Louis Armstrongin kuusikymmenluvun hitti What A Wonderful World kajahtaa karheana soimaan. Samalla parikymmentä Kuusankosken seurakuntakeskuksen kirkkomuskarilaista siirtyvät hämärrettyyn saliin omia kiitosaiheita pohdiskellen. Tunnelman voi miltei aistia iholla. Pian kädet puristuvat punaisiin, vihreisiin ja keltaisiin huiveihin, jotka viuhuvat alkulaulun aikana. Sitten syttyvät ilon kynttilät, kun omat rukouskivet viedään suihkulähteelle.

Kun seurakunnan kanttori Marianna Pellinen ja varhaiskasvatuksen lastenohjaaja Ulla Rostén-Lahti reilu puolitoista vuotta sitten aloittivat senioriväen urakkaa, mitään säännöllistä, valmista mallia ikäihmisille ei ollut olemassa. Uuden varttuneen väen tunnukseksi muotoutui: ”Kun kuljetat lapsuutta mukanasi, et koskaan tule vanhaksi.”

Kyse on elinikäisestä oppimisesta. Jo kauan sitten oivallettiin musiikin ja laulujen tervehdyttävä merkitys. Iän myötä opitut asiat ja lapsuuden muistot nousevat pintaan. Kirkkomuskareissa jokainen pääsee elämysmatkalle laulaen, soittaen, liikkuen ja kuunnellen.

Parin viikon välein kokoontuvasta senioriryhmästä suurin osa on eläkeläisiä, joten fyysiset rajoitteet huomioidaan.

– Kun saa itse osallistua, musiikista pääsee nauttimaan aivan eri tavalla. Soittaminen vetreyttää sekä sormia että kehoa. Samaan auttavat myös vilkuttelut, käsileikit ja kehorytmit. Joskus saliin levitetään iso värivarjo, jonka reunoilla koko kroppa saa kyytiä, Pellinen kertoo.

Tämä muskari on itselle ehdoton päivän piristys.

TÄNÄÄN KOLMANNELLA kokoontumiskerralla sali täyttyy kiitollisuutta henkivillä lauluilla. Edelliskerralla väkeä pakkautui saliin kolmisenkymmentä. Silloin vetäjillä oli miettimistä, mistä löytyy jokaiselle oma soitin.

Elämyksellisyyttä tilaan välittää valkokangas, johon heijastetaan laulun sanojen ohella teemaan liittyviä kuvia. Johonkin lauluun pyritään laatimaan myös sopiva äänimaisema esimerkiksi linnunlaulu-, ukkos-, merenaalto- ja sadekeppisoittimilla.

Kuusankosken kirkkomuskari on ilmainen kaikille yhtymän alueella asuville. Periaatteena on myös se, että jokainen osallistuu sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä.

On tärkeää, että ikäihmisten parissa ilmassa on aina jotain tuttua ja turvallista. Toistot vahvistavat muistia. Haasteisiin on vastattu niin, että samat muskarilaulut toistuvat sekä alussa että lopussa.

KUN KOLME varttia on ohi ja väki alkaa rientää kohden kahviota, Elvi Nio Kuusankoskelta pysähtyy jakamaan omia tuntoja.

– Tämä muskari on itselle ehdoton päivän piristys. Täällä tapaa ystäviä ja tuttuja. Tärkeintä on laulaminen ja soittaminen. Se oli kimmoke lähteä joukkoon.

Nion matkalle on mahtunut myös toimintaa Martoissa ja kuoron johtamista. Laulaessa oma lapsuus nousee elävästi mieleen. Omat 90-vuotispäivätkin ovat aivan ovella.

– Seurakunnassa olen palvellut vapaaehtoistyössä. Se tarkoittaa kolehdin kantoa, ovella tervehtimistä, emäntänä olemista ja myös ehtoollisavustajana toimimista.