Nuorten miesten uudenlaisesta uskontosuhteesta on puhuttu kiihtyvällä tahdilla viimeiset viisi vuotta. Aihe nousi Kotimaan kyselyssä myös vuoden 2024 uskontouutiseksi.
Syksyllä 2024 julkaistun Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan 38 prosenttia alle 30-vuotiaista miehistä pitää Jeesusta Jumalan poikana. 28 prosenttia uskoo siihen, että Jeesus sovitti synnit ja voitti kuoleman. Peräti 40 prosenttia uskoo Jeesuksen opetusten soveltuvan erinomaisesti elämänohjeiksi.
Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki muistaa keskustelun nuorten miesten hengellisyydestä heränneen vuoden 2019 kastekyselyn myötä. Kyselyn mukaan isät vaikuttivat halukkaammilta kastamaan lapsensa kuin äidit. Salomäki kertoo, että jo tuolloisen kastekyselyn perusteella nähtiin nuorten miesten suhtautuvat kristillisyyteen nuoria naisia myönteisemmin.
Salomäestä nuorten miesten hengellisyyden kasvua suurempi muutos on kuitenkin nuorten naisten irtaantuminen kristinuskosta. Nuorten miesten ja nuorten naisten välinen kuilu on kasvanut. Oli kyse sitten kasteen merkityksestä tai Jeesuksen ylösnousemuksesta, nuoret miehet uskovat kyselyiden mukaan naisia enemmän, Salomäki toteaa.
– Alle 30-vuotiaista naisista pitää ateisteina itseään lähes kolmannes. Miehistä ateistien osuus on vain neljännes.
MONI ON pohtinut kytkeytyykö nuorten miesten uskonnollisuuden kasvu konservatiivisuuteen. Salomäen mukaan kyselyt viittaavat siihen suuntaan, mutta ero muihin ikäluokan miehiin on huomattavasti pienempi kuin naisilla vastaavissa ryhmässä.
Yksi teema, josta Salomäki kertoo nuorten miesten olevan kasvavissa määrin kiinnostuneita, on kristinuskon älyllinen puoli ja teologinen pohdinta.
Sosiaalisella medialla on merkittävä rooli uskonnollisen identiteetin rakentamisessa. Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan peräti puolet Jumalaan uskovista alle 30-vuotiaista miehistä piti sosiaalisen median hengellistä sisältöä erityisen tärkeänä.
Myös Hanna Salomäki tunnistaa somejulkkisten merkityksen. Tietyssä mielessä sosiaalisen median vaikuttajat voivat jopa syventää kuilua sukupuolten välillä. Monet nuoret miehet ovat innostuneet kanadalaisen professori Jordan B. Petersonin kaltaisista puhujista, jotka puhuvat perinteisten arvojen ja kristinuskon puolesta. Nuorille naisille kristinuskosta välittyy nimenomaan konservatiivinen ja jopa oikeistolainen kuva.
Salomäki toteaa, että pitkään jatkunut naispappeuskeskustelu ja keskustelu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista kirkossa saavat kirkon näyttämään hankalalta nuorten naisten silmissä.
– Nuorten naisten keskuudessa tasa-arvo on erityisen merkittävä asia. Kirkko on heidän kokemusmaailmansa mukaan näissä asioissa ristiriitainen. Se voi johtaa siihen, että nuori nainen ei halua leimautua kirkkoon.
Avoimesti kristityt tubettajat, näyttelijät, räppärit, jalkapalloilijat – he ovat mahdollistaneet tämän.
SUURIN OSA nuorista aikuisista kuuluu Salomäen mukaan kuitenkin niin kutsuttuun sumearajaisten ryhmään. Peräti kaksi kolmasosaa ei tunnustaudu suoraan uskonnolliseksi tai ei-uskonnolliseksi, vaan joksikin siltä väliltä. Tämän ryhmän hengellisyys on vaihtelevaa ja värikästä. Esimerkiksi nuorten naisten keskuudessa usko karmaan ja jälleensyntymiseen on kovassa nousussa.
– Yli 30 prosenttia nuorista naisista uskoo jälleensyntymiseen. Jeesuksen ylösnousemukseen heistä uskoo 14 prosenttia.
Tulevaisuudessa juuri sumearajaisten ryhmä on ratkaisemassa sitä, minkälaiseksi Suomen uskonnollinen kenttä muodostuu.
NUORTEN AIKUISTEN pastori, Mission Europe -järjestön evankelista ja someaktiivi Matti Hernesaho tunnistaa nuorten miesten kaipuun eikä pelkää puhua siitä suoraan. Mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään, sen vahvempaa kiinnostus kristinuskoa kohtaan on, Hernesaho täräyttää.
