Metsäkuvien törmäyksestä syntyy moniulotteinen taide-elämys

Fanny Churberg: Metsän sisusta vuodelta 1876. Kuva: Pohjanmaan museon arkisto / Erkki Salminen
Alkumetsä-näyttely tutkii luontosuhdetta yhdistämällä maalaustaidetta ja valokuvia. Fanny Churberg: Metsän sisusta vuodelta 1876. Kuva: Pohjanmaan museon arkisto / Erkki Salminen

Joskus on vaikea lyhyesti sanoa, mistä taidenäyttelyssä on kyse. Se ei ole aina lainkaan huono asia. Vaikka näyttelyn teema olisi periaatteessa selkeä, on kokonaisuus moniulotteisempi ja tarjoaa katsojalle useita tulkintalinjoja, joihin tarttua.

Akseli Gallén-Kallelan (1865–1931) taidetta esillä pitävässä Tarvaspään museossa Espoossa on esillä tällainen monta näkökulmaa tarjoava näyttely. Alkumetsä-näyttelyn alaotsikko on ”Pentti Linkolan jalanjäljillä”.

Näyttely yhdistää Pentti Linkolan (1932–2020) metsä- ja luontosuhdetta ja valokuuvaja Taneli Eskolan (s. 1958) töitä sekä Gallen-Kallelan ja muiden vanhojen suomalaisten maalareiden metsäkuvia.

Alue, josta näyttelyssä erityisesti puhutaan, on paljolti niin sanottu Vanha-Häme. Se oli Linkolan määritelmän mukaan Runo-Suomen keskeinen alue. Sieltä löytyy myös Gallen-Kallelan metsäisten maisemakuvien alkukoti.

Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalela sijaitsi Ruovedellä. Samoilla seuduilla myös Linkola vietti muutamia kesiään.

Erityisen innostavaa on Eskolan valokuvien ja vanhojen maalausten välinen vuoropuhelu. Niiden välillä on syvä yhteys.

LISÄKSI NÄYTTELY juhlistaa Luonnonperintösäätiön 30-vuotista taivalta. Sitä käsitellään Anneli Jussilan kirjoittamassa ja Taneli Eskolan kuvittamassa teoksessa, jolla on sama nimi kuin näyttelyllä. Kirja tarkastelee metsiä kulttuuriekologian näkökulmasta ja syventää Linkolan luontosuhdetta.

Gallen-Kallelan töiden lisäksi esillä on muutamia Fanny Churbergin, Eero Järnefeltin ja Pekka Halosen maalauksia.

Luonnonperintösäätiön tarkoitus on suojella erityisesti uhanalaisia metsiä. Säätiö hankkii ostamalla tai lahjoituksina erityisesti metsäalueita omistukseensa ja hakee niille pysyvän, lakisääteisen rauhoituksen. Taneli Eskolan valokuvat on otettu pääosin Luonnonperintösäätiön metsissä.

Erityisen innostavaa Alkumetsä-näyttelyssä on Eskolan valokuvien ja vanhojen maalausten välinen vuoropuhelu. Niiden välillä on syvä yhteys, luonnon ihmettely, metsän kunnioitus ja puiden suorastaan pyhä olemus.

KUVIA KATSELLESSA tulee puoliväkisin mieleen ajatus metsästä suomalaisten kirkkona. Puiden pilaristot ovat kuin kirkkosali avoimen taivaan alla. Metsän puhuttelussa, tuulen huminassa latvustoissa on aistittavissa pyhyys, joka syntyy kun ihminen tunnistaa itsensä osana ympäröivää luontoa.

Eskolan valokuvat ovat näyttelyesitteen mukaan nykytaidetta, joka ottaa vaikutteita vanhoista maalauksista. Yhtäläisyyttä korostavat töiden vedostus, kehystys ja värisävyt. Valtaosa valokuvista on painettu kankaalle, mikä tekee niistä omanlaisiaan, kuin maalauksia.

Eskolan kuratoimassa näyttelyssä yhdistyy monta asiaa ja näkökulmaa. Se törmäyttää oivaltavalla ja rakentavalla tavalla metsäkuvia ja -käsityksiä. Lisäksi Tarvaspään ikkunoista avautuvat maisemat ovat kuin jatkoa näyttelylle – vieressä kulkeva moottoritie on vahva kontrasti näyttelyn metsänäkemykselle: ajattomuudelle, mystisyydelle ja voimaannuttavuudelle.

Alkumetsä – Pentti Linkolan jalanjäljillä. Tarvaspään museossa Espoossa 1.2.2026 saakka.

Oikaisu 13.11. klo 13.55: Tarvaspään museon näyttely Alkumetsä – Pentti Linkolan jalanjäljillä perustuu Anneli Jussilan kirjoittamaan ja Taneli Eskolan kuvittamaan kirjaan. Kirjan nimi on Alkumetsä – Pentti Linkolan sydänmailla. Jutusta sai myös kuvan, että teos kertoisi Luonnonperintösäätiön historiasta. Se ei pidä paikkaansa.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeli250 seurakuntalaista vetoaa Turun kapituliin Sleyn messujen puolesta
Seuraava artikkeliMaailman korkein kirkkorakennus on nyt Sagrada Familia

Ei näytettäviä viestejä