Kaikkien aikojen ensimmäisenä rasismin torjunnan koordinaattorina Euroopan komissiossa työskentelee suomalainen Michaela Moua. Hänen johtamansa neljän hengen antirasismitiimi on osa Euroopan komission oikeus- ja yhdenvertaisuusosastoa, jossa työskentelee kaikkiaan viitisen sataa ihmistä.

Mouan työlle leimallista on ahkera verkostoituminen. Hän pyrkii löytämään eri organisaatioista ihmisiä, jotka tunnistavat antirasismityön merkityksellisyyden ja tärkeyden ja pystyvät viemään asioita eteenpäin.

– Myös poliittinen tuki komission johdolta on valtavan tärkeää.

Tasa-arvoasioista vastaa tällä hetkellä komissaari Hadja Lahbib.

Mouan tiimin työnä on edistää Euroopan komission rasisminvastaisen toimintaohjelman toteutumista. Ohjelma levittää tietoisuutta rasismista EU-jäsenmaissa ja kokoaa yhteen keinoja vähentää rasismia.

Työtä riittää jo pelkästään EU-instituutioiden sisällä, kun Moua tiimeineen pyrkii valtavirtaistamaan antirasismin muuhunkin komission politiikkaan. Tavoitteena on, että antirasistinen tulokulma osattaisiin huomioida kaikilla sektoreilla. Mouan tiimi tekeekin paljon töitä muiden osastojen kanssa, joiden vastuulla ovat esimerkiksi työllisyyteen, maahanmuuttoon, koulutukseen, tekoälyyn ja demokratiaan liittyvät kysymykset.

– Valtavirtaistamisella pyritään varmistamaan, että eriarvoisuutta ei vahingossa ylläpidetä eri aloilla, vaan varmistetaan yhdenvertaisempi politiikka.

ENNEN TYÖTÄÄN tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymysten parissa Moua pelasi ammatikseen yhdeksän vuotta koripalloa eri puolilla Eurooppaa. Suomea hän on edustanut 124 kertaa koripallomaajoukkueen riveissä. Koripalloammattilaiseksi häntä valmistivat opiskeluvuodet Yhdysvalloissa Ohion osavaltionyliopistossa, missä Moua suoritti alemman korkeakoulututkinnon pääaineenaan kansainvälinen politiikka.

Maailmalla vietettyjen koripallovuosien jälkeen Moua muutti takaisin Suomeen, keskelle taantuman värittämiä vuosia 2009 ja 2010. Vaikea työllisyystilanne vaikutti siihen, että Moua halusi jatkaa opintojaan ja suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon opintoja Roskildessa pääaineinaan globaali kehitystutkimus ja kansainvälinen politiikka.

Suomessa hän alkoi kartuttaa osaamistaan yhdenvertaisuuskysymyksistä ja rasismin vastaisesta työstä kansalaisyhteiskuntatasolta eri yhdistyksistä ja Vantaan kaupungilla. Tuntumaa antirasismiin ja syrjintään liittyviin EU-hankkeisiin hän sai projektinjohtajana oikeusministeriössä.

Tätä seurasi työ ylitarkastajana yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa. Moua oli muun muassa laatimassa selvitystä, jossa todettiin silloisen järjestelmän selvästi ohjaavan rodullistetut koululaiset suomi toisena kielenä -ryhmiin (S2) silloinkin, kun lapsi osasi suomea äidinkielentasoisesti.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta Moua palasi oikeusministeriöön työstämään rasisminvastaista toimintaohjelmaa Rinne–Marinin hallituskaudella. Mouaa ilahdutti se, että ohjelman keskiöön nostettiin nimenomaan rakenteellinen rasismi. Ohjelmassa esitettiin toimia esimerkiksi työelämän monimuotoisuuden lisäämiseksi ja rekrytoinnissa tapahtuvan syrjinnän vähentämiseksi.

