Vuosien varrella olen lukenut paljon hengellistä kirjallisuutta. Valtaosin se on käännöskirjallisuutta, sillä kotoperäiset hengellisyyttä käsittelevät kirjailijat loistava poissaolollaan – joitain hetkellisiä piipahduksia lukuun ottamatta – tai he eivät muuten ole minua erityisesti kiinnostaneet.

Olen huomannut, että moni lukemistani kirjailijoista on katolilainen, teologi, pappi ja sääntökuntalainen. Usein vielä kaikkea yhtä aikaa. Katolisuuteen kuuluu vahva spritualiteetin harjoittamisen perinne ja luostarien synnyttämä kilvoittelu.

Ei pidä unohtaa, että katolilaisia on myös paljon (noin kaksi miljardia) eli hengellisestä sanoituksesta kiinnostunut suuri yleisö löytyy, kuten useita pienempiäkin kohdeyleisöjä.

Samalla kun lukemissani teksteissä jokin puhuttelee, samaan aikaan jokin haraa vastaan. Miksi näin?

Oivalsin asian vasta äsken. Nimittäin, jokainen kirjoittaa taustastaan käsin, ammentaen omista kokemuksistaan ja ympäristöstään.

Niinpä sääntökuntalainen kirjoittaa ikään kuin lukija olisi yhtä sitoutunut uskon elämän syventämiseen, kehittämiseen ja tulkitsemiseen kirkon helmassa kuin hän itse. Oppinut munkki kirjoittaa oppimattomalle munkinalulle.

Mutta mitä keskiaikana tai 1900-luvun alkupuolella syntyneellä katolilaisella teologilla on annettavaa 2020-luvun luterilaiselle maallikolle, joka alkaa kulkea omaa hengellistä tietään?

Hengellisen kirjallisuuden klassikot ovat katolilaisia

Tutustuin hengellisen kirjallisuuden klassikkoihin 1980-luvun alussa, kun niitä alettiin suomentaa. Osallistuin myös professori Seppo A. Teinosen mystiikan teologian luennoille ja hänen johtamaansa dogmatiikan laudatur-seminaariin. Luennoilla tutustuin silloisen Kirjaneliö-kustantamon Hengen tie -sarjaan, jota Teinonen suomensi. Hän luennoi muun muassa Ristin Johanneksesta ja tämän kirjasta Pimeä yö.

Ristin Johannes eli Juan de la Cruz, oikealta nimeltään Juan de Yepes y Alvarez (1542–1591), perusti yhdessä Ávilan Teresan kanssa paljasjalkaisten karmeliittojen sääntökunnan.

Pyhä Ávilan Teresa eli Pyhä Jeesuksen Teresa, oikealta nimeltään Teresa de Cepeda y Ahumada (1515–1582), on yhdessä Ristin Johanneksen kanssa mystiikan keskeisiä kirjailijoita. Teresan Sisäinen linna on psykolgis-hengellinen matka sielun syövereihin ja sen moniin huoneisiin.

Ylipäätään vanha kristillinen mystiikan kirjallisuus on yleensä pappien tai pyhimysten sekä sääntökuntalaisten kirjoittamaa toisille sääntökuntalaisille. Tänään luettuna mystiikan tekstit saattavat jäädä hieman oudoiksi ja ulkokohtaisiksi, sillä ne tapahtuvat toisessa ajassa ja toisenlaisessa elämänmuodossa.

Toisaalta käsite sielun pimeästä yöstä on tuttu kaikille masennuksesta kärsiville. Mielen sisäiset huoneet taas saattavat puhutella itseään ja henkisyyttään etsivää nykyihmistä.

Lisäksi hengellisyydessä etäännytys, puheen sijoittuminen eräänlaiseen ”ajattomaan aikaan”, voi toimia uskon todellisuuden kannalta hyvin: hengellisyys on eräänlainen rooli, joka tapahtuu kuvitellussa (lue: uskon silmin nähtävässä) maailmassa. Esimerkkinä tästä ovat kaikki kristilliset taivasfantasiat.

