Maailmankirjat ovat niin sekaisin, etteivät ilmansuunnatkaan ole enää entisellään. Eteläkin on vähän siellä sun täällä – ainakin, kun puhutaan ”globaalista etelästä”.
Tähän hieman epämääräiseen käsitteeseen kuuluu alueita Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Maantiedettä enemmän käsitteen sisälle kuuluvia maita yhdistävät samankaltaiset sosioekonomiset ja poliittiset piirteet sekä kolonialismin leimaama historia.
Teologian tohtorin ja kirkkohallituksen tutkijan Jyri Komulaisen Kristinuskon muuttuva kartasto käsittelee niitä globaaleja tekijöitä, joiden edessä kristinusko on Suomessa ja myös muualla länsimaissa. Komulainen pitää katseen kääntämistä globaaliin etelään kristinuskon välttämättömyytenä.
Siihen on tultu, että kristinusko ilmenee ja sitä harjoitetaan monella eri tavalla maapallon eri osissa. Kun yhä suurempi osa kristityistä asuu muualla kuin länsimaissa, ovat käsitykset uskonnon yhtenäisyydestä yhä vaikeammin perusteltavissa. Jotkut puhuvat jopa ”kristinuskoista” monikossa.
LAAJAA AIHETTAAN Komulainen käsittelee kolmen teeman kautta, joille hän on antanut nimet kontekstualisaatio, vapautus ja uskontodialogi. Aasian katolisen kirkon piispoilta lainattu kolmiosainen teemoitus on selkeä ja auttaa asiaan perehtymätöntäkin hahmottamaan kokonaisuutta.
Kulttuuriseen kontekstualisuuteen kuuluu tässä yhteydessä kristinuskon asettuminen uuteen ympäristöön. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa etelästä, sillä Komulainen tuo esiin suomalaiselle lukijalle tuttuja mutta uudessa valossa nähtäviä ilmiöitä, kuten erilaiset teemamessut ja hiljaisuuden jooga. Nämä auttavat ymmärtämään, mitä tarkoittaa uskonnon sopeutuminen kulttuuriseen ympäristöön.
Uudet ilmiöt herättävät keskustelua ja myös vastustusta. Hyvänä esimerkkinä käy ajoittain kiivaana käyvä keskustelu kristillisestä joogasta ja sen harjoittamisesta kirkossa. Kysymys on, miten suhtaudumme näihin vaikutteisiin? Suljemmeko ovet ja olemmeko kuin mitään ei tapahtuisi. Vai avaammeko ovet ja ikkunat, ja otamme opiksi ja hyödyksi?
Komulaisen näkökulma on selvä: ”Uudenlaisten hengellisten harjoitusten kehittäminen on suorastaan imperatiivi kulttuurissa, jossa jooga on lyönyt laajamittaisesti läpi. Sellainen vie kirkon rohkeasti uskontojen rajapinnalle etsimään ilmaisumuotoja, jotka resonoivat aikamme henkiseen ilmapiiriin.”
Sitaatti kertoo paljon paitsi sisällöstä myös lukukokemuksesta. Kirja olisi kaivannut kauttaaltaan jämäkämpää editointia.
USKONTODIALOGIA KOMULAINEN pitää ekumenian laajentumana, jonka avulla kirkko voi olla mukana edistämässä maailmanrauhaa ja jakautuneen ihmiskunnan yhdistymistä. Suomessa tämä tärkeä dialogi on Komulaisen mukaan vielä lapsenkengissä, vaikka uskontojen määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä. Komulainen vaatii uskontojen välisen dialogin laajentamista ja syventämistä.
Sitä pitäisi laajentaa kohti katsomusten välistä dialogia, jossa mukana olisivat myös sekulaarit ja humanistiset maailmankatsomukset. Samalla sitä pitäisi syventää niin, että perehtyminen muihin uskontoihin voisi rikastuttaa omaa kristillistä uskoa.
VAPAUTUKSEN TEOLOGIAAN liittyen Komulainen asettaa kirkolle Suomessa ja muualla länsimaissa selvän haasteen: miten suhtaudumme yhteiskunnallisiin epäkohtiin, epätasa-arvoon ja taloudelliseen eriarvoisuuteen?
Kirkon julkistamalla evankeliumilla on myös yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia, vaikka ”tietty varovaisuus näyttäisi leimaavan suomalaista luterilaisuuttaa kaikissa sellaisissa asioissa, jotka voidaan mieltää poliittisiksi”.
Komulainen muistuttaa terävästi, että jo Martti Luther kehotti kirkkoa tarvittaessa julistamaan lakia esivallalle, jos se unohtaa köyhät.
Kriittinen ote kirkon yhteiskunnalliseen rooliin virkistää ja antaa kirjalle eloa. Lukija herää kesken mietteitään, että hei, tämähän on puheenvuoro kirkon suunnasta ja tehtävästä!
Jyri Komulainen: Kristinuskon muuttuva kartasto. Matkoja maailmanlaajaan kirkkoon. Suomen Lähetysseura 2025.
Lue myös:
Arkistojuttu: Jooga ja / vai Jeesus
Viikon väite: ”Jooga taipuu myös rukoukseen”
Ilmoita asiavirheestä