Hän on nuorten aikuisten pappina huomannut erityistä liikkuvuutta 20–25-vuotiaissa miehissä.
– Ja sitä nuoremmissa. Ilmiö näkyy selvästi rippikoulutyössäkin.
Hernesahon omat lapset ovat alakouluikäisiä. Muutos näkyy sielläkin. Kristinusko on nyt cool.
– Se on ihan konkreettinen muutos. Kun itse olin peruskoulussa ja uskoin Jeesukseen, se oli sosiaalisesti kiusallinen asia. Uskovaisuus oli noloa.
Hernesahon mukaan tämän päivän nuoret seuraavat räppäreitä ja urheilijoita, jotka päivittävät hengellisyydestään avoimesti nuorten suosimiin medioihin.
– Kristillisyys ei ole siinä todellisuudessa mitenkään noloa.
Hernesaho uskoo yksittäisten vaikuttajien voimaan, joiden kautta kulttuurillinen murros on tapahtunut.
– Avoimesti kristityt tubettajat, näyttelijät, räppärit, jalkapalloilijat – he ovat mahdollistaneet tämän.
Moni omaksuu kristillisen vakaumuksen Instagramin tai TikTokin välityksellä.
HERNESAHO ARVELEE monen nuoren miehen kokevan kristinuskon osaksi ”menestyksen pakettia”. Hyvä elämä saatetaan nähdä pakettina, johon kuuluu vaimo, omakotitalo, taloudellinen riippumattomuus ja hyvä kunto.
– Ja sitten siihen liitetään jumalasuhde.
Kyseessä on Hernesahon mielestä tietynlainen kristillisyyden amerikkalaistuminen. Tällaisen hengellisyyden ja kristinuskokäsityksen juuret kumpuavat angloamerikkalaisesta kulttuurista, joka dominoi vahvasti sosiaalisen median todellisuutta.
Kirkon kannalta Hernesaho pitää tilannetta haasteellisena.
– Miten kirkko puhuu näille nuorille, joiden käsitys kristinuskosta on kummunnut täältä? Moni omaksuu kristillisen vakaumuksen Instagramin tai TikTokin välityksellä. Kirkon tarjonta ei tällä hetkellä vastaa tähän.
Hernesaho uskoo, että taustalla vaikuttaa myös eräänlainen kapinaliike.
– Uskonto on piilotettu kouluista. Uskonnollisuuden kasvu on myös kapinaa vanhempien arvomaailmaa kohtaan. Erityisesti nuoret pojat nauravat monelle yhteiskunnalliselle keskustelulle, ja tietty uskontohysteria synnyttää kapinahenkeä.
Oma roolinsa on myös islamin kasvulla. Hernesahon mukaan monet nuoret pojat katsovat muslimikavereitaan, jotka eivät salaile uskoaan lainkaan. Heistä otetaan vaikutteita.
– Moni nuori muslimi harjoittaa uskoaan ylpeänä ja maskuliinisesti. Se saa jotkut nuoret miehet pohtimaan, että mikäs tämä meidän oma juttu nyt olikaan.
”Nuoret miehet haluavat erityisesti vastauksia”
Eelis Mäkipää, 24, Hämeenkyrö
”ÄLYLLINEN POHDINTA, Raamattu ja kykenemättömyys sanoa ei. Siinä kolme asiaa, jotka ovat sitoneet seurakuntaan. Mulla ei ole mitään sellaista selvää heräämisen hetkeä. Olen iloinen siitä, että olen saanut jo nuorena tutustua Jeesukseen.
Mun perhe ei ole ollut kovin uskonnollinen. Joillain lastenleireillä silti olin ja riparilla ja niin edelleen. Sitten kun mua pyydettiin isoseksi, en vaan osannut sanoa ei.
Jäin sitten aika aktiiviseksi seurakuntanuoreksi ja se oli tavallaan aika kauheata aikaa. Mulla oli semmoinen koppimönkijä, ja kaikki tunnisti sen kaukaa. Mun täytyi aina jättää se puolen kilometrin päähän seurakunnan tiloista ja hiipiä sinne pimeällä niin kuin johonkin salaseuraan.
En halunnut, että kaverit tunnistaa, että käyn jossain seurakunnan jutuissa. Hämeenkyrön kokoisessa paikassa meitä oli ehkä joku kolme samanikäistä jätkää, jotka kävi noissa. Kun seurakunnan väki kävi koululla tarjoamassa kahvia, kaikki muut kaverit meni sinne heti. Mä aina kieltäydyin, koska en halunnut että koulukaverit tajuaa, että mä oon niille tuttu tyyppi.
