Jesaja profetoi, että Herran vanhurskas palvelija tuo oikeuden, mutta joutuu kärsimään. Hän joutuu hyljeksityksi ja torjutuksi, kärsii kipua ja sairautta ja lopulta rangaistuksen toisten puolesta. (Jes. 53) Sama Herran palvelija puhuu Jesajan kirjan kohdassa, jota Jeesus lukee Nasaretin synagogassa (Jes. 61:1–2, 58:6). Hänen tehtävänsä on kahtalainen: kärsiä kipuja ja vapauttaa sorretut, antautua sovitusuhriksi ja antaa sokeille näkö, kantaa kaikkien syntivelka ja julistaa velkojen anteeksiannon riemuvuotta.

Jeesus hyväksyi nämä tehtävänsä molemmat puolet jo kasteessaan ja kiusauksissaan. Voidakseen ilmoittaa köyhille hyvän sanoman, hänen on itse suostuttava luopumaan kaikesta. Voidakseen julistaa vangeille vapautusta, hänen on itse suostuttava vangittavaksi. Julistaessaan ”tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen”, hän ilmoittaa alkaneeksi sekä riemuvuoden että oman kärsimystiensä.

Nasaretilaiset varmasti ymmärsivät tämän. Äänessä ei nyt ole maailmanparantaja, joka lupaa hyvää kaikille. Äänessä ei myöskään ole moraalisaarnaaja, joka vaatii hyvää kaikilta. Sovittaessaan itseensä profetian Herran voidellusta, Jeesus ilmoittaa olevansa Herran kärsivä palvelija.

HIEMAN MYÖHEMMIN kerrotaan, että nasaretilaiset torjuivat Jeesuksen. Oliko syynä vain Jeesuksen haastavat, jopa ärsyttävät sanat (Luuk. 4:23–27) – vai ymmärsivätkö he, että kärsivän palvelijan ja Herran riemuvuoden tulo vaatisi kaikki mukaansa tavalla, jota ei voisi torjua?

Jos nyt uskomme tämän sanoman, tämä Joosefin poika asettaa meidät pian mahdottomien vaatimusten ja valintojen eteen. ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi – – hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta.” (Luuk. 2:34)

Myös tänään, meidän kuultemme, Jesajan profetia alkaa käydä toteen. Se on hyvä sanoma köyhille, vangituille, sokeille ja sorretuille. Olemmeko me niitä, joille koittaa riemuvuosi, yleinen omistusoikeuksien palautus maan kaikille asukkaille (3. Moos. 25:10)?

Vai olemmeko me niitä, joiden tehtävänä on toteuttaa se? Mihin köyhien ilosanoma ja vankien vapautus velvoittaa meidät? Mitä meistä paljastuu, kun sokeat saavat näkönsä? Mitä meille tapahtuu, kun sorretut pääsevät vapauteen?

Jeesus julisti, että Jumala pitää erityisesti huolta köyhistä. Samalla hän julisti, että jokainen tarvitsee Jumalan apua ja huolenpitoa, jokainen on Jumalan edessä köyhä. Jeesus paransi sokeita, ja tuli tuomaan valoa hengellisesti sokeille. Hän julisti vapautusta sekä sortajien vangitsemille, että huolien, murheiden ja synnin
sitomille.

Kirjoittaja on Vanhan testamentin eksegetiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

LUUKKAAN EVANKELIUMI 4:16–21

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

2. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA on aiheeltaan ”Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa”.