RAKENTEELLISTA RASISMIA tunnistetaan esimerkiksi koulutuksen ja työelämän parista, vuokra-asuntomarkkinoilta sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin pääsemisestä. Moua nostaa esille Helsingin yliopiston tutkija Akhlaq Ahmadin tutkimushankkeet, joissa Ahmad on osoittanut työnhakijan ulkomaalaisen nimen vaikeuttavan työnsaantia. Vuosien 2018–2019 kenttäkokeessa lähetettiin yhteensä 3 220 kuvitteellista työhakemusta eri työpaikkailmoituksiin muun muassa hallinnon, myynnin, IT:n ja terveydenhuollon aloilla. Työnhakijoiden nimet valittiin edustamaan eri etnisiä taustoja. Tulokset osoittivat, että suomalaisella nimellä sai noin 25–30 prosenttia enemmän kutsuja kuin ulkomaalaisella nimellä.

– Syrjinnästä työmarkkinoilla ei koidu haittaa ainoastaan yksilölle itselleen, vaan myös yhteiskunnalle, kun resursseja ja osaamista jää käyttämättä. Syrjintä koskee myös Suomessa syntyneitä, suomea äidinkielenään puhuvia, joilla on ulkomaalainen nimi, Moua sanoo.

Rasismi ilmiönä on monimuotoinen. Se voi ilmetä ihmisten ja ihmisryhmien välillä sanoina, tekoina tai väkivaltana. Tällainen rasismi on helpointa tunnistaa.

Rakenteellisen rasismin taso on näkymättömämpi. Koulutusjärjestelmään, työelämään ja sosiaali- ja terveyspalveluihin voi liittyä syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä. Rakenteiden takana on kuitenkin aina ihminen arvoineen, tekoineen ja valintoineen. Rakenteet eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan ne ovat ihmisten luomia.

– Esimerkiksi lainsäädäntö voi olla näennäisesti neutraalia, mutta tutkimuksella rakenteellinen rasismi saadaan näkyväksi, Moua sanoo ja viittaa esimerkkiinsä S2-opiskelijoista.

Moua myös muistuttaa kumuloitumisesta. Jos koulussa ei saa tasoistaan suomen kielen opetusta, akateemiset mahdollisuudet kaventuvat, työmahdollisuudet voivat olla huonommat ja lopulta sosio-ekonominen asema heikompi kuin mihin olisi ollut edellytyksiä.

– Näennäisesti neutraali lainsäädäntö voikin asettaa joitain ihmisryhmiä haavoittuvampaan asemaan. Siksi esimerkiksi lainsäädäntöä luotaessa pitäisi olla kykeneväinen tunnistamaan ennakkoluulojen vaikutus.

EU:N RASISMINVASTAISEN työn historiassa iso merkkipaalu oli rasismidirektiivin voimaantulo vuonna 2000. Se suojelee ihmisiä syrjinnältä erityisesti työelämässä, koulutuksessa sekä sellaisten sosiaalietuuksien ja palveluiden parissa, jotka liittyvät esimerkiksi asumiseen ja terveyteen.

EU:n ensimmäinen rasisminvastainen toimintaohjelma näki päivänvalon vasta vuonna 2020.

– Taustalla vaikutti globaaliksi kasvanut black lives matter -ilmiö. Komission oli pakko reagoida. Rasisminvastainen toimintaohjelma ei ollut komission alkuperäisessä työsuunnitelmassa, mutta se saatiin suht nopeasti kasaan.

EU-ympyröissä toimintaohjelman jalostuminen strategiaksi on tärkeä merkkipaalu. Moua johtaa parhaillaan prosessia, jossa nykyisen rasisminvastaisen toimintaohjelman pohjalta laaditaan antirasismistrategiaa vuosille 2026–2030, mikä osoittaa, että komissio haluaa tehdä pitkäjänteisesti töitä rasismin vähentämiseksi jäsenmaissa.

