Jeesus kertoo vertauksen taivasten valtakunnasta: mies kylvi hyvää siementä peltoonsa, mutta vihamies kylvi rikkaviljaa vehnän sekaan. Isäntä käski antaa vehnän ja rikkaviljan kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, jolloin vehnä kootaan aittoihin ja rikkavilja poltetaan.

Vertaus yllättää. Toisissa vertauksissa Jumalan valtakunta leviää kuin itsestään, mutta nyt nähdään hyvän kylvön keskellä vastustusta. Työmiehet kysyvät, mistä peltoon on tullut rikkaviljaa. Tuskin he tätä tietämättömyyttään kyselevät – rikkavilja oli yleinen riesa – vaan siksi, etteivät he odottaisi Jumalan pellossa kasvavan mitään huonoa.

Kylvötyö kohtaa vastustusta. Voimme vilpittömästi yrittää parhaamme, ja lopputulos voi silti näyttää huonolta. Kylvimme vain hyvää, ja näemme rikkaviljaa.

Kitkemisen sijaan Jeesus käskee odottamaan. Taivasten valtakunnassa tärkeintä on varjella hyvän kasvua. Kitkeminen voisi vaarantaa vehnänkin, eikä sitä saa joutua hukkaan. Jeesus opettaa hyväksymään keskeneräisyyttä ja harjoittamaan kärsivällisyyttä. Maailma on sekoitus vehnää ja rikkaviljaa.

Jumalan valtakunta kasvaa tässä maailmassa. Olemme valtakunnan työntekijöitä, mutta myös viljaa. Meidät kutsutaan mukaan kasvamaan, ei kitkemään. Meidänkin kanssamme sadonkorjaaja on kärsivällinen ja jaksaa odottaa.

Vertauksen selityksessä Jeesus lupaa, että elonkorjuun päivänä Jumalan omat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jumalan lupaukset antavat toivon ja tarkoituksen silloinkin, kun oma katse on painumassa multaan.

5. sunnuntai loppiaisesta: Kahdenlainen kylvö

Tekstit: Ps. 37:1–9, Hes. 33:10–16, Kol. 3:12–17, Matt. 13:24–30
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään diakoniatyöhön maailmalla Lähetysyhdistys Kylväjän kautta.
Pohdittavaksi: Miten pysyä kärsivällisenä ja luottavaisena, kun kohtaa vaikeuksia ja epäilyksiä?