Kotimaa-lehti selvitti kirkon virallisten lähetysjärjestöjen näkemyksiä sosiaalisen median (some) hyödyntämisestä lähetystyössä. Kotimaa24 julkaisee lähetysjärjestöjen vastaukset kokonaisuudessaan.
Kysymykset lähetettiin kirkon seitsemälle viralliselle lähetysjärjestölle sähköpostitse. Vastaukset saapuivat neljästä järjestöstä.
Kysymykset:
1. Millainen rooli sosiaalisella medialla on lähetystyössänne?
2. Onko some laiminlyöty osa-alue tai hyvin huomioitu?
3. Näkyykö se strategiassanne?
4. Millaisena mahdollisuutena näette sosiaalisen median järjestönne lähetystyössä?
5. Voisiko Suomessa olla some-lähetysjärjestö?
Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen:
1. Sosiaalista mediaa hyödynnetään Suomen Lähetysseuran viestinnässä monin eri tavoin. Se on yksi luonnollinen osa muun työmme ja viestintämme kokonaisuutta. Kuvat ja viestit tavoittavat nopeasti ihmisiä eri puolilla maailmaa sosiaalisen median välinein ja täydentävät muuta viestintää. Katastrofitilanteissa niillä on ollut usein suuri merkitys.
2. Mielestäni Suomen Lähetysseura on ollut pitkään hyvin mukana sosiaalisessa mediassa.
3. Sosiaalinen media on yksi väline strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lähetysseuran tukeman radio- ja tv-työn sekä lehdistön rinnalla some voi täydentää niiden puutteita viestinnässä varsinkin välittömän vuorovaikutteisuutensa vuoksi.
4. Sosiaalinen media tukee muuta viestintäämme.
5. En oikein ymmärrä yleensäkään ajatusta, että kirkko tarvitsi useita toimijoita missionsa toteuttamiseen. Some on vain viestinnän väline samoin kuin lehdistö, televisio tai radio. Lähetystyötä ei tule tehdä jonkin välineen ehdoin.
Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja Markku Kotila:
1. Suomen Pipliaseura käyttää sosiaalista mediaa etupäässä ajankohtaisten asioiden esiintuomiseen ja yhteydenpitoon keskeisten sidosryhmiemme sekä yksittäisten ihmisten kanssa. Osan sisällöstä muodostavat raamatunjakeet ja rukousaiheet. Sosiaalinen media toimii aina myös osana kampanjoitamme. Seuraajamme ovat etupäässä Raamatusta ja kansainvälisestä työstämme kiinnostuneita ihmisiä. Erityisiä lähetystyön aihepiiriin keskittyneitä (suljettuja) keskusteluryhmiä tms. emme ole kokeilleet. Toisaalta some-kanavat eivät tavoita vielä kaikkia kohderyhmiemme ihmisiä, joten osittain painotamme kanavia segmenttien mukaan. Olemme varmistaneet, että verkkosivustomme saavutettavuus mobiililaitteilla on hyvä. Edellä kuvattuja Pipliaseuran Facebook-, Twitter- ja Instagram-päivityksiä tehdään viikoittain. Usein some toimii myös yhdessä muiden kanavien kanssa osana laajempaa viestintäkokonaisuutta. Olemme varmistaneet myös, että verkkosivustomme saavutettavuus mobiililaitteilla on hyvä.
Suomen Pipliaseura kehittää uudenlaista näkökulmaa raamatunkäännöstyöhön Suomessa. Osana Reformaation merkkivuotta julkaistaan koepallona uudenlaisen käännös yhdestä evankeliumista. Käännös on optimoitu skaalautuville digitaalisille alustoille. Hankkeessa selvitetään, millaisia uusia vaatimuksia digitaalinen media asettaa raamatunkäännöstyölle, käytettävälle kielelle ja sen rakenteille.
Kansainvälisesti: Suomen Pipliaseura kuuluu kiinteästi United Bible Societies -verkostoon (Yhtyneet Raamattuseurat), jolla on toimintaa yli 200 maassa tai alueella. Sen ylläpitämällä Digital Bible -Facebook-sivulla on 9,2 miljoonaa tykkääjää. Paikalliset kumppanimme käyttävät sekä suljettuja että avoimia some-verkostoja raamattutyössä. Tutkimusten mukaan some ennemminkin vahvistaa ja kärjistää jo olemassa olevia asenteita kuin muuttaa niitä.
