisuudelta hän toivoo sitä, että Marhabanin toiminta laajenee entisestään, ja että yhä uudet ihmiset saavat kokea yhteisöllisyyden ja rakkauden ilmapiirin. Hänen henkilökohtainen toiveensa on se, että saisi olla suomalaisen yhteiskunnan jäsen pysyvästi.

Naisten oikeuksien puolesta

Juliet Kamala päätti jo nuorellä iällä, että työskentelee haavoittuvassa asemassa olevien parissa. Intiassa hän pureutui seksityöhön pakotettujen naisten tarinoihin haastatteluin. Hän työskenteli lapsivankien ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi kansalaisjärjestöissä ja valtiolle.

Nyt haaveena on asua rauhassa Suomessa ja tehdä niin paljon vapaaehtoistöitä kuin terveydentila sallii. Hän haluaa työskennellä etenkin sen eteen, että kaikki naiset tuntisivat oikeutensa ja käyttäisivät niitä.

– Marhabanin tiimin pitää työskennellä tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Meidän pitää levittää tietoa naisten oikeuksista, kuulla naisten ääntä ja rohkaista heitä puhumaan.

Marhabanin väki on jo osallistunut kansainväliseen, väkivaltaa vastustavaan Torstai mustissa -kampanjaan. Luvassa ovat lähisuhdeväkivaltaa käsittelevä koulutus ja unelmointityöpaja, jossa kartoitetaan lisää yhteisiä tavoitteita ja toimintaa naisten aseman parantamiseksi.

Maria Haapavaara haaveilee myös hankkeesta, jossa pohditaan tarkemmin ruoan merkitystä yhteisöllisyyden lisäämisessä. Hän on huomannut, että ruoan kautta ihminen voi olla osa jotain suurempaa ja löytää paikkansa uudessa kotimaassa. Yksi idea on, että Marhaban–keskuksen keittiö olisi tulevaisuudessa opiskelupaikka. Siellä voisi harjoitella tarvittavia taitoja oman ravintolan perustamista varten.