Saarijärveläinen Selma Rainio (s.1873) oli ensimmäinen suomalainen lähetyslääkäri nykyisen Namibian alueella. Silloiselle Ambomaan alueelle vuonna 1908 saapunut Rainio aloitti työn tyhjästä. Hänellä oli ainoastaan potilaita.
Kolmen työkauden aikana Rainio perusti Onandjokwen sairaalan ja aloitti paikallisten ihmisten sairaanhoitajakoulutuksen.
Nykyisin valtion ylläpitämässä Onandjokwen sairaalassa työskentelee kymmeniä lääkäreitä ja yli 200 sairaanhoitajaa.
Saarijärvellä lauantaina 23.8. pidetty Selma Rainio -seminaari kartoitti suomalaisten poikkeuksellisen pitkää, jo lähes 160 vuotta kestänyttä yhteyttä Namibiaan. Ensimmäiset Suomen Lähetysseuran lähettämät työntekijät saapuivat Pohjois-Namibiaan silloiseen Ambomaan alueelle vuonna 1870.
Seminaari valotti muutosta, joka on tapahtunut lähetystyön päättyessä ja yhteyksien jatkuessa nyt elinkeinoelämän, yliopistojen, kulttuurin ja matkailun kautta.
Tämän yhteyden monipuolisuutta kuvasi seminaarin osallistujajoukko. Paikalla oli Namibiassa aikoinaan työskennelleitä harmaahapsisia lähetystyöntekijöitä, yliopistotutkijoita, kaupallisten yhteyksien edustajia sekä ihmisiä kansalaisjärjestöistä.
Suomen suurlähettiläs Namibiassa Katja Kalamäki totesi, että Suomen ja Namibian pitkä suhde on poikkeuksellinen kansainvälisessä vertailussa.
– Harvalla maalla Namibiassa on sitä luottamusta, joka syntyy näin pitkästä yhteydestä.
Harvalla maalla Namibiassa on sitä luottamusta, joka syntyy näin pitkästä yhteydestä.
EDUSKUNNAN Namibia-ystävyysryhmän puheenjohtaja Kansanedustaja Ville Valkonen (kok.) osallistui seminaariin etäyhteyden kautta.
Valkonen painotti omassa puheenvuorossaan Namibia-yhteyksien sijaan koko Afrikan mannerta. Hän muistutti siitä, ettei Afrikasta pidä puhua kuin yhdestä maasta, koska siellä on 54 maata ja mantereella puhutaan tuhansia eri kieliä.
– Siksi Afrikka-politiikan pitäisi aina olla maakohtaista, Valkonen sanoi.
Ville Valkosen mukaan yksi tavoite olisi saada suomalaisia pk-yrityksiä innostumaan nykyistä enemmän yhteistyöstä Afrikan eri maiden kanssa. Valkosen mukaan Afrikan manner on tulevaisuuden manner.
– Vuoteen 2050 mennessä maailman ihmisistä joka neljäs asuu Afrikan mantereella.
Ville Valkosella on erityinen yhteys seminaariin teemaan. Hän on asunut lähetystyöntekijäperheen lapsena Pohjois-Namibiassa Onandjokwella samassa talossa, joka oli aikoinaan Selma Rainion koti.
Kyseisessä talossa toimii nykyisin Selma Rainio-museo, jota muun muassa Saarijärven seurakunta tukee taloudellisesti. Kyseessä lienee ainoa suomalaiselle lääkärille ulkomailla omistettu museo.
Ville Valkonen totesi Rainioon ja muihin Ambomaan lähetystyön pioneereihin liittyen, että harva ihminen nykymaailmassa olisi valmis lähtemään purjelaivalla ja härkävankkureilla kohti tuntematonta.
MITÄ OPITTAVAA Suomella on esimerkiksi yritystoimintaan pitkästä Namibia-suhteesta? Tätä pohdittiin paneelikeskustelussa.
