Sixten Korkman on tunnettu talouden kansanvalistaja. Hänellä on ilmiömäinen kyky kertoa monimutkaisia asioita kansantajuisesti. Suomi ei ole hänen mukaansa konkurssikypsä maa, vaan huikea menestystarina. Haasteita tulevalla hallituksella silti riittää.
Valtiotieteen tohtori, professori Sixten Korkman, 67, sanoo kaunistelematta, että nyt päättyvän vaalikauden hallitukset ovat olleet Suomen kaikkien aikojen huonoimmat.
”Nyt kaivataan lämpimän sydämen lisäksi kylmää päätä; pitkäjänteisyyttä, määrätietoisuutta, hyvää valmistelutyötä ja rohkeutta tunnustaa talouden saneeraustarve”, hän kirjoittaa (HS 16.3.2015).
Suomen ydinongelmia ovat hänen mukaansa julkisen talouden kestävyysvaje, liian korkea työttömyys sekä Euroopan nopeimmin ikääntyvä kansakunta.
– Vaikea näitä ongelmia on korjata, jos Suomen taloutta ei saada käännettyä kasvuun.
Ongelmista huolimatta Korkman varoo synkistelemästä. Hän on luonteeltaan optimismi. hän toivoo poliitikoiltakin optimismia ja visioita siitä, miten hyvää Suomea rakennetaan.
Kotimaa Pron haastattelussa hän vastaa muun muassa kysymyksiin euron ja euroalueen tulevaisuudesta, maahanmuutosta, verotuksesta ja veroparatiiseista, Venäjän uhkasta, Suomen energiaratkaisuista, työvoimapolitiikasta ja kirkon merkityksestä yhteiskunnassamme.
Mihin uuden hallituksen pitäisi ensisijaisesti kiinnittää huomiota, jotta Suomen talous ja hyvinvointi saadaan kasvuun? Onko kasvu välttämätöntä? Pitäisikö kaikkien vain elää vaatimattomammin?
Suomen ongelmia ovat etenkin liian korkea työttömyys ja julkisen talouden kestävyysvaje. Vaikea näitä ongelmia on korjata, jos Suomen taloutta ei saada käännettyä kasvuun. Valitettavasti sellaista vipua ei ole, josta vääntämällä kasvu lähtisi hyrräämään. Hallitus voi vain parantaa edellytyksiä elinkeinoelämän toiminnalle ja toivoa, että vientimarkkinat alkavat hiljalleen vetää.
Tarvitaan toki palkkamalttia ja panostuksia tutkimukseen ja innovaatiopolitiikkaan, myös uusitutuvaan energiaan. On huolellisesti valmistettava sellaisia rakenteellisia uudistuksia kuten sote-uudistus, joilla toivon mukaan voidaan vähentää julkisia menoja kansalaisten palveluja huonontamatta. Tarvitaan toimia, jotka ajan mittaan lisäävät työvoiman tarjontaa.
Mutta lyhyellä aikavälillä ongelmana on kysynnän puute ja taantuma. Menoleikkauksia arvioitaessa on pidettävä mielessä, että ne lyhyellä tähtäimellä heikentävät kotimaista kysyntää ja työllisyyttä. Siksi niitä soisi jopa merkittävältä osin lykättävän kunnes talous – toivon mukaan – on kääntynyt kasvuun.
Toki voidaan ajatella, että Suomen kaltainen maa on siinä määrin vauras että kasvua ei enää tarvita. Halutessamme voimme vähentää kulutusta ja elää vaatimattomammin. Jokainen tehköön omakohtaisen ratkaisun, jos vain voi työnantajan kanssa sopia työajoista ja palkasta.
Mutta on myös pidettävä mielessä, että hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää isoa verokertymää, joka syntyy vain sitä kautta että riittävän moni tekee riittävän paljon tuloja ja veroja synnyttävää työtä. Ilman kasvua ja korkeaa työllisyyttä on tosi vaikea turvata hyvinvointivaltion rahoitusta.
Kestääkö euro ja euroalue ja mitä toimia se vaatii? Voiko euroalue hajota ja mitä siitä seuraisi? Onko Suomelle ollut eurosta hyöytä vai haittaa?
Euroalue on jo seitsemän vuotta kärsinyt moniulotteisesta kriisistä. Nyt on toiveita käänteestä parempaan öljyn halpenemisen, Yhdysvaltojen elpymisen, Euroopan keskuspankin aktivoitumisen ja euron halpenemisen ansiosta.
Kreikka saattaa pudota kelkasta, mutta se ei enää ole uskoakseni iso ongelma koko euroalueen kannalta. Euron hajoamista ei voi sulkea pois, mutta se ei näytä todennäköiseltä. Sitä ei myöskään ole syytä toivoa, sillä euron purkaminen olisi kaoottinen prosessi. Suomen kannalta eurojäsenyys on nyt pulma, sillä tarvittava kilpailukyvyn parannus on vaikea saada aikaan palkkamaltin kautta.