2. Some merkitys lähetystyössä tulee kasvamaan. Se kuitenkin vaati rinnalleen myös muita kanavia.
3. Digitaalisen viestinnän kehittäminen on keskeinen osa strategiaamme ja sosiaalinen media tärkeä, integroitu osa sitä. Haluamme tavoittaa ihmiset siellä, missä he liikkuvat. Nykyihmiset liikkuvat ja ovat läsnä sosiaalisessa mediassa.
Kansainvälisesti: United Bible Societies- verkoston yhteisessä strategiassa some ja ylipäänsä digitaalinen media on keskeisessä asemassa.
4. –
5. Digitaalinen viestinsä on luonteeltaan monikanavaista. Some ei ole sellainen erityisalue ja joka luonteensa vuoksi vaatisi uuden järjestön perustamista.
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) lähetysjohtaja Pekka Huhtinen:
1. Tärkeä yhteydenpitoväline lähetteihin.
Toimiva yhteydenpitoväline kentältä omaisiin.
Mahdollisuus nopeisiin palavereihin, kokouksiin.
Mahdollistaa nopeasti laajan tiedottamisen.
2. Somen käyttökelpoisuus on huomattu lähetystyön palvelijana, mutta kehittämisen varaa toki on.
Käyttö tullee lisääntymään.
3. Some on strategiassamme huomioitu mm. siten, että Internet-lähetystyö on ollut jo pitkään yksi systemaattinen lähetystyön toteutusmuoto (Japani).
Internet-lähetys tarjoaa mahdollisuuden interaktiivisuuteen ja tätä mahdollisuutta käytetään runsaasti.
Some tiedostetaan yhtenä merkittävänä apuvälineenä, kun parhaillaan kehitämme Sleyssä Media-lähetystä, joka tähtää keskeisen raamattuopetuksen välittämiseen kaikkien yhteistyökenttiemme pääkielille.
4. Some on yksi väline, mutta se ei voi koskaan korvata face to face -toimintaa (somella on rajoituksensa).
Hyvä palvelija.
5. Tähän ei ole tarvetta, sillä asia voidaan hyvin hoitaa järjestökohtaisesti toimintoja päivittämällä.
Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) medialähetysjohtaja Juha Auvinen ja mediakehitysjohtaja Ilkka Kastepohja:
1. Mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan sosiaalisella medialla (some)? Näemme somen vuorovaikutteisina virtuaalipalveluina tai toimintaympäristöinä. Niissä käyttäjä itse valitsee sähköiset tai bitti-toimintaympäristöt ja -sisällöt kiinnostuksensa mukaan. Somella pitää olla lisäarvoa käyttäjällä, muuten se ei menesty.
Somen rooli kasvaa voimakkaasti. Sosiaalisen median kanavia syntyy joka päivä uusia, siksi Medialähetys Sanansaattajat (Sansa) selvittää ulkomaisten kumppanien kanssa maakohtaiset somen mahdollisuudet ja hakee integraatiota muuhun medialähetystyöhön. Some on normaali osa monimediallista toimintaa, missä radio- ja televisiotoiminnan sekä perinteisen internetin käytön rinnalla hyödynnetään sosiaalisen median palveluja. Esimerkiksi Kiinassa Sansa alkoi 2014 tukea kristillistä mobiilihanketta, jonka sisältöä ladattiin muutamassa kuukaudessa 600 000 kertaa. Myös Intiassa ja muualla Aasiassa sisältöjä seurataan yhä enemmän mobiilisti.
Suomessa Sansa keskittyy käyttämään vain suosituimpia some-kanavia, kuten Facebook, Twitter ja YouTube. Resurssien kasvaessa myös Instagram- tai muita vastaavia palveluja. Suosittu Raamattu kannesta kanteen -ohjelmamme on radion ja internetin lisäksi ladattavissa Anroid- ja iphone-mobiiliapplikaationa. Windows-sovellus julkistetaan ensi syksynä.