Katja Kalamäen mukaan pitkäjännitteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Hän painotti myös luottamusta.
– Tärkeää on muistaa kuunnella paikallisia ihmisiä ennen kuin aletaan tarjota ratkaisuja. Lisäksi kannattaa investoida ihmisten välisiin suhteisiin, ei pelkästään hankkeisiin, Kalamäki sanoi.
Saarijärveläinen kansanedustaja Petri Honkonen (kesk. ) painotti samaa asiaa. Hänen mukaansa seminaarin antikin on osoittanut sen, että suomalaisten suhdetta Namibiaan on kuvannut ihmiseltä ihmiselle -asenne.
– Joku isompi valtio on saattanut hoitaa yhteyksiä erilaisella tavalla, Honkonen sanoi.
Saarijärven kirkkoherra Jarmo Autosen mukaan lähetystyö kertoo osaltaan siitä, että pienistä aluista kuten lähetyspiirien villasukkien kutomisesta voi kasvaa suurta ja pysyvää.
Namibian kunniakonsuli Timo Palander painotti yritystoimintaa ja nosti esimerkiksi Metson toiminnan Namibiassa kaivosteollisuudessa. Metso on mukana tavalla tai toisella lähes kaikissa namibialaisissa kaivoksissa. Sen lisäksi Metso kouluttaa kaivosalan osaamiseen nuoria namibialaisia.
Suomi-Namibia-seuran puheenjohtaja Martti Eirola korosti koulutuksen merkitystä tulevaisuuden rakentamisessa. Lähes kaikilla suomalaisilla yliopistoilla on yhteistyötä namibialaisten yliopistojen kanssa.
Annettaisiinko lapselle sortajan nimi?
OLIKO LÄHETYSTYÖ kolonialismia vai ei, kysyi Suomen Eteläisen Afrikan kulttuuri ja tiedeinstituutin puheenjohtaja, professori Kalervo Väänänen paneelin päätteeksi.
Kirkkoherra Jarmo Autonen sanoi, että Selma on Namibiassa yleinen nimi.
– Annettaisiinko lapselle sortajan nimi, hän kysyi.
Autosen mukaan lähetystyöntekijöiden lähtökohtana oli lähimmäisenrakkaus.
Lähimmäisenrakkauteen on kuitenkin sisältynyt nykykäsityksellä arvioituna myös kielteisiä piirteitä. Seminaarissa esiintynyt muusikko, Namibiassa pitkään asunut musiikin tohtori ja muusikko Sakari Löytty puhui kulttuuri-imperialismista.
– Lähetystyö ja kirkko ovat olleet vaikuttamassa kulttuurin muutokseen. Käytännössä se on merkinnyt esimerkiksi perinteisten soittimien häviämistä, koska katsottiin, etteivät ne sovi kristilliseen kulttuuriin.
Löytty muistutti kuitenkin siitä, etteivät lähetystyöntekijät ole hakeneet Namibiasta taloudellista hyötyä.
– Suomeen on lähetetty Namibiasta rahaa vain silloin kun paikalliset keräsivät kolehdin auttaakseen sotaa käyviä suomalaisia toisen maailmansodan aikana.
Martti Eirola muistutti omassa puheenvuorossaan, että suomalaiset lähetystyöntekijät asemoituivat aikanaan kolonialismia vastaan tukiessaan maan itsenäistymistä Etelä-Afrikasta. Namibia itsenäistyi vuonna 1990 YK:n johdolla Martti Ahtisaaren toimittua YK:n pääsihteerin erityisedustajana
Selma Rainio-seminaarin järjestivät Saarijärven kaupunki ja seurakunta sekä Eteläisen Afrikan kulttuuri ja tiedeinstituutti (FSAI).
Lue myös:
Fida on pienen joukon perustama ja nyt se on yksi suurista kehitysyhteistyötä tekevistä järjestöistä
Ilmoita asiavirheestä