Suomen nuorin kirkkoherra Tuomo Törmänen on juuri täyttänyt 30 vuotta, ja helmikuun lopussa hänellä tulee täyteen kaksi vuotta Taivalkosken seurakunnan kirkkoherrana. Työnsä hän aloitti vaikeimmasta päästä.
– Ensimmäinen asia, jonka esitin kirkkoneuvostolle, oli pitkäaikaisen työntekijän erottaminen.
Asiasta oli seurakunnassa keskusteltu jo aikaisemmin, mutta Törmänen pisti tuulemaan ja toteutti sen.
– Seurakunta oli hyvin hoidettu ja perusasiat olivat kunnossa. Käytin etsikkoaikani hyödyksi ja lähdin vauhdikkaasti liikkeelle. Toin toimintaan suunnitelmallisuutta ja jämäkkyyttä.
Törmänen pitää Taivalkoskea kirkkoherran kannalta ihanteellisena seurakuntana. Hallintoon kuluu noin puolet työajasta. Seurakuntatyössä hän kokee olevansa omimmillaan saarnapöntössä ja hautajaisissa arkun äärellä.
– Saarnassa saan selittää Raamatun sanaa itselleni ja toisille, auttaa ymmärtämään mitä kaikkea hyvää Jumala meille elämässä antaa. Hautajaisissa taas ollaan kristillisen uskon ytimessä. Ne ovat tietysti usein raskaita tilaisuuksia, mutta auttavat ymmärtämään elämän rajallisuutta.
Kirkkoherran tulee sopeutua seurakunnan tapoihin
Taivalkoski on laaja pitäjä, jossa on seurakuntalaisia vajaat neljätuhatta. Suurin osa heistä on vanhuksia ja lapsia. Lestadiolaisvoittoisella alueella isoja perheitä on paljon, mutta syntyvyys on laskusuunnassa ja työttömyys runsasta.
– Taivalkoski on kasvatti- ja mummolaseurakunta. Jos nuoria aikuisia ei ole, toiminnan painopisteeksi ei kannata ottaa nuoria aikuisia.
Seurakuntaväki arvostaa sanajumalanpalveluksia niiden yksinkertaisuuden ja arvokkuuden vuoksi.
– Kirkkoherrana minun tulee sopeutua myös seurakunnan perinteisiin ja tapoihin. Vaikka messu on tärkein, järjestämme sanajumalanpalveluksen kerran kuussa.
Törmänen sanoo olevansa ”kirkon reipas uskollinen poika”, maltillinen konservatiivi. Hän pitää perinteisestä jumalanpalveluselämästä, mutta toivoo seurakuntalaisten vähitellen innostuvan erilaisiin palvelutehtäviin messun toteuttamisessa.
– Ne eivät ole sirkustemppuja, vaan lisäävät jumalanpalveluselämään ihmisläheisyyttä ja kansanomaisuutta. Kaikkea ei kuitenkaan pistetä rysäyksellä uusiksi, vaan asioita mietitään yhdessä.
Kaiken perusta on Jumalan huolenpito
Seurakunnan rakennukset sijaitsevat aivan Taivalkosken keskustassa, jonne syrjäkylien vanhuksilla saattaa olla matkaa jopa kuusikymmentä kilometriä. Törmänen pyrkii viemään toimintaa lähemmäs seurakuntalaisia.
– Olemme pitäneet maakirkkoja ja muita tilaisuuksia toiveiden mukaan, ja pyrimme elvyttämään kinkeriperinnettä. Seurakuntavaaleissa äänestyspaikkoja sijoitettiin ympäri pitäjää.
Törmäsen sähköpostin allekirjoituksessa näkyy edelleen raamatunkohta, josta hän puhui myös virkaanasettajaissaarnassaan: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.”
– Se kuvaa asennetta, jolla haluan tehdä seurakunnassa työtä. Että en korostaisi liiaksi omia ajatuksiani ja oikeuksiani, vaan antautuisin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja sitä kautta oppisin uutta. Tehtiin mitä tehtiin, ja tuli vastan mitä tuli, niin kaiken pohjalla on Jumalan huolenpito.
Väitöskirja lestadiolaisuuden ja kommunismin suhteista
Törmänen tekee parhaillaan Helsingin yliopistolle poliittisen kirkkohistorian väitöskirjaa Pohjois-Suomen lestadiolaisuuden ja kommunismin välisestä suhteesta vuosina 1944–1966. Yliopistotutkijan uran sijaan hän kuitenkin päätyi yllättäen kirkkoherraksi.