No, salailu ei onnistunut kovin pitkään. Meidän nuorisopastori kysyi, antaisinko haastattelua seurakunnan pääsiäislehteen. Mä sitten suostuin, ja otettiin kuvat ja kaikki. Lopuksi selvisi, että kyseessä on lehti, joka jaetaan seurakunnan alueella kaikkiin koteihin ja mä olen kannessa. Sen jälkeen ei tarvinnut enää pysäköidä traktorimönkijää kulman taakse.
OLEN ILOINEN siitä, että ajat ovat muuttuneet. Hämeenkyrössä kukaan tuskin enää ihmettelee, jos nuoret käy seurakunnan tapahtumissa tai nuortenilloissa. Nuoret ei enää joudu salaamaan sitä, että kristinusko kiinnostaa. Jotain on tapahtunut. Uskominen ei ole enää noloa. Siinä ei ole mitään piiloteltavaa. Moni mun kaveri on ihan avoimesti hengellinen.
Muutos on tapahtunut ensisijaisesti ihmisissä. Kun mä ajattelen mun tuttuja, niin nuorten maailmassahan on ne päähahmot ja hännystelijät. Jos porukoiden johtohahmot muuttuvat avoimiksi uskonnolle, niin yhtäkkiä se on ok koko porukalle.
Meillä nuorilla miehillä tähän on vaikuttanut varmaan paljon some. Moni saa sieltä rohkaisua ja monen kohdalla juuri se some herättää uteliaisuuden, että mikäs tää kristinusko nyt onkaan. Sitten kun siellä tulee vastaan ihmisiä, joita katsotaan ylöspäin ja jotka eivät piilottele uskoaan, niin moni kokee, että hei mäkin voin olla kristitty.
Moni somepersoona, joka kristinuskosta puhuu, on aika konservatiivinen. Monelle nuorelle miehelle uskonnollisuus on myös vastareaktio kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu.
Mulle tärkein ohjenuora elämään on Raamattu. Kun mietin, mitä teen tai mitä jostain ajattelen, niin tahdon ensin tutkia, mitä Raamattu sanoo asiasta. Se johtaa siihen, että olen joissain asioissa konservatiivisempi kuin ikäiseni, mutta toisaalta joissain asioissa myös liberaalimpi.
Jos kuitenkin nuoria miehiä lähtee sitä kautta pohtimaan, että ollaanko me nyt liberaaleja vai konservatiiveja, niin äkkiä ajetaan ojaan. Monet on tavallaan sekä että. Tuo jaottelu pitäisi lopettaa, sillä se johtaa pahimmillaan vain ehdottomuuden lisääntymiseen.
Monelle nuorelle miehelle uskonnollisuus on myös vastareaktio kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu.
TÄRKEINTÄ OLISI, että seurakunnat oppisivat rakentamaan yhteisöjä. Jokainen nuori haluaa olla osa porukkaa ja löytää ystäviä. Ja kuitenkin niin, että keskiössä on Jeesus.
Jos joku nuori mies tulee seurakunnan juttuihin, eikä siellä olekaan mitään kristillistä sisältöä, niin on varmasti hölmö olo. Se on vähän sama juttu kuin haluaisi mennä pelaamaan jääkiekkoa lätkäjoukkueeseen ja ekoissa treeneissä ilmoitetaan, että lähdetään pelaamaan jalkapalloa.
Musta tuntuu, että nuoret miehet haluavat erityisesti vastauksia. Me ollaan eletty jo meidän kouluaika sillä lailla, että etsitään yhdessä ja pohditaan. Siksi suuri osa tulee varmasti seurakuntiin vastausten, ei uusien kysymysten perässä.
Moni miettii, ovatko ne nuoret miehet konservatiiveja vai liberaaleja vai mitä. Tuosta akselista on nyt päästävä eteenpäin. Se millä tavalla kristinuskon pariin päätyy on sinänsä ihan yks ja sama. Se miten Jeesuksen löytää, on sinänsä samantekevää. Tärkeintä, että löytää.”
”Omimman kristillisen yhteisön muodostaa mediayhteisö”
Santeri Leinonen, 24, Hyvinkää
”KRISTINUSKO ON mulle moraalifilosofian pohja. Lähimmäisen rakastaminen ja rakkauden kaksoiskäsky. Toki myös tietysti hengellinen ulottuvuus.
Olen saanut voimaa siitä, että Euroopan fiksuimmat ihmiset ovat rakentaneet tätä kristinuskon perinnettä satojen vuosien ajan. Se muistuttaa myös, että en ole ensimmäinen ihminen, joka kohtaa kriisejä tai jonka läheinen on kuollut. Pelkään, että jos kristinusko hylätään, hylkäämme samalla koko tämän perinteen ja myös sen filosofian ja moraalin.
