Tämä juttu kuuluu Kotimaa-lehden sarjaan Kirkko ja minä. Siinä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa kirkkosuhteestaan kertoo kirkoissa usein vieraileva ja Rekolan kirkon alttaritaulun tehnyt kuvataiteilija Nanna Susi.

”Käyn mielelläni kirkoissa. Minulla on kaksi kotia, joista toinen on Helsingissä ja toinen Roomassa. Siellä kirkkoja on jokaisessa kadunkulmassa. Tasoitan niissä hengitystäni lähes päivittäin.

Kirkot ovat vahvasti sekä uskon että kulttuurin koteja. Taidemaalarina haastan itseäni jatkuvasti. Maalaaminen on prosessi, jossa tuhotaan osia, jotka eivät toimi ja maalataan päälle, jotta löydetään jotain hyvää ja säilytettävää. Ajattelen, että epäonnistumisia ei ole, ja silloin tullaan alueelle, johon kuuluu usko ja luottamus. En kykenisi maalaamaan ilman uskon ymmärtämistä.

ALUN PERIN Rekolan kirkon alttarilla oli Juho Karjalaisen isokokoinen grafiikan työ, mutta sitten sinne haluttiin alttaritaulu. Asiasta järjestettiin yleinen taidekilpailu. Samoihin aikoihin olin Tallinnan risteilyllä hakemassa ystävälleni Villelle synttärijuomia, ja mukana olivat hänen vanhempansa, joista toinen oli pappi. Hän kertoi, että Rekolan kirkkoon ollaan tilaamassa alttariteosta. Olin ihan varma, että se on minun juttuni.

Myöhemmin näin unen, joka johti alttaritaulun tekemiseen. Unessa oli alttaritaulun muotoinen ihmeellinen harmaa taulu, jossa luki: ”Lähempänä maata kuin maa, lähempänä taivasta kuin taivas.” Voitin kilpailun yksimielisesti.

Tehtävä oli minulle hyvin merkittävä, ja koin ihmeellisiä asioita maalatessani sitä. Näin esimerkiksi enkelin. Kerran unessa Jumala kysyi minulta, mitä sinä Nanna tahdot? Vastasin, että kupin kahvia. Rekolan kirkon silloinen kirkkoherra Jukka Yrjölä antoikin minulle myöhemmin leikkisästi kahvikupin, johon oli printattu alttarimaalaus.

Nanna Susi studiollaan. Kuva: Pihla Penttinen

MAALAUKSENI KOOSTUU 12 osasta opetuslasten lukumäärän mukaan. Teos on kuusimetriä korkea ja kolme leveä.

Pelkään korkeita paikkoja. Muistan, miten minua pelotti kiivetä korkeille maalaustelineille. Kerran mieleeni tuli, että mitä jos tipun alas ja kuolen. Pohdin tätä ääneen papille, joka oli juuri lähdössä kirkkosalista. Hän totesi ovelta, ettei mikään ole varmaa – upposihan se Titanicin. Jäin pensseli kädessä sinne ylös ja ajattelin, että jos minä tuohon kuolen, niin ei se ole ollenkaan huono paikka lähteä.

Rekolan kirkko on toiselta nimeltään Pyhän Andreaan kirkko. Alttarimaalaus on merihenkinen, koska apostoli Andreas oli kalastaja.

Maalauksessa on alhaalla polvistumispaikka okrantappuroineen ja kultaisine ehtoollispikareineen. Porrasaskelmat johtavat ylös vuoteelle ja vuoteelta valuvat alaspäin lakanat. Vuode on tyhjä ja ylösnouseminen on tapahtunut. Verkkojen ja kalojen ohella maalauksessa on tähdenmuotoinen risti, josta valuu suuri kyynel.

Minnamaria Koskela