Helluntaiherätykseen kuuluu alle yksi prosentti suomalaisista. Pieni joukko on saanut hämmästyttävän paljon aikaan. Se perusti vuonna 1927 lähetysjärjestön, jolla on nykyisin yli 20 miljoonan euron vuosibudjetti ja hyvä maine Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyön kumppanina.
Fida on nykyisin yksi Suomen suurimmista lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevistä järjestöistä. Lähetys- ja avustustyötä tehdään liki 50 maassa neljällä mantereella.
Avustustyötä?
– Sitähän se on, Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola perustelee epämuodikkaan sanan käyttämistä.
Monissa pöydissä apu-sanan yli vedetään viiva, koska se kuulostaa yläpuolelle asettumiselta.
Hakola vetäisi mieluummin viivan toisen sanan yli.
– Kehitysyhteistyö voisi minun puolestani olla vain yhteistyötä.
Hakola pitää vertaisuutta ja yhdessä tekemistä niin tärkeinä, että ne menevät jopa kehityksen edelle.
”Ilman naisia työmme olisi ollut mitätöntä.
He ovat olleet
pelottomia maailman muuttajia.
VUODEN LOPUSSA eläkkeelle jäävä toiminnanjohtaja aloittaa järjestönsä tarinan merimies Emil Danielssonista. Hän oli suomalaisen helluntailiikkeen ensimmäinen lähetystyöntekijä, joka purjehti Afrikkaan 1912.
Kului kymmeniä vuosia, ennen kuin alettiin puhua mitään kehitysyhteistyöstä, vaikka tämä juonne on kulkenut mukana aina. Kehitystutkimuksen oppikirjoistakin voi lukea, kuinka suomalaiset lähetyssaarnaajat alkoivat kehittää sairaanhoitoa ja perustaa kouluja Afrikassa ja Aasiassa.
– Mies saarnasi ja vaimo teki avustustyötä. Naisista monet olivat sairaanhoitajia, Hakola kertoo.
Enää suomalaiset eivät ole päähenkilöitä, vaan he tukevat itsenäistyneitä kumppanikirkkoja niiden ponnisteluissa kohti yhteiskunnallista muutosta.
Asennemuutos on ollut suuri, sillä Fida ja sen edeltäjät, Suomen Vapaa Ulkolähetys ja Lähetyksen kehitysapu, ovat houkutelleet joukkoihinsa vahvoja ja pioneerihenkisiä ihmisiä. Monet heistä olivat naimattomia naisia, kuten lastenkodin Intiaan perustanut Aune Hyny ja Bangladeshiin lastenkodin perustanut Annikki Raatikainen.
– Ilman naisia työmme olisi ollut mitätöntä. He ovat olleet pelottomia maailman muuttajia. Pioneeri menee minkä tahansa kiven läpi, eikä häntä pysäytä kuin kuolema.
ALOITTAESSAAN FIDAN johtajana 2009 Harri Hakola oli jo vetänyt järjestön kehitysyhteistyötä ja tehnyt pätkän käytännön hommia Keniassa.
– Keniassa tehtäväni oli kansallistaa lastenkoti. Menin Afrikkaan ihan ummikkona Wasalandian talouspäällikön tehtävistä. Ymmärsin kuitenkin, että meidän pitää antaa paikallisten tehdä ja vaikuttaa.
Hiukan autettuna lastenkodin uusi paikallinen johtaja keksi, että kalliin lastenkodin ylläpitämisen sijaan lapsia ryhdyttäisiin auttamaan perheisiin.
– Tämä on ollut Fidan periaate. Tuetaan koteja ja perheitä mieluummin kuin laitosmaista hoivaa.
Hakola omaksui jo Keniassa ajatuksen, että mitään ei pidä kansallistaa, vaan paikallisen omistajuuden on oltava alusta asti vahvaa. Monet ongelmat johtuvat hänen mukaansa valkoisen miehen kiireestä. Oman johtajuutensa vahvuutena hän pitää aikaan liittyvän erilaisuuden ymmärtämistä.
– En hae nopeita voittoja. Ajattelen kuin kiinalaiset: suunta on tärkein. Vauhtia tulee sen mukaan kuin on mahdollista.
Fida jatkaa suomalaisten työntekijöiden
lähettämistä työalueille.
ilman läsnäoloa ei voi ymmärtää hyvin.
SUOMI OLI sodasta toipuva ja evakkoja asuttava maa, kun se 1950-luvulla ryhtyi auttamaan vielä suurempien haasteiden kanssa kamppailevia valtioita. Seuraavalla vuosikymmenellä ulkoministeriöön perustettiin kehitysyhteistyötoimisto, ja 1975 ministeriö myönsi ensimmäisen kerran varoja kansalaisjärjestöjen kautta tehtävään kehitys-yhteistyöhön.
Fida oli tuen saajien joukossa alusta asti, kuten myös Suomen Lähetysseura. Kymmenen vuotta myöhemmin Fida alkoi saada ulkoministeriöltä rahaa myös kriisien ja luonnonkatastrofien uhreiksi joutuneiden nopeaan auttamiseen.
– Kaikki tämä on vaatinut sen, että osaamisemme on pidetty hyvällä tasolla.
Hakolan puheessa toistuvat useasti sanat yhteisöllisyys ja kumppanuus. Fida on päättänyt jatkaa suomalaisten työntekijöiden lähettämistä työalueille, koska ilman läsnäoloa ei voi ymmärtää hyvin.
