Suomen Lähetysseuran vuosikokous valitsee järjestön hallitukseen ensi viikonlopun kokouksessaan neljä jäsentä. Pohjaesityksestä vastaa vaalitoimikunta. Mikäli toimikunnan esitys tulee hyväksytyksi, SLS:n hallituksessa on Helsingin hiippakunnalla neljä paikkaa, muilla hiippakunnilla kullakin yksi paikka lukuun ottamatta Lapuaa, joka jää kokonaan ilman hallituspaikkaa.
Vuosikokouksen päätös merkitsisi sitä, että Lapuan hiippakunnalta evättäisiin hallituspaikka jo toisena peräkkäisenä vuotena. Nykyisessäkään hallituksessa ei ole Lapuan hiippakunnan edustajaa.
Vaalitoimikunnan esitykseen on kirjattu SLS:n sääntöjen asettamat reunaehdot. Niiden mukaan hallituksessa tulee olla kirkkomme piispakunnan edustus sekä monipuolista suuren järjestön hallitustyöskentelyssä tarvittavaa osaamista ja kokemusta. Lisäksi toimikunnan on ”huolehdittava, että hallituksessa on riittävän tasapuolinen hiippakuntien, järjestöä tukevien hengellisten suuntausten sekä molempien sukupuolten edustus.”
Hiippakuntia koskeva tasapuolisuus jää esityksessä toteutumatta. Tästä huolimatta vaalitoimikunta katsoo laatineensa mahdollisimman hyvän kokonaisuuden ja kehuu yksimielisyyttään. Jokin kuitenkin kalvaa mieltä. Toimikunta nimittäin myöntää, että esitetyllä kokoonpanolla ei saavuteta täyttä alueellista edustusta. Siitä luopumista perustellaan väittämällä ylimalkaisesti, että esitetyt ehdokkaat ”vastaavat hakijoista parhaiten niihin tarpeisiin, joita SLS:n hallitustyöskentelyssä tällä hetkellä on”.
Kysynkin, mitkä nuo tarpeet mahtavat olla ja missä ne on määritelty?
Vaalitoimikunnan ehdotusta tasapuolisempi kokonaisuus saavutetaan valitsemalla hallitukseen myös Lapuan hiippakunnan ehdokas. Seinäjoen seurakunta on ehdottanut tehtävään toiminnanjohtaja Kalle Hiltusta. Hänellä on kokemusta koko maan kattavan järjestön (Herättäjä-Yhdistys) johtamisesta, vapaaehtoisuuteen perustuvasta taloudesta ja seurakuntayhteyksien vaalimisesta. Ekumeeniset ja kansainväliset yhteydet ovat hänelle tuttuja.
Toivon, että vastakin kaikki seurakunnat maantieteellisestä sijainnistaan riippumatta kokevat SLS:n omaksi järjestökseen. Nyt olisi käytävä keskustelua siitä, miten SLS:n sitoutuminen seurakuntiin ja maailman muutosten luomat tarpeet kohdataan asettamatta niitä toistensa vaihtoehdoiksi.
Simo Peura
Kirjoittaja toimi Lapuan hiippakunnan piispana 2004–2022 ja SLS:n hallituksen puheenjohtajana 2021–2023.