Mielestäni euroalueen ongelmana on kysynnän puute, mikä perustelee elvyttävää politiikkaa etenkin vahvojen talouksien kuten Saksan kohdalla. Sitä Saksa itse kuitenkaan ei halua, eikä sitä siihen voi pakottaa. Toivokaamme että edellä mainitut seikat (kuten öljyn hinnan lasku ja euron ulkoisen arvon lasku) kääntävät talouden suunnan paremmaksi.
Kotimaassa me joka tapauksessa tarvitsemme tiukkaa kustannuskuria uuden vientituotannon synnyttämiseksi korvaamaan Nokian romahdusta ja elektroniikkateollisuuden supistumista.
Riittääkö kotimainen työvoima hoitamaan vanhenevan väestön ja muut työt, vai tarvitaanko lähivuosina lisää työperäistä maahanmuuttoa?
Meneillään ja näköpiirissä oleva väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa huolta työvoiman riittävyydestä. Tähän pulmaan ei ole yhtä ainoata ratkaisua. Olisi eri keinoin pyrittävä alentamaan työttömyysastetta. On kasvatettava työn tarjontaa, mihin sovittu eläkejärjestelmän uudistuskin tähtää. On ymmärrettävä työperusteisen maahanmuuton merkitys, mutta myös panostettava kotouttamispolitiikkaan.
Monet ajattelevat, että on väärin sallia tai edistää työperusteista maahanmuuttoa, kun kotimaassa on paljon työttömiä. Toisaalta työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät koskaan täysin kohtaa, ja työperusteinen maahanmuutto voi olla tärkeää joidenkin sektoreiden kasvun kannalta. Työperusteinen maahanmuutto tähtää etenkin siihen, että pidemmällä aikavälillä ja talouden elpyessä maassamme olisi korkeampi työllisyysaste ja enemmän veronmaksajia.
Onko työn verotus ja pääomaverotus kohdallaan?
Molemmat ovat kovin korkeita, mutta budjettialijäämä on iso. Suo siellä vetelä täällä. Työn verotusta kannattaisi kuitenkin vähän keventää, jos tai kun työmarkkinajärjestöt sopivat tiukan palkkamaltin jatkamisesta.
Tulisiko työuria pidentää ja eläkeikää nostaa tai saada nuoriso aiemmin työelämään? Entä mistä saadaan työpaikkoja ja kuinka ikääntyvät saadaan jaksamaan töissä?
Suomen hyvinvointivaltion rahoitusta ei voida turvata leikkaamalla menoja rajusti, koska silloin karsitaan tärkeitä palveluja. Sitä ei voida myöskään turvata kiristämällä verotusta, koska näillä tasoilla verojen haittavaikutukset rupeavat olemaan isoja. Ainoa kestävä tie on työlinja: työllisyysasteen nostaminen. Siksi työvoiman tarjontaa tulee kasvattaa.
On totta, että nyt on pulaa nimenomaan työpaikoista. Mutta kyllä tämäkin taantuma joskus loppuu. Silloin työvoima voi löytää nykyistä paremmin työpaikkoja. Lisäksi on tietenkin eri keinoin pyrittävä parantamaan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.
Tällä hetkellä vuokra-asuntojen puute pääkaupunkiseudulla on iso työllisyysongelma. Sitä voitaisiin lieventää panostamalla vuokra-asuntorakentamiseen, mikä elvyttää lyhyellä aikavälillä ja parantaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa pidemmällä aikavälillä.
Toki nuoria tulisi yrittää saada nopeammin työelämään opintoaikoja lyhentämällä. Suurin kysymys on kuitenkin siinä, että elinaikaodote näyttää koko ajan kasvavan. Elämme pidempään ja terveempinä, kaiketi voimme jatkaa töissäkin pidempään. Ei tämä voi olla niin vaikeaa: jos meillä olisi sama työllisyysaste kuin Ruotsissa, ei meillä olisi julkisen talouden rahoitusongelmia.
Keinoja voivat olla sekä kepit että porkkanat: verotuksella tai eläkesäännöillä tulee palkita ihmisiä siitä, että jatkavat pidempään työelämässä. Viime vuosina olemme jo nähneet kehitystä toivottuun suuntaan.
Sanotaan, että veroparatiisit ovat maailmantalouden syöpä ja ilman niitä maailman köyhyys voitaisiin ratkaista. Verotuloja jää paljon saamatta veroparatiisiyhtiöiden vuoksi ja myös arvonlisäveroja jää jonkin verran rästiin. Ovatko veroparatiisit ongelma Suomessa ja kuinka niiden käyttöä voitaisiin estää?
Veroparatiisien aiheuttamista veromenetyksistä ei ole tarkkoja ja luotettavia arvioita, mutta ne ja arvonlisäverojen välttely ovat merkittäviä ongelmia. Vaikka rahamäärät eivät olisi päätä huimaavia (arviot ovat siis epävarmoja), niin tämä on kuitenkin vakava moraalinen ongelma, joka vähentää koko verojärjestelmän hyväksyttävyyttä. Näitä ongelmia on vaikea ratkaista, kun kaikki valtiot pitävät kiinni verotuksellisesta itsemääräämisoikeudestaan.
