Upea kokonaistaideteos ei pyri selittämään asioita auki. Rovaniemen Teatterin ja Piste Kollektiivin kantaesitys Vesisaaren Alma kertoo taiteilija Reidar Särestöniemen (1925–1981) äidistä Alma Särestöniemestä (1894–1973). Esitys yhdistää puheteatteria ja sirkustaidetta.

Alma viettää lapsuutensa Pohjois-Norjassa Ruijan rannalla Vesisaaren kveenikylässä haaveillen mezzosopraanon urasta Oslon konservatoriossa. Elämä kuljettaa hänet kuitenkin äitinsä matkaseurana Kittilän Kaukoseen Särestön tilalle.

Näytelmä herättää pohtimaan, olisiko Reidarista tullut yhtä menestyvää taiteilijaa ilman äitinsä tukea, rakkautta ja hyväksyntää. Esitys tukee ajatusta siitä, miten merkittävää vanhempien, kasvuolosuhteiden ja ympäristön hiljainen ja usein näkymätön vaikutus on taiteilijan synnylle.

Ihmisen hauraus ja ymmärrys elämää kohtaan välittyvät aidosti Alma Särestöniemestä (Helka Periaho). Reidaria kohtaan hän on hyväksyvä ja lämmin iloiten poikansa taiteen lahjasta ja menestymisestä. Samalla hän pohtii, ovatko seitsenpäisen sisarussarjan kuopuksen taidot lahjakkuutta vai hulluutta. Periahon intensiivinen läsnäolo kestää läpi esityksen.

Lämmin ja ymmärtävä Anttu (Olli Haataja) on isoveljenä monin tavoin Reidarin vastakohta. Anttu suhtautuu tilan töiden tekoon vastuullisesti. Sirkustaiteilija Aapo Honkanen on Reidarina vimmaisen elävä, mielikuvitusta käyttävä ja rajoja kokeileva. Sirkustaiteilija Milla Jarko esittää herkkävaistoisesti niin Alman äitiä kuin siipirikkoa joutsenta. Varsinkin jälkimmäisen roolissa hänen elekielensä yhdistettynä Paula Variksen suunnittelemaan valloittavaan pukuun on kutkuttava.

Variksen lavastus rakentuu pitkälti ison, monikäyttöisen puukehikon ja vaihtuvien taulujen varaan. Lavastus, Miksa Koposen valo- ja Eero Raution äänisuunnittelu sytyttävät Reidarin väri- ja eläinhahmomaailman hienolla tavalla eloon. Muusikko Henri Haakana harmonikkoineen sulautuu kiehtovalla persoonallaan esitykseen välillä istuen näyttämön reunassa, toisinaan roolihahmojen vieressä ikään kuin tarkkailijana.

NÄKYMÄTÖN JA näkyvä yhdistyvät Alma Särestöniemen elämässä. Puoliso on kommunisti. Äiti elää myös fyysisesti kahden maailman välissä: Pohjois-Norjan ja Lapin Kittilän. Lisäksi näytelmä kuvaa koskettavasti Lapin sotaa Ruotsiin evakkoon pakenevien elämää ja koti-ikävää.

Kääntymys lestadiolaiseen uskoon tragedian myötä herättää kiinnostuksen muutoksesta Alman elämässä. Äiti kysyy Jumalalta, olisiko mahdollista, ettei hän saisi tietoja ennalta tulevista tapahtumista. Juuri tuon muutoksen ja lestadiolaisuuden havainnointia, kuten virsien laulamista ja seuroissa käymistä olisi ollut kiinnostavaa nähdä enemmän, myös sirkustaiteen keinoin. Luonnonusko ja sen henkimaailma selittämättömine kokemuksineen, etiäisineen ja haltioineen saavat esityksessä selkeästi isomman roolin.

Näytelmä on hieno esimerkki eri taidemuotojen yhdistämisen mahdollisuuksista. Lappia-talon Kero-salin 70 paikkaa tarjoaa intiimit puitteet esitykselle, joka kiertää myös kaikissa Lapin kunnissa. Ehjä kokonaisuus maalaa katsojalle kauniin ja hauraan pohjoisen maailman, josta ei haluaisi lähteä pois.

Vesisaaren Alma. Rovaniemen Teatteri. Ohjaus Riku Innamaa. Käsikirjoitus Taija Helminen. Sirkussuunnittelu- ja ohjaus Henna Kaikula.

Muokattu 28.11. klo 14.40: Lisätty jutun alkuun tieto, että esitys on Rovaniemen teatterin ja Piste Kollektiivin yhteistyö.

Lue myös:

Metsäkuvien törmäyksestä syntyy moniulotteinen taide-elämys

Kalakukkomusikaali Täydellinen resepti leikittelee aisteilla, ajalla ja kuopiolaisuudella