– Luonne tuli vastaan. Tutkijan yksinäinen ja itsenäinen työ ei pidemmän päälle ole hyväksi sosiaaliselle luonteelle. Kirkkoherran työssä yhdistyvät hyvällä tavalla sosiaalisuus ja yksinäisyys.
– Tutkimustyö virkistää älyllisesti. Se opettaa analyyttisyyttä ja pitkäjänteisyyttä ja auttaa suhteuttamaan asioita.
Törmänen suunnittelee tutkimustyötään varten osa-aikaista virkavapautta, jolloin hän huolehtisi itse hallintotyöstä.
– Olen vaikuttamishaluinen ihminen ja pidän esimiestyöstä ja hallinnosta. Mutta messu pitäisi saada toimittaa vähintään kerran kuukaudessa.
Vaikuttaakseen hän kirjoittaa säännöllisesti paikallislehteen ajankohtaisista asioista kristillisen uskon ja kirkon näkökulmasta.
– Seurakunnan toiminta on monesti lihavien lampaiden lihottamista, kun pitäisi miettiä, missä ovat laihat nälkiintyneet lampaat. Miten voisimme lähteä avoimeen aitoon keskusteluun niiden kanssa, jotka suhtautuvat seurakuntaan negatiivisesti? Paikallislehti on yksi hyvä areena heidän tavoittamiseensa.
”Kaikki viisaus ei asu kirkkoherroissa”
Työtään alkavalle kirkkoherralle Törmänen suosittelee ensin seurakunnan toiminnan, talouden ja ihmisten läpivalaisua. Päätösten avuksi tarvitaan tarkkoja tietoja esimerkiksi tilastoista.
– Seurakunnissa pitäisi keskustella asioista ennen kuin ne päätetään, ei vasta sen jälkeen. Kaikki lähtee avoimuudesta.
Tuomiokapituli arvioi kirkkoherran virkaan hakevilta myös persoonan sopivuutta työhön, ja Törmänen pitää sitä hyvänä asiana.
– Kirkkoherran virkaa arvostetaan niin paljon, että he saavat kohtuuttomankin vapaat kädet. Kaikki viisaus ja kaikkivoipaisuus ei kuitenkaan asu kirkkoherrassa. Se on työ siinä missä muutkin.
Liiasta arvostuksesta kertoo, että monia asioita katsotaan seurakunnissa läpi sormien ja seurakuntatyön ongelmiin puuttuminen on vaikeaa. Tarvittaisiin rehellistä kriittistä palautetta.
– Kirkkoherra voi saada aikaan paljon hyvää, mutta voi myös paljon tuhota. Ei ole hyväksi, että sama ukko on aina kirkkoherrana. Sopiva aika yhdessä seurakunnassa voisi olla kymmenisen vuotta.
– Pitemmässä ajassa oppii kyllä tuntemaan kentän, mutta pystyykö uudistumaan? Kirkkoherran työ vaatii dynaamista eteenpäin katsomista ja vahvaa viestinnän taitoa. Seurakunnan vaihtaminen sopivin väliajoin pakottaa uudistumaan ja katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.
Etelä ja pohjoinen ovat eri maata
Taivalkosken seurakunnan tulevaisuudessa on uhkia, mutta niitä on ollut aina, tietää historiantutkija.
– Suuressa mittakaavassa kirkko ja seurakunnat ovat rikkaita. Rahan vähentyminen pakottaa antamaan vastuuta seurakuntalaisille.
Kokonaiskirkon tasolla etelän ja pohjoisen asenteissa on eroja. Törmänen toivoisi enemmän solidaarisuutta köyhien alueiden seurakuntia kohtaan, jotta seurakuntatyölle olisi edellytyksiä koko maassa.
– Esimerkiksi kirkkohallituksen verotulojen tasausta on etelässä kritisoitu. Jos tasaus otettaisiin meiltä pois, pitäisi yhdestätoista työntekijästä vähentää kaksi tai kolme.
Hiippakuntamalli voisi olla järkevä, pohtii Törmänen. Verot kerättäisiin, ja henkilöstöhallinto ja talous hoidettaisiin hiippakuntatasolla. Silloin Suomessa voisi olla nykyistä enemmän hiippakuntia.
Suomen nuorin kirkkoherra lupaa tehdä töitä, jotta Taivalkoski pysyisi itsenäisenä seurakuntana.
– Sillä on paikkakunnan identiteetille yllättävän iso merkitys.
Kuva: Raija Kurki.