Täytyy toivoa, että kansainvälinen yhteistyö OECD:n ja EU:n puitteissa voisi johtaa nykyistä tehokkaampiin toimiin veronkiertoa vastaan. Ylipäänsä tarvitaan tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä ja vahvempia globaalin tason instituutioita. Globaali talous mutta kansallinen politiikka on määrätyiltä osin hankala yhdistelmä, kun keskinäinen riippuvuutemme maailmassa on kuitenkin suurta.
Millainen uhka Venäjä on lähivuosina Suomelle, taloudellisesti ja sotilaallisesti? Mitä pitäisi ajatella Natosta, entä muusta puolustusyhteistyöstä naapurimaiden ja EU:n kesken?
Venäjä on valitettavasti meille nyt taloudellinen ongelma, kun se voisi olla mahdollisuus. Turvallisuuspoliittinen ja sotilaallinen uhka on kuitenkin tosiasia ja paljon taloutta tärkeämpi näkökohta. Meidän ongelma on Venäjä, Venäjä ja Venäjä – ja siinä se on ja pysyy.
Liikun pätevyysalueeni ulkopuolella, mutta minusta Suomen on syytä panostaa oman puolustuksen lisäksi yhteistyöhön muiden Pohjoismaiden kanssa. Toivomme EU:n puolustusyhteistyön tiivistymistä. Nato-optio on pidettävä esillä realistisena mahdollisuutena.
Miten energian hinta vaikuttaa energiaratkaisuihin ja hyvinvointiin lähitulevaisuudessa?
Energian hinta ei ole pitkässä juoksussa kohtalonkysymys: kyllä talous sopeutuu ajan mittaan korkeisiin hintoihin uusiutuvaa energiaa kehittämällä, innovaatioilla ja uudella teknologialla, energiaa säästämällä. Ja vaikka tästä joudutaan maksamaan lasku, on siihen myös perusteet: puhdas luonto ja kestävä ilmasto ovat kaiken lähtökohta. Pulmana on jälleen riittävän toimivan kansainvälisen yhteistyön aikaansaaminen.
Mitä terveisiä Sinulla olisi kirkolle, mitä mieltä olet kirkon toiminnasta ja merkityksestä?
Kristinuskon piirissä maallistuminen on edennyt pitkälle. En usko tämän kehityksen kääntyvän. En myöskään pidä sitä vääränä tai huonona. Itselläni ei ole uskonnollista vakaumusta, mutta kirjoittauduin silti uudelleen kirkon jäseneksi joitakin vuosia sitten.
Miksi? Koska kristinuskon on tärkeä osa Euroopan ja Suomen aatehistoriaa ja arvomaailmaa. Koska kirkolliset rituaalit edustavat omalla tavallaan jatkuvuutta ja ovat merkityksellisiä useimmille meistä. Ja koska kirkkomme piispat puhuvat nykyään usein viisaasti niin kristillisiä kuin yleisinhimillisiäkin arvoja korostaen. Kirkkomme on positiivinen tekijä – sillä edellytyksellä, että se on aravakatseinen ja vapaamielinen pikemmin kuin fundamentalistinen.
Mitä terveisiä haluat lähettää suomalaisille?
Jokainen muualla pitkään asunut suomalainen tietää (olen itse asunut mm. vuosikymmenen Brysselissä), että Suomi on hyvä ja hieno maa, jolla on upea luonto ja rikas kulttuuri. Mutta jotain vikaa meillä on korvien välissä. Olemme alisuorittajia: perusasiat ovat Suomessa kunnossa mutta kehitys ei vastaa vaatimuksia tai edellytyksiä.
Ehkä on niin, että me suomalaiset aina pelkäämme asioiden päättyvän huonosti? Historian valossa se olisi sikäli ymmärrettävää, että olemme joutuneet kohtaamaan nälkävuosia, sisällissotaa, sotia ison naapurin kanssa, rajuja rakennemuutoksia ja joukkotyöttömyyttä. Pelot eivät ole olleet aiheettomia.
Mutta nyt olemme jo melko pitkään asustaneet kehittynyttä hyvinvointivaltiota, joka tarjoaa kansalaisilleen kansainvälisesti katsoen hyvää perusturvaa ja erinomaista koulutusta. Nyt voisi olla aika sille, että meillä olisi tervettä itsetuntoa ja enemmän rohkeutta ja luottamusta itseemme ja huomiseen. Ehkä silloin olisi helpompi kääntää talous nousuun ja – kenties – lyödä Ruotsin maajoukkue jääkiekossa.
Kuka?
Sixten Korkman, syntynyt 1948 Vaasassa
Kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta
Valtiotieteen tohtori
Suomen valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja 1989–1996.
EU:n neuvoston raha- ja talouspolitiikan pääosaston Ecofinin johtaja Brysselissä 1995–2005.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan toimitusjohtaja 2005–2012.
Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen osa-aikainen professori vuodesta 2012.
Kuva: Matti Karppinen.