Monissa valtioissa, kuten Kiinassa ja Indonesiassa, on erillinen uskonto- tai kirkkoministeri.
Suomessa kirkolliset asiat kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan. Ministeriön tavoitteena on turvata uskonnonvapauden toteutuminen ja edistää mahdollisuuksia uskontojen tunnustamiseen ja harjoittamiseen. Menneellä vaalikaudella kirkollisista asioista on vastannut kristillisdemokraattien puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen.
Kirkkoministeri on käsitteenä harhaanjohtava, koska Suomessa uskonnollisista asioista vastaavalla ministerillä ei ole vaikutusvaltaa kirkon asioihin. Ministerin tehtävänä on huolehtia esimerkiksi siitä, että kirkon lainsäädäntöasiat viedään eteenpäin valtioneuvostosta eduskuntaan, mutta hän ei voi muuttaa esityksiä mitenkään.
– Tältä kannalta on lähes samantekevää kuka tehtävän saa. Räsänen antoi vaikutelman, että hän pystyi vaikuttamaan kirkon sisäisiin asioihin. Kirkon kannalta seuraukset olivat ikäviä, sanoo teologian tohtori Gustav Björkstrand.
Björkstrand toimi kulttuuri- ja tiedeministerinä vuosina 1983–1987 ja vastasi tuolloin kirkollisista asioista. Hän jäi eläkkeelle Porvoon piispan tehtävästä vuonna 2009.
Maissa, joissa valtio haluaa kontrolloida kirkkoja tai uskontoja, uskontoministerillä on huomattavasti suuremmat vaikutusmahdollisuudet. Pohjoismaista Tanskan valtiolla on vahvin vaikutusvalta maan kirkkoon. Tanskan kirkko- ja kulttuuriministeri on Marianne Jelved.
Björkstrandin mielestä Suomessa kirkolliset asiat kuuluvat luontevimmin opetus- ja kulttuuriministerille.
– Tehtävää ovat menestyksellisesti hoitaneet myös henkilöt, jotka eivät ole kuuluneet kirkkoon, mutta tietenkin on eduksi, jos ministerillä on myönteinen käsitys uskonnoista ja hän kunnioittaa niiden toimintavapautta, Björkstrand toteaa.
Uusi hallitus on määrä nimittää virkaan perjantaina.
Kuva: Minerva Seppälä