Kirkolliskokous päätti viikko sitten lähettää diakonaattiuudistuksen jälleen kerran uudelleen valmisteltavaksi. Aihe on pyörinyt vuosikymmeniä kirkon päättävien elinten rattaissa.
Piispa Matti Revon mukaan selkein syy asialle oli ehkä se, että suuria muutoksia ehdottava mietintö Diakonivirka esiteltiin kirkolliskokoukselle hyväksyttäväksi sen toimikauden lopussa eikä asiaa ehditty sen vuoksi viedä läpi.
Hän löytää syytä myös siinä, miten valiokunnat keskittyivät eri kysymyksiin.
”Lakivaliokunta oli joutunut myös tekemään teologian alaan kuuluvaa arviointia pohtiessaan, mitä työntekijäryhmiä voisi kuulua laajaan diakonaattiin. Sille lausunnon laatinut perustevaliokunta oli puhunut vain suppean uudistuksen puolesta antamatta varsinaisesti teologisia eväitä sen arvioimiseen, mitkä virat voisivat kuulua diakonaatin alaan. Perustevaliokunta oli pyrkinyt tässä vaiheessa saattamaan ainoastaan diakonian vihkimyksen sekä sen edellytykset ja seuraukset kirkon lainsäädäntöön. Myöhemmin voitaisiin päättää, missä muissa kuin diakonian tehtävissä voi toimia diakoniksi vihittynä”, Repo kirjoittaa Facebook-sivuillaan.
Piispa jatkaa, että hänelle on valjennut, että diakonaattiuudistus, jonka odotetaan ratkaisevan eräiden työntekijäryhmien asemaan ja ammattiin liittyviä asioita, paisuu valmisteluvaiheessa aina niin suureksi, että sitä on mahdoton toteuttaa.
Turussa kirkolliskokouksessa viime viikolla käsitellyssä kirkkohallituksen esityksessä ehdotettiin uutta diakonivirkaa. Esityksen mukaan diakonivirkaan voitaisiin vihkiä henkilö, jolla on kelpoisuus seurakunnan diakoniatyöntekijän, nuorisotyönohjaajan, lähetyssihteerin, varhaiskasvatuksen ohjaajan tai lapsityönohjaajan virkaan ja joka on virka- tai työsuhteessa seurakuntaan, seurakuntayhtymään, kirkkohallitukseen, tuomiokapituliin, kirkon lähetysjärjestöön tai kirkkojärjestyksessä tarkoitettuun muuhun kristilliseen yhteisöön.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kirkkoneuvos löi hanskat tiskiin kirkolliskokouksessa
Diakoniatyöntekijät liputtavat kolmisäikeisen viran puolesta