Israelin Tiberiaksessa vieraileva matkailija voi ravintolassa saada lautaselleen Gennesaretinjärven tilapiaa, jota myös pietarinkalaksi kutsutaan. Silloin ajattelee myös Jeesuksen oppilaiden kohtaamista ylösnousseen kanssa saman järven rannalla.

Annettuaan oppilailleen onnistunutta kalastusneuvontaa Jeesus kutsui heidät saaliineen rannalle, nauttimaan tuoretta pyydettyä kalaa ja leipää. Pietari oli malttamaton, ja kahlasi rantaan muita aikaisemmin.

Kun tuttua raamatunkohtaa aina uudelleen lukee, kokee sen äärellä seestynyttä pyhyyttä. Paikalla on vain osa opetuslapsista. Se, mitä he näkevät, kuulevat ja maistavat, ylittää kaiken ymmärryksen.

Hiillos hehkui maassa. Kenties aamutuuli työnsi savua sinne tänne. Hiljaiset miehet söivät, vilkuilivat toisiaan ja Jeesusta, ja odottivat. Suuren surun ja romahduksen jälkeen kaikki olikin nyt hyvin.

Ylösnousseen kohtaamisessa Jeesus jälleen ruokkii oppilaitaan, kuten aiemmin suuren väkijoukon leivällä ja kalalla. Tässäkin on ehtoollisen vertauskuvaa.

Kalasymboliikka on kristinuskon kuvastossa keskeistä. Kalastaja-Pietarin seuraajilla eli paaveilla on kalastajasormus. Ja sanoopa suomalainen maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalainenkin Viimeisissä kiusauksissa: ”Heitän keskelle ihmismerta tulisen verkon. Sillä etsin syntisparkoja, pyydän kohottaa ja nostaa, ja antaa toivoa Kristuksessa uupuneille sieluille.”

Kirkosta tuli pelastuksen vuoksi ihmisten kalastaja.

Pohdittavaksi: Pitäisikö myös nykyisen kirkon työssään kiireesti heittää verkkonsa ”kirkkolaivan oikealle puolelle”?

1. sunnuntai pääsiäisestä: Ylösnousseen todistajia

Tekstit: 1. Piet. 2:2, Ps. 116:1–9, Joh. 20:26, Sak. 8:6–8, Ap. t. 3:12–20, Joh. 21:1–14.
Liturginen väri on valkoinen.
Alttarilla on neljä kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.