Ngyekun koulun pihamaalle muodostuu muovipulloista sanat Finland Tanzania. Luokkahuoneessa Raymond, 15, esittelee pullonkorkeista tehtyä siniristilippua. Ja puheessaan rehtori Aristides Kilawe lähettää presidentti Stubbille lämpimiä terveisiä.

Syy on ilmeinen. Koulun opettajat ovat saaneet täydennyskoulutusta suomalaisrahoitteisen kehitysyhteistyöhankkeen kautta.

Vierailin toukokuussa Pohjois-Tansaniassa Suomen Lähetysseuran järjestämällä ja ulkoministeriön rahoittamalla toimittajamatkalla. Koulujen lisäksi pääsimme tutustumaan maanviljelijöiden arkeen ja sairaalaan, jossa on tehty uraauurtavaa työtä vammaisten naisten hoidossa.

Näimme omin silmin, mihin Suomen kehitysyhteistyövaroja käytetään, ja tapasimme ihmisiä, joiden elämään rahalla on ollut vaikutus. Suomalaisina veronmaksajina saimme vuolaita kiitoksia. Suomalaiset ovat hyviä ihmisiä, arvioi paikallistason viranomainen.

Lämmin vastaanotto tuntui tietysti hyvältä, mutta kiitokset myös vaivaannuttavilta. Edeltävänä keväänä Suomessa oli käyty kehitysyhteistyöstä karua keskustelua, ja juuri ennen matkaa Orpon hallitus oli ilmoittanut uusista kehitysyhteistyön leikkauksista – jo kolmatta kertaa tällä hallituskaudella.

Kesäkuussa perussuomalaisten puoluekokouksessa kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri Ville Tavio kehuskeli, että hallitus leikkaa kehitysyhteistyöstä vaalikauden aikana 1 305 miljoonaa euroa, siis ”enemmän kuin mikään aiempi hallitus on koskaan”.

Harvoin kai ministeri kehuu leikkauksilla omalle hallinnonalalleen. Suunta on sikälikin outo, että Suomi on yhä sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyön rahoituksen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Silti julkisessa keskustelussa kehitysyhteistyöstä puhutaan lähinnä vain, kun sitä halutaan leikata.

Sillä on väliä, että yläkoululaiset askartelevat Suomen eivätkä esimerkiksi Kiinan saati Venäjän lippuja.

YKSI SUOMEN pitkäaikaisista kehitysyhteistyön kumppaneista on juuri Tansania. Elintasokuilu Suomen ja Tansanian välillä ei toki tullut yllätyksenä, mutta silti sen näkeminen omin silmin oli herättävää.

Kun ravintolassa nolostelin, etten jaksanut syödä koko annosta, sain kuulla, että rippeet tulisivat kyllä syödyksi keittiössä.

Sairaalassa meille esiteltiin vammaisten naisten synnytyssänkyä, jonka erikoisominaisuus oli, että sänkyä saattoi napista painamalla laskea ja nostaa. Tie sairaalalle oli niin kuoppainen, että mietin, miten kukaan synnyttämään tuleva voi siitä selvitä.

Kun Suomi sai vuodenvaihteessa OECD:lta moitteita kehitysyhteistyön rahoituksen alhaisesta tasosta, Ville Tavio totesi Helsingin Sanomissa, että talous on ensin saatava tasapainotettua.

Mietin, kuinka tasapainoinen Suomen talous oli vuonna 1948, jolloin Lähetysseura aloitti työn Tansaniassa. Miten meillä on koskaan ollut varaa ajatella muita, jos nyt ei ole?

Entä onko laskelmissa otettu huomioon kansainvälisen avun vaikutus Suomen tai koko Euroopan asemaan maailmalla? Sillä on väliä, että yläkoululaiset askartelevat Suomen eivätkä esimerkiksi Kiinan saati Venäjän lippuja.

Puheessaan rehtori Kilawe lainasi Sananlaskujen kirjaa: Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon.

Lue myös:

Arkkipiispa pääministerille: Mitä se merkitsee, että Suomi ei pidä kansainvälisiä sitoumuksiaan?