– Läsnäolo auttaa myös kumppaniamme ymmärtämään meitä.
Rauhantyöhön Hakola olisi valmis panostamaan enemmän.
– Rauhaa tarvitaan, ja suomalaisilla on siinä annettavaa.
HAKOLA SYNTYI Pohjois-Pohjanmaalla Kempeleessä uskovan äidin helmaan. Siitä matka on jatkunut vapaakristillisen opiskelijatyön ja muun muassa Kansanlähetyksen aktioiden kautta oman kutsumuksen syventymiseen.
Hän tekee mielellään yhteistyötä monenlaisten järjestöjen kanssa mutta myöntää, että varainhankinnassa niiden on kuitenkin kilpailtava. Hakolalla on kilpailussa kaksi periaatetta. Pyydä selkeästi ja puhu totta.
– Emme lupaa mitään, mitä emme saa aikaiseksi. Haluamme tehdä asiat eettisesti.
Varainhankinnassa pantiin 1980-luvulla suuria toiveita kirpputoreihin, jotka ovat sittemmin saaneet trendikkäämmän nimen ”Fida secondhand”. Monien tuottoisien vuosien jälkeen kierrätyksestä on tullut muotia ja kilpailu on kiristynyt siinä määrin, että 13 paikkakunnalla toimiva myymäläketju tuotti viime vuonna tappiota.
Kovin helposti ei liikeideasta luovuta, sillä tunnetun brändin luominen on ollut kova työ. Fida muistetaan parhaiten juuri second hand -myymälöistään.
Vaatteita ja muuta tavaraa ostavat kirpputoriasiakkaat ovat Fidan toiminnan suurin rahoittaja liki kymmenen miljoonan euron vuosittaisilla ostoillaan. Melkein yhtä paljon tulee erilaisina toiminnan tukina ulkoministeriöltä ja EU:lta.
– Meillä on ulkoministeriön kanssa poikkeuksellisen hyvä yhteistyö, Hakola kehaisee.
”Keskeneräisyys kuuluu kaikkeen
tekemiseen. En ajatellutkaan
saavani maailmaa valmiiksi.
ENTÄ MIKÄ häneltä jää kesken, kun hän jättää tehtävänsä seuraajalleen, pitkään Fidassa apulaislähetysjohtajana toimineelle Jyrki Palmille?
– Keskeneräisyys kuuluu kaikkeen tekemiseen. Mikään ei silti jää harmittamaan. En ajatellutkaan saavani maailmaa valmiiksi.
Seuraajalleen hän toivoo uskallusta ja luottamusta vaikeanakin aikana, joka tulee varmasti.
Suomalaisen kehitysyhteistyöpolitiikan liukuminen suuntaan, jossa Suomi etsii entistä avoimemmin omaa etuaan, ei Hakolaa miellytä.
– Meitä maailmanparantajia on kuitenkin riittävästi. Ei kehitysyhteistyö lopu, mutta sen on löydettävä tämän päivän parhaat tavat toimia, muuten sillä ei ole tulevaisuutta.
Mitä hän haluaa sanoa niille, jotka päättävät valtion kehitysyhteistyön resursseista?
– Suomi on talousvaikeuksista huolimatta rikas maa, ja meidän kuuluu pitää kiinni kansainvälisistä sitoumuksista. Tämä on uskottavaa ulkopolitiikkaa ja osa koko Suomen uskottavuutta.
Suomi on Harri Hakolan mielestä edelleen demokratian, tasa-arvon ja koulutuksen mallimaa, jolla on velvollisuus näyttää maailmalle suuntaa.
– Rikkaan kuuluu auttaa – viisaasti. Seurantamekanismien tulee olla sellaisia, että voimme varmistua rahan päätymisestä oikeaan kohteeseen.
Yritysten ottaminen mukaan on Harri Hakolan mielestä oikea suunta juuri näillä ehdoilla.
– Pitää arvioida, ettei se ole vain rahan heittämistä johonkin ja toivomista, että tuloksia tulee.
HARRI HAKOLAN johtajakausi osui aikaan, jolloin Fidassa käytiin kahdet raskaat yhteistoimintaneuvottelut. Toiset päättyivät vuodenvaihteessa, ja edelliset pidettiin 2015 valtion isojen kehitysyhteistyöleikkausten jälkeen. Silloin irtisanomisia tuli peräti 23.
Yt-prosessit ovat johtajalle raskaita. Hakola myöntää, että ne ovat vauhdittaneet hänen päätöstään jäädä eläkkeelle.
– Viime vuonna päätin, että hoidan muutosneuvottelut loppuun ja olen siihen saakka, että uusi johtaja saadaan valittua.
Tuskin hän eläkkeelläkään jää kokonaan sivuun, mutta silloin voi budjetin pyörittämisen sijaan puhua vaikkapa laupiaasta samarialaisesta, joka jaksaa innostaa Hakolaa aina uudelleen.
Välinpitämättömien miesten jäljessä kulkee vieras ja vihollisena pidetty henkilö, joka ei vaadi mitään vaan auttaa kovia kokenutta vapaasti omasta tahdostaan. Hän antaa oikeanlaisen avun ja on rinnalla niin kauan, että kovia kokenut pääsee jaloilleen.
Lue myös:
Kehitysyhteistyön rahoitusleikkauksilla on kauaskantoiset seuraukset
”Meillä on vastuu auttaa” – Suomen piispat vetoavat kehitysyhteistyön puolesta
Ilmoita asiavirheestä