Hengen tie -sarjassa suomennettuja katolilaisia kirjailijoita ovat edellä mainittujen lisäksi: Tuomas Akvinolainen, Tuomas Kempiläinen, Juliana Nordwichlainen, Ignatius de Loyola, Franciscus Assisilainen sekä John Henry Newman, anglikaaniteologi, joka kääntyi katolilaiseksi.

Uusiakin katolisia teologeja on suomennettu runsaasti

Uudempiakin katolisia teologeja tai sääntökuntataustaisia kirjailijoita on käännetty suomeksi runsaasti. Otan esiin kolme ehkä tunnetuinta.

Yhdysvaltalainen Thomas Merton (1915–1968) oli trappistimunkki, kansalaisaktivisti, runoilija ja kirjailija. Hän kirjoitti yli 60 kirjaa, joista on suomennettu neljä, muun muassa hänen päiväkirjansa Hiljainen elämä (1999). Mertonin vaikutus meilläkin on laajempi kuin pelkkä suomennosten määrä kertoo.

Merton oli kiinnostunut myös dialogista itämaisten uskontojen ja filosofian kanssa. Häntä pidetään yhtenä merkittävistä 1900-luvun katolisista mystikoista, ajattelijoista ja kirjailijoista.

Mertonia monin verroin suositumpi Suomessa on ollut Henri J. M. Nouwen (1936–1996), alankomaalainen katolinen pappi, professori, kirjailija ja teologi. Hän toimi myös Kanadassa kehitysvammaisille tarkoitetun Daybreak-yhteisön pappina.

Nouwenilta on suomennettu parikymmentä kirjaa. Kotimaan lukijakyselyssä ”60 hartauskirjaa, jotka sinun kannattaa lukea”, nostettiin esiin Nouwenin kirja Sydämen tie.

Nouwenin kanssa suomalaisten suosiosta kilpailee Wilfried Stinissen (1927–2013). Hän on belgialaissyntyinen, Ruotsissa vaikuttanut karmeliittamunkki, pappi ja kirjailija. Häneltä on suomennettu viitisentoista kirjaa, muun muassa Syvemmälle rukoukseen ja Kristillinen syvämietiskely.

Tuorein Stinissen-suomennos vuodelta 2020 on nimeltään Sydän täynnä rukousta.

Muita suomennettuja kirjoittajia ovat esimerkiksi Gerard W. Hughes (jesuiitta), Eugen Drewerman (entinen katolinen pappi), William Johnston (jesuiitta) sekä Anthony de Mello (jesuiitta), jolta on suomennettu kymmenkunta teosta.

Myös Pohjan perillä asuva ihminen on kokonaisuus

Kaikki kunnia edellä esitellyille kirjailijoille, mutta missä ovat suomalaiseen sielunmaisemaan hengellisyyden sanoittajat? En nyt tarkoita herätysliikkeitten omia poikia ja tyttäriä – heille on toki paikkansa – vaan kristikansan enemmistölle sanansa osoittavia.

Kaipaisin sellaista kirjoittajaa, joka ymmärtää, että myös Pohjan perillä asuva ihminen on kokonaisuus, kehon ja mielen lisäksi hänellä on henki, sielu. Hänelle hengellinen tie ei ole enää kaita ja synninpelkoinen, vaan elämänkokoinen ja armontäysi.

Joitakin orastavia esimerkkejä voi toki löytää, kuten vaikka Anni Pesosen, jonka Credo valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2021. Valinnan teki Turun piispa Mari Leppänen, jonka omassa julkisuuteen välittyvässä spiritualiteetissa on yritystä sanoittaa kristillistä uskoa tässä ajassa. Ehkä hän vielä kirjoittaa sen teoksen, josta tulee 2020-luvun suuri hengellinen bestseller.

Vielä sekin on vaivannut mieltä, että paitsi ulkomaalaisia sääntökuntalaisia, monet meillä suositut hengelliset kirjailijat edustavat amerikkalaista herätyskristillisyyttä sekä teologisiesti että seurakuntaopillisesti. Siitäkin tulee vääristynyt näkökulma suomalaiseen nykytodellisuuteen. Ja minulle lukijana vieraantunut olo.

Merkityksellisen hengellisen kirjan odotuksen toivossa on hyvä elää.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!