2. Aina on kehitettävää, koska some muuttuu jatkuvasti. Joka päivä tulee markkinoille jokin uusi virtuaalinen palvelu, josta voi kasvaa hittituote vain tietyssä osassa maailmaa. Esim. Kiinassa on pikaviestimissä suosittuna WeChat-palvelu, joissain Aasian maissa Viber, Euroopassa taas WhatsUp-palvelu. Toinen haaste on sosiaalisen median sirpaloituminen. Yhdellä tai muutamalla ei tavoiteta kaikkia ihmisiä. Kirkon tiedotuskeskuksen edesmennyt johtaja Heikki Castrén 90-luvulla sanoi: Kirkon pitää juosta kovaa pysyäkseen paikallaan. Tämä kuvaa myös nykyistä toimintaympäristöämme. Kolmas haaste nousee somen vuorovaikutteisuudesta. Vuorovaikutus sinällään on hyvä asia, mutta somessa kyseessä on aina pienempi ryhmä. Sen vuoksi vaikuttavuus kohdistuu aina henkilöltä henkilölle ja pienempiin massoihin kerralla.
3. Näkyy ja ei näy. Tavoitteemme on ihmisten tavoittaminen siellä, missä he ovat ja niillä välineillä, joita he käyttävät. Some on yksi luonnollinen työmuoto, jota ei eritellä medialähetystyössä muita korkeammalle tai vain siksi, että siitä maailmalla nyt pöhistään. Strategisia valintoja ei ohjaa trendikkyys vaan tarkoituksenmukaisuus ja tavoittavuus. Kun somen saatavuus eri maissa on mahdollinen, se lisätään yhdeksi toimintamuodoksi. Toimiakseen some tarvitsee teknisen alustan. Älykännyköiden myötä mobiililaitteet ovat nousseet tekniseksi alustaksi somelle.
Strategiatasolla pitää nähdä teknologian (mobiilit) tai some-hypetyksen taakse: kyse on uudesta virtuaalisesta tavasta olla vuorovaikutuksessa – ihminen ihmiselle. Siinä Sansa haluaa tietenkin olla läsnä.
4. Somen erilaisuus nousee siitä, että se on vuorovaikutteista – enemmän keskustelua kuin pelkästään yksisuuntaista viestintää kuten radio, televisio, lehti, jopa internet perinteisesti ovat. Tämän vuoksi some pitää ajatella uudestaan, ei vain palkattujen työntekijöiden tehtäväksi vaan jokaisen kirkon jäsenen yhdeksi virtuaaliseksi tavaksi kertoa uskosta Kristukseen ja mitä se merkitsee.
Maakohtaisia strategioita linjattaessa Sansa etsii aina tehokkaimmat toimintatavat tavoittamaan ihmiset evankeliumilla. Somen osuus kumppaniemme toiminnassa on vahvassa kasvussa. Siksi Sansa ei ole enää puhdas broadcasting-toimija vaan enemmänkin multicasting-periaatteella toimiva medialähetysjärjestö.
Some on suosittu heti kun maan viestintäteknologia on tarpeeksi kehittynyt ja kun ihmisillä on varaa sen käyttämiseen. Ihminen haluaa aina olla yhteyksissä toisen ihmisen kanssa. Some ei kuitenkaan ole ainoa tapa keskustella tai kertoa Jeesuksesta. Tarvitaan monenlaisia toimintamuotoja.
5. Maailmalla on jo kristillisiä järjestöjä, jotka ovat erikoistuneet sosiaalisen mediaan evankeliumin välittäjänä, mutta eivät nekään puhdasoppisesti. Lopputulos on aina monimediallinen, missä erilaisia mediamuotoja yhdistetään toisiaan täydentäviksi kokonaisuuksiksi.
Suomessa emme näe viisaana perustaa omaa some-lähetysjärjestöä, koska some ei toimi kuplassa erillään muusta yhteiskunnasta tai kirkosta. Some-lähetysjärjestö voisi olla some-koulutusta ja konsultointia tarjoava toimija, mutta toteutukseen tarvitaan aivan eri luokan muskelit. Parempi vaihtoehto on globaalin kirkon toimintakulttuurin vieläkin voimakkaampi kehitys, jossa kirkko panostaa entistä selkeämmin virtuaalisen median käyttöön seurakuntatyössä. Näin Kristusta etsivä ihminen löytää vastauksen ja myös hengellisen kodin.
Kuva: Roberto Serrini