Moua näkee tämän merkittävänä, koska takana on poikkeuksellinen viisivuotisjakso muun muassa pandemian ja Ukrainan sodan vuoksi.

– Kaikessa toiminnassa laadukas tutkittu tieto on kaikkein tärkeintä. Mitään politiikkaa ei oikein voi rakentaa ilman laajaa tietopohjaa, hän sanoo.

EU:n perusoikeusvirasto (FRA) tuottaa säännöllisesti tietoa syrjintäkokemuksista EU-maissa. Moua tekee tiiviisti töitä FRA:n kanssa, joka on komission alainen itsenäinen virasto.

– Ilmiönä huolestuttavaa on tutkimuksissa esille noussut rasismin lisääntyminen EU-maissa. Rasismia saattaa selittää yhteiskunnallinen epävarmuus.

Mouan mukaan pandemia, talouskriisi, työttömyys, populismin kasvu ja politiikan siirtyminen oikealle ovat vaikuttaneet siihen, että rasismia on normalisoitu. Kun johtavissa asemissa olevat poliitikot käyttävät rasistista kieltä, se valuu muualle yhteiskuntaan.

Ihmisillä on myös enemmän tietoisuutta oikeuksistaan ja siitä, kenelle syrjinnästä voi ilmoittaa. Toisaalta tiedetään, että aliraportointi on viranomaisille ongelma.

– Tilanne on rasismin osalta toisin sanoen huonompi kuin mitä tilastot osoittavat. Myös rasistisella motiivilla tehdyt viharikokset, vihapuhe ja häirintä ovat FRA:n tilastojen mukaan lisääntyneet.

MIKSI MOUA valitsi työuran antirasismin parissa?

– Tavallaan sattumien kautta ja toisaalta taas ei. Kodista on tullut vahva oikeudenmukaisuuden tavoittelun eetos. Opinnoissa ja kansalaisyhteiskunnan vapaaehtoistehtävissä minulle alkoi hahmottua, miten työtä yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja antirasismin eteen voi tehdä myös työkseen.

Mouan äiti työskenteli aikoinaan YK:ssa. Perhe liikkui paljon maailmalla, ja Moua tottui asumaan erilaisissa ympäristöissä.

– Maailma ei ole ollut minulle koskaan jokin iso pelottava paikka jossain kaukana. Olen onnellinen, että olen päässyt rakentamaan kansainvälistä uraa.

Välillä yksinäisyyden kokemusta synnyttää se, että komissio ei ole työntekijöidensä osalta kovin monimuotoinen.

– Osana EU:n toimintaohjelmaa on myös edistää komission henkilöstön monimuotoisuutta, jotta henkilöstö peilaisi paremmin sitä, miten monimuotoinen EU on.

Lopuksi Moua listaa kolmelta tasolta keinoja vähentää rasismia – henkilökohtaiselta, poliittiselta ja lainsäädännölliseltä tasolta.

Henkilökohtaisella tasolla olisi tiedostettava ja tunnistettava omat ennakkoluulonsa ja mahdolliset rasistiset asenteet. Poliittisella tasolla komissio kannustaa jäsenvaltioita luomaan kansalliset rasisminvastaiset toimintaohjelmat. Komissio ei vaadi yhtä tiettyä mallia, koska mailla on erilaiset historiat, Suomessa esimerkiksi saamelaisiin ja romaneihin liittyvät kysymykset.

Kansallisen lainsäädännön on huomioitava EU-direktiivit. Lisäksi yhdenvertaisuussuunnittelu osana yhdenvertaisuuslakia on tärkeä instrumentti rakenteellisen rasismin ja syrjinnän tunnistamisessa, ennaltaehkäisyssä ja torjumisessa.

Lue myös:

Pääkirjoitus: Suomalainen ei aina tunnista itsessään piilevää rasismia

Ilmoita asiavirheestä