Ainakin 60 vuotta täyttäneelle, ehkä nuoremmallekin saarnaajalle tulee tämän sunnuntain evankeliumista mieleen yhä kaukaisempien nuoruusvuosien leirinuotioita, joilla hämärtyvässä illassa kitarasäestyksellä laulettiin veisun kertosäettä: ”Kolkuta, niin ovi aukee, se sullekin avataan!”
Kertosäe on hyvä, sillä se tiivistää jotakin hyvin olennaista kristityn vaelluksesta.
Evankeliumissa Jeesus opettaa rukouksesta. Kyllä hänen seuraajansa rukoilla osasivat, mutta Jeesus tähdensi heille ja tähdentää meille, että rukous ei ole turhaa: Jumala kuulee ihmisen huudon eikä sulje ovia sellaisilta, jotka sen takana kolkuttavat.
Tämän kun elämän monenlaisen ahdistuksen ja murheen keskellä jaksaisi muistaa.
Jeesuksen vertauksen kuvat häirityksi itsensä kokevista, mutta lopulta heltyvistä oven avaajista ja leivän antajista saattavat tuntua hieman erikoisilta. Ne ovat kuvia ihmisestä. Kuinka paljon enemmän syntisiä ihmisiä rakastava Jumala antaakin!
Luterilaisen uskonkäsityksen mukaan ihminen on luonnoltaan lankeemuksessa perin juurin turmeltunut. Siksi hän voi kestää tuomiolla vain Kristuksen sovitusuhrin, siis Jumalan suuren anteeksiantamuksen, laupeuden ja rakkauden vuoksi.
Jumala pelastaa yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Lisäksi Jumala kyllä tietää, mitä me tarvitsemme, ennen kuin olemme suutamme avanneet. Miksi meidän pitää Häntä rukoileman?
ME RUKOILEMME siksi, että se on – Katekismuksenkin sanoin – ihmisen tapa olla ja elää Jumalan edessä. Samalla kun elämän eri vaiheissa ja tilanteissa, ilon ja murheen, rohkeuden ja pelon, nuoruuden ja vanhuuden, terveyden ja sairauden hetkillä puhumme sisimmästämme Jumalalle, saamme samalla itse olla Kolmiyhteisen Jumalan puhuteltavina. Siinä on hyvä olla.
Evankeliumiteksti rohkaisee rukoukseen. Jumala ei vastaa rukouksiimme aina silloin tai siten, kun me tarpeissamme ehkä haluaisimme. Mutta kun me hädässämme sairastamme Herralle, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Luukkaan evankeliumi 11:5–13
Jeesus sanoo:
”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”
5. sunnuntai pääsiäisestä on aiheeltaan ”Sydämen puhetta Jumalan kanssa”.
Tekstit: Jes. 48:20, Ps. 40:2–6, Joh. 16:33, 2. Moos. 17:8–13, Jaak. 5:13–16, Luuk. 11:5–13. Liturginen väri on valkoinen. Alttarilla on neljä kynttilää. Kolehti kerätään retriittiohjaajien kouluttamiseen sekä monimuotoisen hengellisen elämän ohjaajakoulutusten toteuttamiseen Hiljaisuuden Ystävät ry:n kautta.
Helatorstai on aiheeltaan ”Korotettu Herra”.
Tekstit: Ap. t. 1:11, Ps. 47:6–9, Ef. 4:10, Jes. 33:5–6, Ap. t. 1:1–11, Room. 8:31–39, Luuk. 24:46–53. Liturginen väri on valkoinen. Alttarilla on kuusi kynttilää. Kolehti on seurakunnan valittavissa.
6. sunnuntai pääsiäisestä on aiheeltaan ”Pyhän Hengen odotus”.
Tekstit: Ps. 27:7, Ps. 27:1–3, 7–9, Joh. 16:13, Sak. 14:7–9, Ef. 1:16–23, Joh. 17:18–23. Liturginen väri on valkoinen. Alttarilla on neljä kynttilää. Kolehti kerätään mediatyöhön Intiassa Medialähetys Sanansaattajien kautta.
Ilmoita asiavirheestä