Vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen tuoreen vuosikirjan teemana on rakkaus. Vuosikirjan Suurin on rakkaus ovat toimittaneet Hanna Aho, Pekka Aittakumpu ja Pekka Kainua.
Lehtori, pastori Kyösti Pieviläinen kirjoittaa artikkelissaan Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät, että Jumalan lahjan, miehen ja naisen välisen rakkauden, täyttymyksen aika alkaa avioliittoon vihkimisestä.
”Jumalan säädös on ehdoton ja muuttumaton. Avoliittoa hän ei hyväksy. Vain vihkiminen avioliittoon merkitsee Jumalan tahdon toteutumista. Luopuminen vanhemmista, puolisoon liittyminen ja yhdeksi tuleminen tarkoittaa liiton peruuttamattomuutta ja elinikäisyyttä: avioliittoa.”
Pieviläisen mukaan avioliitossa on tärkeintä, että molemmat puolisot ovat uskovaisia. Vanhoillislestadiolaiset käyttävät uskonveljistään ja -sisaristaan nimitystä uskovainen.
”Kristuksen seurakunnassa Pyhä Henki yhdistää rakkauden sitein kaikki uskovaiset yhdeksi Jumalan perheeksi”, Pieviläinen kirjoittaa.
Toimitusjohtaja Tapani Kinnunen kirjoittaa artikkelissaan Elinikäinen avioliitto, että on suuri ja iloinen asia, jos Jumala johdattaa elämään oman aviopuolison, jonka kanssa voi yhdessä rakentaa tulevaisuutta.
”Jumalan lapsen on hyvä rukoilla Taivaan Isältä, että tämä antaisi uskovaisen puolison. Uskovaisen puolison kautta saa rinnalleen läheisen turvan ja saattomiehen, jonka kanssa voi jakaa ilot ja murheet ja ammentaa uskon voimaa elämään.”
Sopimisen jälkeen voi avioitua saman henkilön kanssa uudelleen
Projektipäällikkö Juha Kanniaisen artikkeli on otsikoitu Jumala antaa aviopuolison. Hänkin kirjoittaa, miten Jumalan sana opettaa rukoilemaan ja etsimään puolisoa uskovaisten joukosta.
Kanniaisen mukaan Jumalan vastustaja, sielunvihollinen on tässäkin asiassa eri mieltä.
”Sen tarkoitus on eksyttää Jumalan lapset pois elävästä uskosta, ja siksi se esittää vaihtoehtoa, että uskovainen voisi alkaa seurustella epäuskovaisen kanssa. Sydämestään uskomassa oleva ihminen haluaa kuitenkin säilyttää puhtaan omantunnon. Hän pitää uskon lahjaa tärkeimpänä elämässään. Taivaan Isän huolenpitoon ja johdatukseen saa luottaa lapsen kaltaisesti. Jos Jumala on tarkoittanut aviopuolison kumppaniksi elämän matkalle, hän löytyy uskovaisten joukosta.”
Kanniaisen mukaan sielunvihollinen on tehnyt tämän maailman seurustelumallista erilaisen kuin Jumalan sanan mukainen seurustelu on.
”Tämän ajan seurustelumallissa näkyy ylikorostunut seksuaalisuus ja maailman hekuma. Se saattaa luoda vääränlaisia mielikuvia myös uskovaisille. Siksi onkin tärkeää käydä Jumalan sanan kuulossa ja keskustella avoimesti siitä, mitä Jumalan sana opettaa seurustelusta ja yhdessä olosta.”
Kappalainen Jyrki Vaaramo pohtii teemaa Avioliitossa epäuskoisen kanssa. Hän kirjoittaa, miten uskovaiseen perheeseen saattaa tulla vaikutteita ympäröivästä maailmasta. ”Monet perheet ovat kokeneet, kuinka keskusteluyhteys perheenjäsenten välillä on hävinnyt. Anteeksiantamus ei olekaan enää ollut perheiden kesken läsnä, vaikka sen tulisi olla koko perhe-elämän kantavana voimana.”
Vaaramon mukaan perheen ja erityisesti lasten kannalta on äärettömän arvokasta, että aviopuolisot jaksaisivat elää yhdessä siitäkin huolimatta, jos toinen puolisoista on kokenut väsymisen uskonelämässään. Erityisen vaikea tilanne perheessä syntyy, jos epäuskoinen puoliso ei halua ymmärtää ja hyväksyä puolison uskoa.
”Jos tilanne perheessä kärjistyy erityisen pahaksi, yhteisymmärrykseen pääsemistä ja tilanteen rauhoittumista voi auttaa tilapäinen asumusero”, Vaaramo kirjoittaa.
”Jumalan sanan mukaan avioliitto on Jumalan siunaama ja pyhä. Jumalan silmissä avioliitto on avioeronkin jälkeen voimassa toisen puolison kuolemaan asti. Jos puoliso on vielä elossa, uudelleen avioituminen toisen ihmisen kanssa ei ole Jumalan sanan mukaista. Sopimisen jälkeen on kuitenkin mahdollista avioitua uudelleen saman henkilön kanssa. Tällöinkin saa luottaa siihen, että näin on Jumala tahtonut ja että uudelleen solmittu avioliitto on Jumalan siunaama ja pyhä.”
”Kehotus parannukseen saatetaan nähdä jopa hengellisenä väkivaltana”
Päivämies-lehden vs. vastaava päätoimittaja Pekka Aittakumpu käsittelee omassa kirjoituksessaan teemaa Epäuskoinen perheenjäsen. Hänen mukaansa jokainen ihminen vakaumuksesta tai ominaisuuksista riippumatta on Jumalan luomana ja Kristuksen lunastamana yhtä arvokas ja tärkeä.
”Jeesus opetti, että jokainen ihminen on lähimmäinen, jota tulee rakastaa niin kuin itseään”, Aittakumpu kirjoittaa.
”Jeesus kuitenkin toi myös esille sen, että suurinta rakkautta on kutsua epäuskoon joutunutta takaisin elävän uskon omistajaksi Jumalan valtakunnan yhteyteen”, hän lisää.
Aittakummun mukaan maallistuneessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa uskonasioita voi olla yhä vaikeampi ottaa puheeksi epäuskoisen perheenjäsenenkään kanssa. ”Esimerkiksi synnistä varoittaminen tai kehotus parannukseen saatetaan nähdä jopa hengellisenä väkivaltana.”
Pekka Aittakummun mukaan on tärkeää, että epäuskoinen perheenjäsen tietää, mitä hänen uskovaiset läheisensä ajattelevat hänen sieluntilastaan.
”Tästä ei tietenkään tarvitse puhua jatkuvasti, ja yleensä uskovaiset puhuttelevat läheistään jo pelkällä elämällään”, hän muistuttaa.
Hänen mukaansa uskonasioista puhuminen epäuskoiselle edellyttää hienotunteisuutta ja tilannetajua. ”Monesti on hyvä edetä varovasti tunnustellen. Koskaan ei voi varmasti etukäteen tietää, miten toinen reagoi. Se ei kuitenkaan saisi olla esteenä uskonasioista puhumiselle”, Aittakumpu opastaa.