Sunnuntain evankeliumi: Pyhyys virtaa keskeneräisyydessä

Johanneksen evankeliumin katkelma on Jeesuksen vastaus häntä epäileville ihmisille. Jeesus on juuri opettanut temppelissä, ja ihmiset pohtivat, aikooko hän viedä sanomansa myös muille kuin juutalaisille. Silloin Jeesus osoittaa huutaen, että evankeliumi kuuluu jokaiselle ihmiselle, ei vain tietylle ryhmälle.

Jeesus kutsuu luokseen janoiset eli kaikki ne, jotka kokevat hengellistä puutetta. Ihminen ei voi täyttää omaa puutettaan ja kaipuutaan itse, vaan tarvitsee siihen Kristusta. Jeesus ei aseta vaatimuksia sille, kuka saa tulla juomaan; ainoa kriteeri on jano. Maailmassa, joka asettaa usein ehtoja, Jeesuksen kutsu on poikkeuksellinen. Se on kutsu tulla esiin omien tarpeidensa kanssa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta. Jumalan eteen ei tulla valmiina tai tietynlaisena, vaan kutsuttuna.

Kutsun vastaanottaneiden sisimmässä virtaavat Jeesuksen sanojen mukaan elävän veden virrat. Alkukielellä kreikaksi vedet virtaavat koiliassa, mikä tarkoittaa suomeksi sisäelimiä, vatsaa tai kohtua. Jumalan Henki on siis ihmisen ruumiillisessa sisimmässä, eikä vain jossakin kaukaisessa hengellisessä ulottuvuudessa. Jokainen ihmiskeho on täten Jumalan Hengen ja elävän veden lähde. Keho ei ole este pyhyydelle, vaan se toimii pyhyyden lähteenä ja kanavana.

Merkittävää on myös se, että Jeesus puhuu nimenomaan virtaavista vesistä. Vesi ei pysy paikallaan, vaan muuttaa jatkuvasti muotoaan, virtaa esteiden ohi ja mukautuu. Ihmisellä on lupa olla jatkuvassa prosessissa itsensä ja Jumalan kanssa. Hän saa olla keskeneräinen ja jatkuvassa muutoksessa Jumalan armon varassa.

Virrat yhdistyvät tekstissä Henkeen, joka ei ole vielä tullut. Tämä kertoo siitä, että Jumalan työ on aina kesken ja suuntautuu tulevaisuuteen. Kirkon tai kristinuskon nykytila ei ole lopullinen, vaan Jumalan Henki johdattaa meitä kohti laajempaa ymmärrystä, uskoa ja uudistumista. Kristuksen sanat haastavat meitä kuulemaan Jumalan äänen sielläkin, missä emme sitä perinteisesti odottaisi.

Pohdittavaksi: Jos kehoni on pyhyyden lähde, miten se muuttaa tapaani kohdata itseni ja muut tänään?

Sunnuntai 17.5.

| 6. sunnuntai pääsiäisestä |
Pyhän Hengen odotus
Tekstit: Ps. 27:7, Ps. 27:1–3, 7–9, Joh. 16:13, 1. Kun. 19:8–13, Ap. t. 1:12–14, Joh. 7:37–39.
Liturginen väri on valkoinen.
Alttarilla on neljä kynttilää.
Kolehti kerätään veteraani- ja perinneajan hengelliseen työhön Tammenlehvän Perinneliitto ry:n kautta.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliHartaus: Pimeässä valitsen elämän ja valon
Seuraava artikkeliHiljainen sydänrukous uudistaa uskon ja arjen, sanoo Sirkku Aitolehti

Ei näytettäviä viestejä