Mulle tärkeää roolia kristinuskon ja uskon perustelemisen suhteen on näytellyt YouTube. Se on keskeisin ympäristö, missä mä olen tutustunut teologiaan ja filosofiaan.
Nuorten todellisuus Suomessa on aika sirpaloitunut. Kun istuin iltaa Helsingissä, niin törmäsin ikäisiini tyyppeihin, jotka eivät koskaan olleet tavanneet ketään nuorta, joka uskoo Jumalaan. Se oli heistä ihan käsittämätöntä. Kun sitten juttelin pohjalaisen tuttavani kanssa, niin hän kertoi kaveristaan, joka ei ollut ikinä tavannut ateistia. Tää kertoo paljon.
Mä olen 24-vuotias opiskelija enkä pidä itseäni seurakunnassa mitenkään erityisen aktiivisena. Mutta kai mä sitten olen, koska olen luottamushenkilönä kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvostossa ja lisäksi käyn muutaman kerran vuodessa kirkossa.
Hyvinkäällä olin jo teininä seurakuntanuori. Seurakunta oli aktiivinen yhteisö, johon muodostui paljon henkilökohtaisia siteitä. Yksi vaikuttava tekijä oli kirkkoteatteri.
Kun kirjoitin ylioppilaaksi 2019, oli ihan normaalia mennä hengailemaan seurakunnan nuorisotalolle. Siellä oli lämmitys, mehua, keksejä ja ihmisiä. Kun sitten aloin opiskella Helsingissä, niin tuntui, että nuorille aikuisille ei ole tarjolla mitään. Se iski vasten kasvoja. Mun hengellisyyteni ei muuttunut enkä mitenkään hylännyt kirkkoa. Tuntui vaan, että en saanut Helsingin seurakunnilta kuin pari jääkaappimagneettia.
Joskus yliopistolla luentojen välissä saatoin käydä kuitenkin istumassa Tuomiokirkossa. Kuuntelin esimerkiksi urkuvartin.
Mulle tärkeää roolia kristinuskon ja uskon perustelemisen suhteen on näytellyt YouTube.
KYLLÄ MÄ koen, että se yhteisö on nuorelle aikuiselle se juttu. Esimerkiksi joissain opiskelijoiden hengellisissä tilaisuuksissa koin vahvaa seurakuntayhteyttä, vaikkapa joissakin Virsiä ja viiniä -illoissa.
Monelle nuorelle miehelle sen omimman kristillisen yhteisön muodostaa joku mediayhteisö. Kristillisyys on nuorten miesten mediassa läsnä aika vahvasti, usein vähintään symboliikan tasolla. Esimerkiksi metallimusiikki on täynnä kristillistä symboliikkaa ja viittauksia vaikkapa ristiretkiin. Ja joku pelimaailman ritarikuvasto samoin. Sieltä nousee ihanteita.
Myös amerikkalaiset väittelijät ja kristinuskon puolustajat ovat monelle nuorelle miehelle tärkeitä. Siellä on sellaista analyyttista settiä, jolla puolustetaan Jumalan olemassaoloa ja kristillistä maailmankuvaa.
Tuntuu, että meidän kirkko ei tuota tällaista sisältöä lainkaan. Nyt on toki tullut muutama TikTok-pappi, mutta tuo somepuoli tuntuu olevan heille lähinnä harrastus.
MUN MIELESTÄ evankelis-luterilainen kirkko ei ole osannut rakentaa nuorille someyhteisöä. Ehkä jotkut yksittäiset herätysliikkeet tai satunnaiset somepapit, mutta ei muuten. Materiaali tulee ulkomailta.
Olisi hienoa, jos kirkko osaisi luoda sellaisen paikkaan sitoutumattoman mediayhteisön, kuin vaikkapa nörttikulttuuri. Nörttikulttuurissa voit käydä kerran vuodessa RopeCon-tapahtumassa ja muuten pelata netissä kolmen kaverin kanssa. Silti kokee samalla olevansa osa suurempaa yhteisöä.
Miten kirkko onnistuisi samanlaisessa? Kerran vuodessa olisi joku juttu ja sitten muuten vaikka vaan parin kaverin kanssa pohtisi näitä ja laulaisi virsiä?
Mun kristillisyyteni on tavallaan tällaista aika perinteistä luterilaista kristillisyyttä. Siihen kuuluu Jaakko Löytty, Pekka Simojoki, Kotimaa-lehti, Lähetysseura ja niin edelleen. Olen joskus kuullut, että jumalanpalveluksessa pitää käydä 100 kertaa, että siitä oppii pitämään. Nyt olen varmaan käynyt ainakin sen 100 kertaa ja alkanut ihan tykätä”.
Lue myös:
Nuorten miesten uskonnollisuus on vuoden uskontouutinen