Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) torstaina alkavaan yleiskokoukseen Tallinnassa osallistuu ensimmäistä kertaa jäsenenä myös Ortodoksinen kirkko Ukrainassa (OKU). Mukana on myös Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan kirkon (UOK:n) jäseniä, muun muassa paneelikeskusteluissa.

– OKU:n edustajat eivät EKK:n sääntöjen mukaan saa vielä tässä yleiskokouksessa äänestää, koska kirkko on ollut EKK:n jäsen vasta alle puoli vuotta, Itä-Suomen yliopiston yliopisto-opettaja, isä Teemu Toivonen sanoo.

Toivonen edustaa Suomen ortodoksista kirkkoa Tallinnan yleiskokouksessa.

Moskovan patriarkaatti ei Toivosen mukaan myöskään tule tätä asiaa sotkemaan.

– Se jättäytyi pois EKK:n toiminnasta jo vuosia sitten, kun Viron Konstantinopolin alainen autonominen ortodoksinen kirkko hyväksyttiin jäseneksi.

Moskovan patriarkaatti ei tunnetusti hyväksy sitä, että Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti myönsi OCU:lle täyden itsenäisyyden eli autokefalian vuonna 2019. Moskovan näkökulmasta kaikki Ukrainan ortodoksit kuuluvat sen alaiseen Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon (UOK).

– Konstantinopoli voi myöntää autokefalioita ortodoksisten kirkkojen synodien välillä. Mutta Moskova ei tätä hyväksy, Toivonen tietää.

EKK:N YLEISKOKOUKSELLA on Toivosen mukaan ortodoksisille kirkoille sama merkitys kuin aikaisemminkin: ortodoksiset paikalliskirkot kohtaavat muiden kirkkojen ohessa myös toisiaan.

– EKK on kohtauspaikka kaikenlaisille kirkoille ja kaikenlaisille ortodokseille, sekä henkilötasolla että kirkkojen tasolla. Se on tärkeää, koska Venäjän ortodoksinen kirkko on jo kauan edistänyt ortodoksisen kirkon hajaannusta, ja siten ekumeenista hajaannusta, Toivonen sanoo.

Toivosen mukaan on olemassa tutkimustietoa siitä, että epävarmassa liberaalissa maailmassa jotkut kokevat pakopaikaksi konservatiivisen kristillisyyden. Halukkaiden on sellaista myös helppo tukea. Moskovan patriarkaatti harjoittaa Toivosen mukaan globaalin konservatiivisen kristillisyyden tukemista. Samalla se pitää yllä myös kirkkojen jakautuneisuuden kulttuuria.

– Konservatiivinen, Moskova-vetoinen, maailmasta pakeneva kristillisyys löytää maaperää muun muassa Yhdysvalloissa. Sitä haetaan Yhdysvalloissa mielellään Moskovan patriarkaatin alaisista ortodoksisista kirkoista. Syntymäortodoksit taas jättävät kirkon, joten sen kokonaisjäsenmäärä kuitenkin laskee.

Niinpä monille amerikkalaisille ortodokseille esimerkiksi ekumeeniset pyrkimykset ovat Toivosen mukaan täysin vieraita.

Takaisin Eurooppaan. EKK:n tietynasteinen ongelma Toivosen mukaan on, että eräät suuret ortodoksiset kirkot – Venäjän, Georgian ja Bulgarian – eivät ole nyt sen toiminnassa mukana.

– Georgia ja Bulgaria lähtivät jo aikapäiviä sitten pois. Ne tekivät päätöksensä ekumeniaan liittyvistä syistä. Moskovan syyt taas näyttäytyvät poliittisina. Bulgariasta, Georgiasta ja Venäjältä on edelleen jäseninä baptisti- ja helluntaikirkkoja.

VENÄJÄN HYÖKKÄYS Ukrainaan on jakanut myös ortodoksisia kirkkoja. EKK:lla on Toivosen mukaan käytössään joitakin keinoja tilanteen korjaamiseksi.

– EKK voi rukoilla rauhan puolesta ja puhua asiasta, toivottavasti varsinkin hallituksen tai pääsihteerin suulla. Itseymmärryksensä puolesta järjestöllä on periaatteessa keinoja toimia rauhan instrumenttina. Mutta mitä se sitten olisi käytännössä, sitä on vaikea sanoa.

Suurista ortodoksisista kirkoista paikalle tulevat Serbia, Romania ja Kreikka, sekä kansainvälisenä toimijana Ekumeeninen patriarkaatti: patriarkka Bartolomeos on yksi kokouksen pääpuhujista.

– Näistä kirkoista mukana on esimerkiksi nuoria stuertteina. Samalla tulee erilaisia mielipiteitä, enemmistökirkkojen sisälle mahtuu hyvin monenlaista ajattelua.

Poliittisesti monessa suhteessa Venäjä-myönteinen Serbia on taiteillut EU:n ja Venäjän välillä. On oma kysymyksensä, näkyykö se myös ekumeniassa.

– Mutta Serbian kirkon nuorten ja nuorten aikuisten osallisuus on aika näkyvää. Ja he ovat lähtökohtaisesti hyvin Eurooppa-myönteisiä.

Tällä kertaa yleiskokouksessa on Toivosen mukaan vuoro valita kokoukselle ortodoksinen presidentti.

Mitä yleiskokouksen konkreettiseen esityslistaan sisältyy, sitä Toivonen ei lähde ennustamaan.

– En ole niitä dokumentteja vielä nähnyt. Mutta järjestön taloustilanne ja pienenevät resurssit oletettavasti ainakin kuuluvat nyt asialistalle.

EKK SYNTYI kylmän sodan keskellä vuonna 1959. Onko järjestöllä tehtävää nyt toisenlaisessa maailmassa? Vai onko Venäjän aggressiivisen politiikan ja toiminnan vuoksi nyt itse asiassa palattu aikaan, jolloin EKK syntyi? Mikä voisi olla EKK:n uusi rooli?

– Yleiskokous käsittelee varmaankin tuota asiaa. Esityksiä ei ole vielä annettu työstettäviksi. Jos mennään vaikuttamistyönlinjalle EU:n suuntaan, mitä se tulee olemaan? Jäseninä on kirkkoja myös EU:n ulkopuolelta.

Toivonen toivoo, että EKK:n työlle olisi eurooppalaisen ekumenian maailmassa tarve ja lokero.

– Se voi käydä keskustelua demokratiasta ja ihmisoikeuksista sekä niiden kristillisestä taustasta ja perusteista. Ne eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä. Meillä Euroopassa on lähtökohtaisesti yhteinen pohja keskustella näistä. Eurooppalainen yhteistyö voi antaa globaalille kristinuskolle mallin keskustelussa avoimen yhteiskunnan kanssa, Teemu Toivonen sanoo.

Jussi Rytkönen